Kolme päivää korkokengissä

#selfie

Takana raastavan rankka viikonloppu, joka on jättänyt jälkensä mm mun jalkoihin. Pääsin kolmeksi päiväksi leikkimään promotyttöä Vancouverin suurimpiin ostoskeskuksiin, Hudsons Bay ("The Bay" vähän niinku Stockmann) nimisiin myymälöihin. Vietin siis perjantaina, lauantaina sekä sunnuntaina, jokaisena päivänä väh. 4h "enkeliksi" pukeutuneena, korkokengissä, tiukassa mekossa ja tujussa meikissä sipsutellen ympäriinsä ilman ainuttakaan taukoa. Jalat kiittää. Tehtäväni oli yksinkertainen; myydä mahd. monta pulloa Thierry Muglerin hajuvesiä. Etenkin sitä Angel -merkkistä. En toki ollut yksin vaan seuranani oli joka päivä 3-6 opiskelutoveria, joista yksi työskentelee hajuvesimyyjänä ihan vakituisesti. 

Opettelimme pikaisesti tuotteiden nimet, pullokoot, hinnat, tuoksujen sisältämät ainekset ja saatavilla olevat tarjouspaketit. Sitten sompailimme ympäri ostoskeskuksen kemikaaliota jakamassa shoppailijoille suklaata, hajuvesinäytteitä ja häpeilemättömästi hurmauskykyämme käyttäen talutimme kaikki syöttiin tarttuneet, tuotteista vähänkään kiinnostuneet varsinaisten myyjien luokse, jotka sitten hoitivat homman kotiin. Jo perjantaina oivalsimme, että komeiden nuorten miesten on helpompi myydä hajuvesiä naisille ja me tyttöset iskimme kyntemme Angel for men (A*men) pullojen kanssa pahaa-aavistamattomiin miehiin. Tämä taktiikka johti lukuisiin treffipyyntöihin ja muutamaan "lupaan ostaa jos saan sun numeron" -tapaukseen. (Eivät saaneet, ostivat kuitenkin.) 

               Valkosuklaatikkari

Jokaiselle päivälle oli asetettu myyntitavoite. Perjantain tavoite oli ainoastaan myydä enemmän kuin Chanel ja lauantai-iltana kaverini saikin iloisen puhelun pomoltaan, jonka päätteeksi hän totesi "We ass-raped the sh*t out of Chanel!" Tämä oli hieno suoritus meiltä, sillä Chanelilla näitä promotsirbuloita oli kymmenen enemmän kuin meitä. Tässä näemme, että 6 näyttelijää on aina parempi kuin 16 mallia. Lauantain tavoite jäi vajaaksi, eikä ihme, sillä Park Royalin ostoskeskus oli erittäin hiljainen. Sunnuntaina Metrotownissa myimme tavoitteen ($2000) yli ja saimme kutsun promoilemaan myös tuleviin "hajuvesigaaloihin".

Minä ja kaunis Isabella.

 Mitä opin:

1. Tiedä mitä myyt. Nimi, hinta, historia + jotain kivaa nippelitietoa.

2. Tervehdi KAIKKIA.

3. Vitsejä, paljon vitsejä.

4. Jos saat luoduksi katsekontaktin kauempana sijaitsevaan henkilöön, älä hämmenny ja katso pois. (#VainSuomiOngelmat)

5. Kun tarjoat jotain älä kysy "saisiko olla..?" vaan tuuppaa testituote suoraan asiakkaan kouraan ja totea "Tässä teille, arvon neiti/rouva/herra"

6. Tunne yleisösi. Käytä häikäilemättömästi hyväksesi pienten lasten kiinnostusta, vanhemmat seuraavat perässä. Jos lähestyt pariskuntaa, huomioi ensin vaimo. Koita myös painaa kasvot muistiin, jottet vahingossa tarjoa sitä hajuvesitikkua viiteen kertaan sille samalle äkäpöksymummulle.

