Okei... Ihana, ihmeellinen, rankka, liikuttava, hullu ja hulvaton viikko on nyt ohi. Kehtaan väittää, että jokainen osallistuja löysi itsestään jotain uutta joka päivä. Viikon intensiivikurssin teema oli "Return to impulse". Tähän mennessä olemme oppineet opettelemaan vuorosanat tehokkaasti, tekemään syvälliset tekstianalyysit, koreografioimaan kohtaukset itsenäisesti ja näyttelemään jotakuinkin uskottavasti, mutta tällä viikolla opimme luottamaan impulsseihin. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että kaikki valmiiksi suunniteltu "sanonpa tämän vuorosanan tällä tavalla" tai "tällä vuorosanalla kävelen tänne ja istun tuohon sohvalle ja laitan käden käsinojalle" piti unohtaa.
"90% of acting is impulse"
Viikko toimi seuraavalla tavalla: 9 aamulla saavuimme "suureen saliin" suorittamaan itsenäisesti lämmittelyn (joogaa, piirileikkejä, tanssia) ja klo 10 opettaja ja n.10 alumnia saapuivat paikalle. Ensimmäisenä päivänä workshoppasimme puolet kohtauksista (n. 1-2h/kohtaus) ja toisena päivänä workshoppasimme loput, kolmantena päivänä taas ensimmäisen päivän kohtaukset ja neljäntenä toisen. Lounastauon pidimme kun siltä tuntui. Opettajaa lainatakseni: "Working with me is like having sex with a gorilla. You don't stop when you're tired, you stop when the gorilla is tired." Viidentenä päivänä suoritimme "working rehearsalin" eli käytännössä esitimme nämä työn alla olleet kohtaukset alusta loppuun ilman keskeytyksiä. Ohjatun meiningin ulkopuolella oli pakko löytää aikaa vielä harjoittelulle, joko aamuisin tai iltaisin. Kotona olin joka päivä vasta 9-10 aikoihin illalla.
"This is the place to suck if there ever is a place to suck!"
Eväät
Niin helpolta kuin impulsseihin luottaminen kuulostaakin, ei se aina sitä ole. Varsinkaan kun olet lavalla, valokeilassa, useamman kymmenen silmäprin edessä. Nerokas opettajamme kuitenkin onnistui villitsemään sekopäisestä laumastamme irti vaikka mitä. Treeneissä sai tehdä mitä vaan! "Do as you will but harm none!". Milloin joku lauloi vuorosanansa tai tanssi eroottisesti, suihkutti alkoholitonta kaljaa kattoon ja joi katosta putoavat pisarat, seisoi pöydällä, hyppi tai putosi sängyltä, riisui tai puki vaatteita.
Laura
Jos opettaja halusi saada jostakusta emotionaalisen reaktion irti, hän ei tyytynyt teeskenneltyyn tunteeseen vaan meni aika pitkälle henkilökohtaisuuksiin saavuttaakseen tarvittavan reaktion. Oli puhetta isistä, äideistä, isovanhemmista, sisaruksista, pettymyksistä, seksuaalisuudesta jne. Reaktioita löytyi. Paljon. Kaikilta. Välillä itkua välillä naurua. Välillä opettaja itki itsekin.
"Don't do what you think you should do"
Opimme myös kivan pienen leikin nimeltä "Let it be this time". Tämä leikki aiheutti koreografiauskovaiselle balleriinalle pienen päänsäryn. Sääntö oli tämä: Joka kerran on oltava erilainen, eli joka kerta kun aloitat kohtauksen alusta, aloitat sen istumalla/seisomalla/kävelemällä/puhumalla eritavalla. Joka kerta, kun teit jotain samalla tavalla opettaja pysäytti ja vaati aloittamaan alusta.
"Getting it right means getting it wrong!"
Muutamassa kohtauksessa esiintyi seksuaalista väkivaltaa, mikä piti tietenkin koreografioida huolella, eikä tästä tietenkään tingitty. Kolmantena päivänä todistimme niin huolella harjoiteltua ja suunniteltua kohtausta, että ainakin kolmen katsojan oli pakko poistua luokasta. Opettaja kertoi halunneensa oksentaa ja itse näyttelijätkin itkivät aikaan saamaansa reaktiota.
Itse koen päässeeni kuluneesta viikosta yllättävän helpolla. Isoilla univeloilla ja kovalla treenillä, mutta muuten yllättävän helpolla. Uskoisin syynä olleen sen, etten kertaakaan sanonut "ei". Ensimmäisen päivän ensimmäisenä tuntina opettaja tokaisi: "Nyt Meri esittää meille laulun", lauloin Maamme laulun ja kirjoitin seinälle "Suomi", itseni lisäksi yllättäviä lauluesityksiä oli 3 muuta: Elvistä, I will survive ja joku laulu ranskaksi, jota en tunnistanut.