7. Jännänvärinen suklaa on aina hyvä houkutin.

Perjantai

Minä ja Mika

Lauantain tiimi.

#meitsie

Melodyn enkelit

Tähän enkelöitymiseen sisältyi runsaasti tekokarvaa mm. ripset ja ponnari. Ponnari on merkiltään "Loves Change". On kestänyt käytössä villejä festarileiriytymisiä ja näyttää edelleen siedettävältä, joten suosittelen!

Rahallista palkkaa meille ei annettu, mutta joka päivältä saimme pienen lahjapussukan. 

Koko viikonlopun saldo on tässä: 

Miesten A*Men Pure Wood pullo 100ml

Angel Eau De Parfum 25ml

Alien Eau De Parfum 30ml

Angel Eau De Parfum 5ml

Alien Eau De Toilette 6ml

2 kpl pieniä Burberry Rosewood huulipunia

Palkka.

Olen tähän täysin tyytyväinen. Sain myös pitää Thierry Mugler -pinssin.

Cards Against Humanity

Viikonloppu olisi voinut olla hieman rentouttavampi, jos olisin joka päivä hajuvesikeikan jälkeen tullut kotiin nukkumaan, mutta kuten kaikki taiteilijat meille opettavat: "Rankat duunit vaatii rankat huvit", joten keksimme joka illalle jotain viihdettä. Lauantaina viihde oli nimeltään Cards Against Humanity. Korttipeli ilkeille, inhottaville ja sieluttomille ihmisille. Paras. Peli. Ikinä.

Ei suositella puolestaloukkaantujille tms. herkkiksille.

Pelin kulku on jotakuinkin seuraava: Jokaisella pelaajalla on kädessään 10 valkoista "vastaus" -korttia. Vuorossa oleva pelaaja nostaa pakasta mustan "kysymys"/"väittämä" -kortin joka sisältää aukon. Esim: 

"What are my parents hiding from me?"

tai

"Maybe she's born with it.  Maybe it's __________"

Muut pelaajat etsivät korttiensa joukosta sopivat vastaukset ja ojentavat ne kysymyksen tai väittämän esittäneelle henkilölle, joka sitten valitsee vastauksista sen brutaaleimman ja hauskimman vaihtoehdon.

Vastauskorteissa saattaa lukea esim. "Harry Potter Erotica" tai "Michelle Obama's arm" Hauskin vastaus voittaa kierroksen ja saa yhden pisteen.

"And the Academy Award for Breeding elves for their priceless semen goes to Gandalf!"

Sellaista. Tänään kameratunnilla leikin taas apulais ohjaajaa (AD) ja ensiviikolla pääsen leikkimään lääkäriä tai potilasta.

Selfie level Ninja

Kuukausi jouluun!!!!!

Taiteilijat työssään.

Keskiviikkona olen lupautunut toimimaan meikkimallina muuan opiskelijalle koulussamme... To be continued... 

Murteita, aksentteja ja jouluostoksia

Tänään höpisen accents & dialects kurssin sisällöstä sekä joulukrääsästä ja muista juttusista. Ihan ensiksi kuitenkin myönnän antaneeni virheellistä tietoa: opettelemamme "yhteislaulu" onkin soolo laulu, eli jakson lopussa jokainen esittää saman viisun koko luokalle. Esitys arvostellaan pääosin esiintymiskyvyn perusteella, eikä niinkään laulutaidon. Ei paineita. 

Mutta käykäämme asiaan. Tämänhetkinen lempiaineeni koulussa on ehdottomasti accents and dialects. Miksi? Koska opettaja on hulvaton. Ja koska kurssin tarkoitus ei ole opettaa meille kaikkia aksentteja, vaan opettaa meidät oppimaan aksentteja. Tähän mennessä olemme oppineet eri kielien ja aksenttien syistä ja synnyistä, eri kansalaisuuksille ominaisista resonaatioista ja kaikista jännistä stereotypioista.

"There's no such thing as ´the correct accent´ there's just 'how me and my friends say it.' "

Olet ehkä itsekkin huomannut, että useissa amerikkalaisissa elokuvissa "pahis" on yleensä nero (evil genius) tai korkeasti koulutettu hahmo ja tämä myös kuuluu puheesta. Huolellinen artikulaatio ja pitkien, vaikeiden sanojen käyttö on usein ominaista. Sankari -hahmo on yleensä maalaisfiksu, ei niinkään korkeasti koulutettu vaan just sellanen tavallinen jamppa. Miksi näin? Katsojan on helpompi samaistua! Elokuvabisnes, jos mikä, on tarkasti laskelmoivaa bisnestä ja siksi taviksia suositaan.

Starbucksissa on jo joulu.
Ja ei, en enään edes yritä ton nimen kanssa.

Ensimmäinen salaisuus näiden hahmojen luomiseen löytyy äänen resonoinnista. Mitä edempänä suussa ääni muodostuu, sitä viisaammalta puhuja kuullostaa. Siksi esim. brittiaksentilla puhuva (ääni keskittyy ylähuulen taakse) kuullostaa aina fiksummalta kuin cowboy -aksentilla (suun takaosa) puhuva jenkki. Korkeasti koulutettu vs. maalaisjuntti. Koen tarpeelliseksi myös mainita, että useat amerikkalaiset huolellisesti puhuvat, korkeasti koulutetut poliitikot opettelevat maalaisaksentin miellyttääkseen laajaa äänestäjäkuntaa. Olemme koulussa jopa tullaat siihen tulokseen, että tyhmemmältä kuullostaminen on ns. muotia. Syyttäkäämme tästä televisiota ja sosiaalista mediaa. Tai sitä, että koska meidän kulttuurissamme kaikilla on mahdollisuus kouluttautua, omaa koulutustasoa ei enään tarvitse tuoda julki puhetavassaan. On ok kuullostaa laiskalta ja vähän tyhmältä. 

Muoti-ilmiöistä hieman lisää: "Vocal fry" eli äänen "käristäminen" ja "Valley-girl" ovat erittäin ärsyttäviä tapoja puhua, mutta jenkkilässä, etenkin Kaliforniassa ne ovat suuressa suosiossa. "Valley-girl" käyttää paljon sanoja täytesanoja, kuten "umm", "like", "you know" ja kuullostaa yleensä siltä, että ei tiedä lainkaan mistä puhuu. Myös fry on tässä puhetavassa läsnä ja saa puheen kuullostamaan laiskalta. "Valley-girl" usein pidentää vokaaleja ja lisää niihin hieman ylänuottia. Myös yläintonaatio on olennainen osa tätä puhetapaa. Yläintonaatio saa lauseen kuullostamaan kysymykseltä. Jos mies puhuu kuin "Valley-girl" sitä kutsutaan "Gay-accent":iksi. I shit you not. Tällä nimellä me opimme sen koulussa.

"En koskaan kiroile kotona, mutta kun opetan, käyttäydyn huonosti. Haluan olla huonokäytöksisin ihminen huoneessa, jotta teidän ei tarvitse esittää hyväkäytöksistä minun tunneilla."

                                                              - Opettaja 



Seuraavaksi yritän tiivistää mahdollisimman ymmärrettävästi seuraavat aksentit: britti, kanukki ja neutraali amerikkalainen. 

Britti

Kuten jo mainitsin, ääni syntyy ylähuulen takana. Lyhyt "o" lausutaan O:na kuten sanoissa "stop", "hot", "God" ja jännä kyllä myös "what" sanan a on enemmän o. 

Kyllä! Nutella latte is a thing.

Toisin kuin jenkkiaksentissa, sanan keskellä sijaitsevat t-kirjain lausutaan t:nä: "attitude", "item", "center", "captain", "battle" jne. 

R-kirjaimet sanan keskellä ovat usein brittilässä "non-rhotic" eli ne jätetään lausumatta: "car", "bird", "water" jne. 