Olen aivan käsittämättömän ylpeä luokastani, sillä jokainen kasvoi kuluneen viikon aikana näyttelijänä ja ihmisenä aivan uskomattomiin mittoihin. Tästä ihmislaumasta on tullut mulle perhe, jota ilman en selviytyisi. Olen myös ensimmäistä kertaa erityisen ylpeä omasta työstäni lavalla ja palautteesta päätellen ihan hyvästä syystä. Nyt voin hyvillä mielin hyvästellä Lasieläintarhan ja keskittyä johonkin ihan muuhun.
Okei! Ihan ekaks: käykää kaikki kattomassa Mad Max -Fury Road! Ihan huikee! Siis oikeesti! Huhhuh! Hmm.. mitäs muuta..? On ollu aika hektinen viikko. Saatiin tietää roolit final project -elokuvaan. Näyttelen hahmoa nimeltä Betty. Betty on humalassa ja matkalla Vegasiin. Luonnerooli...
asiallinen asu
Oon saanu täytettyä kyselylomakkeet tuntemattomien henkilöiden avustuksella. Asuina: asiallinen, sporttinen, nörtti ja naisellinen. Kerron ehkä ens kerralla minkälaisia tuloksia on tullut, kun saan aikaan jonkin näköiset tilastot. Perjantaina oli monologi kilpailu. Meni ihan jees, vaikka en sijoittunutkaan.
Torstai oli jääkiekkopäivä. Aikaeron takia en ehtinyt katsomaan Suomen viimeistä peliä kokonaan, mutta olin täysin tunnelmissa ja ruokkiksella katsoin live streamia tietokoneella.
Pojat lohdutti mua häviön jälkeen..
Viikonloppu on mennyt treenaillessa kohtausta, jota workshopataan huomisesta lähtien perjantaihin ja lauantaina esitetään. Kehtaan väittää, että menee aika hyvin. Sunnuntaina kävin seikkailemassa Granville islandilla. Kuvia...
Mad Maxin lisäksi vaadin, että katsotte myös seuraavan videon. Koulustamme vuosi sitten valmistunut jäbä sekä opettajamme Bart kertovat elämästä:
Tänään (maanantaina) mulla oli vapaapäivä, mutta kuten ahkeran opiskelijan kuuluu, raahasin itseni koululle treenaamaan, jotta tulevasta viikosta tulisi hieman helpompi. Kukaan ei oikeen tiedä mitä on luvassa, mutta tää on se legendaarinen viikko, josta meitä on peloteltu ensimmäisestä jaksosta saakka. 5 yli 12h päivää, 26 opiskelijaa, n.10 alumnia ja 1 opettaja. Odotettavissa kuulemma henkisesti ja fyysisesti rankka viikko. Pelottaa.
Tämän päivän maisemat
Pahoittelen vähäistä sisältöä. Ensikerralla enemmän.
What time is it? SUMMER TIME! It's no vacation... Joo, viikko arkea taas takana. Täällä on nyt ihan kesä, mutta lomasta ei ole tietoakaan... Vasta tänään kävin ensimmäistä kertaa ruokakaupassa viikkoon, eli oon lomalta paluun jälkeen elellyt pelkällä sushilla ja intialaisella. Sain pestyä myös kolme säkillistä pyykkiä ja viimeinkin purettua matkalaukut. Tämän lisäksi olen opetellut 2,5 minuutin mittaisen monologin monologikilpailuun, 2 puolentoista sivun koe-esiintymis kohtausta, yhden puolen tunnin (kyllä, PUOLEN TUNNIN) pituisen kohtauksen eli n. 20 sivua tekstiä ja huomiseksi pitäisi opetella vielä puolentoista sivun koe-esiintyminen. Pää alkaa olla hieman täynnä. Lisäksi pitäisi vielä valmistautua esittämään toinenkin 2 min mittainen monologi, sekä pitämään puhe/esitelmä.