Syynä tähän on (opettajamme mukaan) se, että muinoin brittilässä hallitsi kuningas, jolla oli ärrävika. Hoviväellä oli kaksi vaihtoehtoa: tehdä pilkkaa kuninkaasta (never a good idea) tai puhua kuten hän. Ja tästä tuli sitten muoti-ilmiö. Mutta jos luet Shakespearin näytelmiä alkuperäisellä kielellä ärrät lausutaan kunnolla, sillä ne ovat peräisin ajalta ennen ärrävikaista kuningasta. Ilmeisesti Shakespear puhui samalla tavalla kuin Hagrid Harry Potter -leffoissa.

Sanoissa "after" ja "pass" A:t lausutaan A:na

Neutraali amerikkalainen

Ääni syntyy keskellä suuta. Opettaja käski kuvitella pingispallon suuhun ja puhua sieltä missä se pallo on. Olettaen, että et nielaise palloa sinun pitäisi tämän meilikuvan avulla kyetä löytämään itsestäsi neutraali jenkki. 

Sanoissa "stop", "hot", "God" ja "what" jenkki lausuu O:t hyvin vahvasti A:na.

T:t sanan keskellä jenkki mielellään joko ns. nielaisee tai lausuu D:nä.

Ärrät on "semi-rhotic" eli melkeen lausutaan kunnolla, mut ei sit ihan kuitenkaan. Ota siitä nyt selvää.

Intonaatio on usein alaspäin. Tämä kuullostaa kanadalaiseen korvaan hyvin päättäväiseltä ja jopa tympeältä. 

"after" ja "pass" A:t kuullostavat kovasti Ä:ltä.

"Roman culture was a very phallic culture. You know the columns... Dicks everywhere!" 

Kanadalainen

Äänen synty sijoittuu jenkin ja britin välimaastoon. Suun etuosaan, mutta ei ihan hampaisiin asti. Tästä syystä jenkkikorvaan kanukki kuullostaa vähän britiltä. 

Myös O:t, A:t ja T:t kulkevat hyvin pitkälle britin ja jenkin välissä sitä kuuluisaa kultaista keskitietä.

Sanat "out" ja "about" ovat ne jännimmät! ou-yhdistelmä kuullostaa hieman O:n ja Ö:n välimuodolta, koska kanadalainen pyöristää huuliaan puhuessaan. 

Täysin briteistä ja jenkeistä poiketen kanadalainen päräyttää ärrät kunnolla! Ei kuitenkaan yhtä lahjakkaasti, kuin suomalainen. 

Kanadalaiseen puhetyyliin kuuluu myös yläintonaatio. Ei yhtä vahvasti kuin "Valley-girl", mutta kuitenkin sen verran, että toteamukset kuullostavat useasti kysymyksiltä. Kanadalaiset myös pyytävät anteeksi tarpeettoman paljon. 

Japanilaisen vaahteran lehdet on... jänniä.

"How do you get a Canadian to apologize? Step on his toes!"

Pitää täysin paikkansa. Kanadalaiset sanovat "Sorry" varmaan 10 kertaa päivässä ja tuntuvat myös tarkoittavan sitä.

"If someone tells you 'sorry' in New York, what they really mean is 'Fuck off'. "

Kaikkien rasististen vitsien lisäksi opettaja myös piikittelee meitä oppilaita meidän puhetavoistamme. Ilmeisesti minun suurin ongelmani on se, että lausun T:t liian terävästi. Jokaisella tunnilla muutama oppilas aksentteineen otetaan suurennuslasin alle ja häneltä tiedustellaan kaikki kielitaitoon liittyvät asiat ja analysoimme puhetapaa myös roolituksen kannalta. Esim. Jos puhut kuin Valley-girl on hyvin epätodennäköistä, että saat roolin lääkärinä, kemistinä tai juristina. 

Hilpeä kuvausryhmä. Kuvasimme sairaaladraamakohtauksen Housesta. Olin kameramies.

Lääkärit, potilas ja kameramies.

Välitunti-vessa-selfie

Pääsin ottamaan POV kuvaa potilaan näkökulmasta.

Lauantaina kävin Metrotownissa vähän shoppailemassa. Söin elämäni ekat FroYo:t

Vierailin myös ensimmäistä kertaa photo boothissa.

Sijoitin joulukoristeisiin.

Mulla on ollut kahvinkeitin kohta 3kk täysin käyttämättömänä. Ostin viimeinkin kahvia!

Paljon.

Tuli hankittua myös jouluinen tuoksukynttilä ja jouluinen brownie mix.

Smore's... keksi, jonka päällä vaahtokarkki, jonka päällä suklaata. Huomioi myös pingutikkari!

Oli ihan hyvää.

 Torstaina Burrard Streetillä on ilotulitus/valoshow, johon ois super siistii päästä pällistelemään, mutta koulua on iltakahdeksaan saakka. Seuraavaa viikonloppua odotan innolla. Pääsen leikkimään promotyttöä kolmeen Vancouverin suurimpaan ostoskeskukseen. Eli kolme päivää korkokengissä, juhlamekossa ja meikissä. Ilmeisesti myös jonkun näköiset enkelinsiivet selässä, koska mainostamme Thierry Muglerin Angel -hajuvettä.

 Eiköhän tässä ollut tarpeeksi tälle päivälle.

Jouluvalot Burrard Streetillä

Marraskuu

 Marraskuu noin puolessa välissä, eikä ekan jakson arvosanat ole vieläkään kaikki näkyvillä. Ketuttaa. Osa kuitenkin on ja ilokseni voin todeta, että (arvosteluasteikolla 0-100) arvosanani ovat tähän mennessä melko hyvät. Improsta 91.8, Camera 1:stä 82, Performance studiesista 80.13, Acting 1:stä 88.40. Jokaisella oppiaineella on muutama "osa-alue" ja jokaisella osa-alueella muutama arvosteluperuste 0-10 pisteeseen (0=ei suoritettu 10=erinomainen) ja näiden kaikkien yhteen laskettu summa on oppiaineen arvosana.

Kameratunneilla olemme saaneet viimeisetkin Movin Masterit kuvattua ja siirrymme sairaaladraamoihin ensi maanantaina. Jakson loppupuolella palaamme kuvaamiimme kohtauksiin ADR -äänitysten parissa.

 Kuulustelukohtaus CSI Miamista


Maanantai iltana koin pienoisen paniikinkatkuisen hetken, kun pitkän koulupäivän jälkeen olin yöpuvussa jo puolimatkassa höyhensaarille ja rakennuksemme palohälytyskellot pärähtivät soimaan. Mitäs siinä muutakaan kuin kengät jalkaan, avaimet käteen ja rappukäytävään sompailemaan. Toki aluksi ajattelin, että varmasti väärä hälytys, mutta rappukäytävässä tuoksahti vahvasti savu, joten näin parhaaksi kipittää ulos hieman nopeammin. Siinä sitten naapureiden kanssa ihmeteltiin, että mitäs helvettiä täällä tapahtuu. Liekkejä ei näkynyt ja palokunta saapui alle puolessa tunnissa. Toiset puoli tuntia ulkona palelua ja saimme palata rakennukseen. Ainut ongelma oli, että palokunta ei heti tavoittanut rouvashenkilöä, jolla on rakennuksemme kaikki avaimet, eikä palohälytyskelloja saatu sammumaan vielä hetkeen. Voitte uskoa, että vitutti.

Movement 2

Tästä oppiaineesta alan olla aika innoissani. Lämmittelyksi olemme tanssahdelleet ja ensimmäinen yksitellen suoritettava "performanssi" -muotoinen harjoituskin on jo ohi. Harjoituksessa tarkoituksena oli löytää selkeä alku, nousu ja loppu. 