Viides jakso on siis alkanut melkoisella ryöpyllä, mutta tässä jaksossa on ehdottomasti parhaat kurssit ja aion nyt hieman kertoa niistä. Audition -kurssi toimii samalla tavalla kuin ennenkin; opettaja lähettää päivän tai kahden varoitusajalla koe-esiintymismateriaalin ja se on sitten sisäistettävä ennen oppituntia, jolla jokainen pääsee kameran eteen suorittamaan koe-esiintymisensä. Ainoa ero edeltäviin jaksoihin on siinä, että koe-esiinnymme vain joka toinen viikko, ja joka toinen viikko katsomme suoritukset nauhalta, analysoimme ja vastaanotamme palautetta. Voice acting on tässä jaksossa ehdottomasti hauskin aine! Pääsemme siis äänityskoppiin nauhoittamaan "mainoksia" ja lukemaan äänikirjoja ja luomaan animaatiohahmoja. Ensimmäinen kotitehtävä oli valita kirja, josta huomenna nauhoitamme 2 minuutin mittaisen pätkän. Itselleni valitsin luettavaksi lastenkirjan "A monster stole my shoe". Kurssin aikana pääsemme myös luokkaretkelle vähän hienompiin äänitystiloihin nimittäin The Warehouse Studiolle, jossa ääniopettajamme ovat töissä. Kyseisen studion omistaa kukas muukaan kuin Bryan Adams. Ihan jees. Kyseisissä tiloissa ovat äänittäneet mm. AC/DC, Avril Lavigne, Good Charlotte, Metallica, Muse, Nickleback, Nirvana, One Republic, Shakira ja Simple Plan. Että sellaista...
Voice/Speech -tunneilla aloitamme tässä jaksossa yksittäiset valmennukset, eli jokainen pääsee hiomaan puhetaitojaan opettajan johdolla juuri itselleen sopivalla tavalla. Itse haluan keskittyä aksentin neutralisointiin ja "vocal fry":n eliminointiin.
jeeeees....
Speech/Rethoric -tunneilla opettelemme puhumaan vakuuttavasti ja keskitymme tekstin ja kielen tulkintaan. Luemme hieman Shakespearea ja muuta jännää. Dance skills -tunneilla pääsemme tanssimaan valssia, salsaa, foxtrottia ja muuta. Tunti on suunnattu täysin aloittelijoille, eli en ehkä saa siitä irti ihan niin paljon kuin haluaisin, mutta hauskaa tulee varmasti! Jakson lopuksi pidämme "tanssiaiset", jotka toimivat loppukokeena. Final Project on tunti, jossa valmistaudumme kuvaamaan lopputyö elokuvamme. Elokuvan on käsikirjoittanut ihana ja ihmeellinen opettajamme Bill. Pätkän nimi on "Love (k)not" ja sen tuotamme me itse. Eli käytännössä tällä kurssilla opimme itsenäisen elokuvanteon prosessin. Tässä jaksossa valmistaudumme ja seuraavassa jaksossa kuvaamme. Näyttelemme kaikki roolit itse ja huolehdimme myös puvuista, lavasteista ynnä muusta paperityöstä. Roolijako selviää tulevalla viikolla. Jännää! Return to impulse on viikon mittainen "boot camp", jonka suoritamme n. viikon kuluttua. Tämä on se viikko, josta meitä on peloteltu ensimmäisestä jaksosta lähtien. Tämän viikon ajan koulupäivät ovat keskimäärin 12h mittaisia (9-21), vietämme koko viikon yhdessä isossa mustassa salissa yhden ainoan opettajan kanssa, työstäen meille jaettuja näytelmän pätkiä, jotka esitämme viimeisenä päivänä muille opettajille ja koulumme alumneille. Ei tässä vielä kaikki... Tällä viikon leirillä on ns. avoimet ovet kaikille alumneille, eli valmistuneet näyttelijät saavat tulla seuraamaan sivusta työskentelyämme. Luvassa on takuuvarmasti suuria tunteita ja hermoromahduksia. The Biz eli the business. Millaista bisnestä on olla näyttelijä tässä maailmassa? Kuinka itseään kannattaa markkinoida? Minkälainen näyttelijä olet? Miten maailma näkee sinut? jne. Yritämme siis vähän kartoittaa sitä, millaisiin rooleihin kannattaa valmistumisen jälkeen lähteä koe-esiintymään ja minkälaisena pakettina itseään kannattaa kaupata eri agenteille. Ihan ensimmäiseksi lähdimme etsimään vastauksia kysymykseen: "miten maailma näkee minut?" Eli opettaja tyrkkäsi käteen nipun lomakkeita, jossa kysytään ikähaarukkaa, koulutustasoa, Hollywood-stereotyyppiä, parisuhdetilannetta, etnistä taustaa tai kansallisuutta, työtä, taloudellista tilannetta jne. Suuntasimme pareittain Vancouverin kaduille utelemaan täysin tuntemattomilta ihmisiltä, mitä he ajattelevat meistä pelkän ulkonäön perusteella. Tavoitteena on saada täyteen ainakin 15 lomaketta erilaisissa asukokonaisuuksissa. Itse olen onnistunut saamaan jo 11 ihmisen mielipiteet seuraavissa asuissa:
Ikähaarukka on heitellyt 16-35 ja koulutustaso High school gradistä University gradiin. Hollywood stereotyyppinä olen ollut melkein kaikkien mielestä "Girl next door" ja sinkku. Kansalaisuuksia on veikattu kanadalaisesta, aussiin, ruotsalaiseen, venäläiseen, tanskalaiseen, saksalaiseen ja ranskalaiseen. Työksi veikattiin useiten tarjoilijaa/baarimikkoa, sisustussuunnittelijaa, taiteilijaa ja perus kassatätiä. Kenenkään mielestä en näytä rikolliselta ja taloudellisesti vaikutan keskiluokkaiselta. Kun pyydettiin nimeämään näyttelijöitä, joita muistutan tai elokuvagenrejä, joihin sopisin vastauksina on ollut useiten Reese Witherspoon (myös Elle Fanning ja Charlize Theron on mainittu) ja genreltä olen romanttinen komedia.