   Harjoituksen kulku oli jotakuinkin tämä: Jokainen opiskelija esiintyy vuorollaan itseään kiinnostavan aiheen "professorina", joka saapuu luentosaliin mahdollisimman matalalla profiililla ja erittäin jännittyneenä. Professori alkaa luennoimaan aiheestaan SIANSAKSAKSI ja luennon edetessä innostuu niin kovasti, että unohtaa olevansa professori luentosalissa ja alkaakin elää luennoimaansa aihetta oppilaidensa edessä. Innostuksen huipulla professori nousee pöydälle ja yleisön joukosta joku heittää häntä pyyhekumilla otsaan. (Ei tietenkään oikeasti!) Tästä järkyttyneenä professori tajuaa nolanneensa itsensä täysin ja seisoo hetken hölmistyneenä ja häpeissään paikallaan ennenkuin poistuu itku kurkussa.

   Harjoitus oli erityisen huvittavaa seurattavaa. Yksi "professori" luennoi formula-autoista ja päätyi tanssimaan pöydällä kuin palkintokorokkeella suihkutellen skumppaa päälleen, toinen professori luennoi kreikkalaisista ja roomalaisista patsaista ja päätyi poseeraamaan pöydän päällä ilman paitaa. Itse pidin luennon rynnäkkökiväärin käytöstä ja taistelijaparin etenemisestä syöksyen. Toteutin luentoni suomeksi (hieman turkulaisella soinnilla... Mistä lienee minuun tarttunut...), koska se kuullostaa täällä monen korvaan täysin siansaksalta.

  

Mutta se innostavin asia tästä kurssista on vielä edessä! Meille pidettiin pieni briiffaus motion capture -juttusista (seuraavien videoiden avulla) ja todella todella toivon, että pääsemme näillä vempeleillä leikkimään jossakin kohtaa koulutusta:

Tänään Rehearsal Lab tunti oli erittäin tuottava! Minä ja parini luimme puolet kohtauksesta leikkien tyynysotaa ja sitten päätimme lähteä baariin. Muutaman viskin ja rommikolan jälkeen kykenimme lukemaan koko 10 sivuisen kohtauksen läpi ulkomuistista kertaakaan lunttaamatta! Ehdottomasti edistyksekkäin harjoitus tähän mennessä! Seuraavalle Scene study tunnille meidän pitäisi tuoda hahmomme roolivaatteet. Minun hahmoni on koko kohtauksen alasti pelkkään huopaan kietoutuneena, mutta en ainakaan itse ajatellut täysin nakuilla koulussa eli jotain jännää pitäisi perjantaiksi soveltaa.

Huomenna pidän lyhyehkön esitelmän kahdelle acting luokalle aiheesta Given Circumstances (kuka? mitä? milloin? missä?) elokuvassa Shame. Näkemisen arvoinen elokuva, mutta en suosittele herkkänahkaisimmille. 

Menen nyt nukkumaan koska huomenna taas 11h koulua. Hyvää yötä ja huomenta Suomi!

Kaksi

This is where shit gets real! Toinen jakso on nyt täydessä vauhdissa ja täytyy todeta, että pitkälle on tultu! Tähän mennessä olemme päässeet uudelleenluomaan ja kuvaamaan kohtauksia mm Law and Order sarjasta, improvisoimisesta on tullut paljon rohkeampaa ja usea improkohtaus on päättynyt herkistelyyn tai suudelmiin, eivätkä luokkamme isoimmatkaan miehet enään pelkää itkeä avoimesti. 

Tämän jakson aikana tavoitteita on mm. opetella yksi yhteislaulu ja esittää se, työstää pareittain kymmenen sivun kohtaukset esityskuntoon, hioa kaikille neutraali amerikkalaisaksentti, kuvata lisää poliisi- ja sairaaladraamoja sekä jakson lopussa kuvata lyhytelokuvat yhteistyössä tuotantopuolen kanssa. 

Kamera 2

Joka viikko saamme uudet 5-6 henkilön kohtaukset sarjoista Law & Order, CSI Miami tms ja myöhemmin sairaalasarjoista. Tässä jaksossa keskitymme perus televisiosarjoihin ja myöhemmissä jaksoissa opimme elokuvissa käytettäviä kuvaustekniikoita. Kameratunnille saavutaan vuorosanat opeteltuna, rooliin sopivassa vaatetuksessa. 

Kaikki 

eivät pääse kaikilla tunneilla näyttelemään vaan osa toimii kuvausryhmänä. Ensimmäisellä tunnilla toimin kamera-assistenttina, eli teippasin näyttelijöille merkit maahan ja käytin "kläpytintä". Toisella tunnilla pääsin näyttelemään detective Stableria Law & Order sarjasta ja tulevana maanantaina näyttelen CSI Miami sarjan Salasia.

Poliisisarjat kuvaamme "Moving Master" tekniikalla, eli kaikki suoraan putkeen liikkuvalla kameralla. Tämä on kamera- ja äänimiehille haastavampi tapa ja kohtaukset pitää suunnitella tarkkaan. Erityisen tärkeää on ajoittaa kaikkien liikkuminen ja puhuminen niin, että kamera ja mikrofoni ehtivät liikkeeseen mukaan. Sairaalasarjat kuvaamme mitä ilmeisemmin sitten pienemmissä osissa.

Le Bullshit Exercise

Erittäin haastava harjoitus, jonka avulla opettelemme yhteislaulumme lyriikoita. Tässä harjoituksessa istumme kaikki kivasti piirissä ja vuorollaan jokainen lukee valitsemalleen parille lyriikoita kolmen rivin verran. Kuullostaa yksinkertaiselta, eikös? Well, bullshit. 

  Lyriikat tulee lukea mahdollisimman aidosti, parin tunnetilaa peilaten. Kaikkien on istuttava avoimesti; perse tuolin reunalla, jalat maassa, kädet polvien päällä. Ylimääräistä liikehdintää ei sallita. Omalla vuorollasi saat käteesi lapun, johon on kirjoitettu laulun lyriikat. Et saa katsoa lappua, ennenkuin olet valinnut parin ja muodostanut parin kanssa "yhteyden". Pelkkä katsekontakti ei riitä, vaan kyseessä on oltava syvempi tunneyhteys. Kun opettaja on yhteyteen tyytyväinen saat lukea lapusta ensimmäisen lauseen ääneti itsellesi. Kun muistat lukemasi lauseen, palaat taas yhteyteen parisi kanssa. Lauseen saat sanoa ääneen vasta kun se tuntuu luontevalta reaktiolta parin ilmeeseen. Jos opettaja ei ole tyytyväinen, hän sanoo sen suoraan. "Bullshit!" 

  Jos suorittajalla on vaikeuksia rentoutua, opettaja saattaa käskeä jonkun hieromaan tämän hartioita, silittämään selkää tai halaamaan takaapäin. Hän saattaa myös antaa erinäisiä mielikuvia tai esimerkkejä, miten hän haluaa lauseen sanottavan. Nämä saattavat johtaa joko itkuun tai nauruun. Viime torstaina harjoitus johti koko luokalla kumpaankin. 

Acting school, where you pay people to make you cry. #cryingselfie

                                                Laulun sanat: 

                                "It seems we stood and talked like this before

We looked at each other in the same way then

But I can't remember where or when

The clothes you're wearing are the clothes you wore

The smile you are smiling you were smiling then

But I can't remember where or when

Some things that happened for the first time

Seem to be happening again

And so it seems that we have met before

And laughed before, and loved before

But who knows where or when?"

Postissa tuli taas paketti suomesta! Jee! Suklaata, ruisleipää, salmiakkia ja ...juustoa?





 Tätä siis on arki täällä. Eipä muuta tänään. Palaan sohvan pohjalle potemaan flunssaa.