Sooo... Spring break is over. Here's a brief summary of my adventure mostly in pictures.
I left Vancouver on Friday (April 24th) in the afternoon, flew over 9 hours to Frankfurth, Germany and a couple more hours to Helsinki, Finland, where I landed on Saturday afternoon and then rushed home to Porvoo to quickly change my clothes and slap on some make up and with absolutely no sleep and poor nutrition I hurried to a party. A birthday party. My birthday party. Well, mine and two of my friends'. It was also a theme party. A Super Hero party. It was pretty awesome. For what I remember...
"Homework"
Right now this is the only picture I have from the party....
Got the cutest little "survial kit"
Gooooood morning..
Sunday morning around 4am I crawled home with a pizza, ate it, tried to sleep, failed, got out of bed around 10am and drove back to the party place for the after party -clean up and then back home to celebrate my birthday with my family. Monday morning at 4am I hopped in a taxi and drove back to the airport to catch a 6am flight to Spain.
So here come the pictures...
By the time I got to Spain I was spewing phlegm and coughing my lungs out. Not too nice. The very first thing I did in Spain was shopping. A lot of shopping... At a mall called Habaneras. On Monday I also had my first attempt to get a tan. Did ot succeed.
Torrrreviejaaaaaa
Tuesday was my actual birthday. I went to the beach and strolling around the streets of Torrevieja.
3 beers + 1 wine = 4,10€
Wednesday, beach day
Freckles.
On Thursday I fell asleep on the rooftop and managed to sun-burn my ass... It still hurts.
Ok, so in Finland we have this thing called "Vappu" also known to some as "May day" as in the first of May, but basically Vappu is the Finnish Labour day. This means a lot of partying to us Finns. Secondary school graduates wear their white graduation hats and jug down sima and sparkling wine. Most Finns start the celebration on the evening of April 30th and continue all through to the next day. This year was the first time ever that I was out of Finland on April 30th but that didn't stop me from drinking.
But instead of Sima I had Sangria.
May 1st I was back in Finland having traditional Vappu -lunch with my family.
Me, mom and my cousin.
Got me some tax-free things...
Saturday was a lot of sleeping and packing and on Sunday morning I started my journey back to Vancouver. Lemme just tell ya: over 13 hours in a plane with a sunburned ass and a cold is not fun. Not fun at all!
So pretty!
Downtown Vancouver from the plane.
Before I left I had this solid plan to document my trip, but I seem to have forgotten about this for the most part... Here's all I got:
Okei... Ihana, ihmeellinen, rankka, liikuttava, hullu ja hulvaton viikko on nyt ohi. Kehtaan väittää, että jokainen osallistuja löysi itsestään jotain uutta joka päivä. Viikon intensiivikurssin teema oli "Return to impulse". Tähän mennessä olemme oppineet opettelemaan vuorosanat tehokkaasti, tekemään syvälliset tekstianalyysit, koreografioimaan kohtaukset itsenäisesti ja näyttelemään jotakuinkin uskottavasti, mutta tällä viikolla opimme luottamaan impulsseihin. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että kaikki valmiiksi suunniteltu "sanonpa tämän vuorosanan tällä tavalla" tai "tällä vuorosanalla kävelen tänne ja istun tuohon sohvalle ja laitan käden käsinojalle" piti unohtaa. 
Muutamassa kohtauksessa esiintyi seksuaalista väkivaltaa, mikä piti tietenkin koreografioida huolella, eikä tästä tietenkään tingitty. Kolmantena päivänä todistimme niin huolella harjoiteltua ja suunniteltua kohtausta, että ainakin kolmen katsojan oli pakko poistua luokasta. Opettaja kertoi halunneensa oksentaa ja itse näyttelijätkin itkivät aikaan saamaansa reaktiota.
