Lomalla

Taas on päässyt muutama kuukausi kulumaan viimeisimmästä postauksesta. Olen tässä ehtinyt puuhata välissä vähän kaiken laista. Vietin juhannuksen Suomessa, olen käynyt vaeltamassa, käynyt sponttaanilla road tripillä, pukeutunut Madonnaksi, lojunut rannalla, katsellut ilotulituksia ja käynyt seikkailulla Orlandossa kaverin luona ja Universal studioilla. Vielä on kesää ja lomaa jäljellä, sekä muutama seikkailu suunnitelmissa. Mutta tällä kuluneella viikolla en ole oikeastaan tehnyt mitään. Lukenut kirjoja ja katsellut elokuvia. Saako lomalla vain olla tekemättä mitään? Kuluneen puolen vuoden aikana on ollut niin paljon töitä ja koulua ja koulua ja töitä, että olin ihan unohtanut millaista on olla ilman mitään kummempia suunnitelmia.

Tälle kesälle suunnitelmissa on vielä naisnäyttelijöiden Island retreat ja jooga/surffi retriitti sekä vierailija koti-Suomesta. Jee!

Porvoon Jokiranta

Pojat grillas.

Pellingin saaristo

Madonna

Sponttaani road trippi Whistleriin

Seikkailija

Honda Celebration of Light - Team Neatherlands

Hieman yli viikko sitten lensin Orlandoon viideksi päiväksi tapaamaan entistä luokkakaveria ja maistelemaan viinejä... Ja tietysti vierailin myös Universal Studioilla. #HarryPotter 

Muutama vinkki mikäli  itse jonakin päivänä mielit Universalille temmeltämään...

1. Varaa ja tulosta liput etukäteen. (Säästät rahaa ja aikaa.)

2. Hanki Express pass - hieman kalliimpi, mutta säästät tunteja kun ei tarvitse jonottaa.

3. Jos olet liikkeellä pienellä porukalla "single riders line" is the way to go kiireisimpiin laitteisiin! (Paljon nopeampaa kuin isolla porukalla jonottaminen)

4. Vältä vierailua kiireisinä aikoina (joulun alla, kesän kuumimpina päivinä) Duh..

5. Pukeudu mukavasti ja älä ota mukaan isoa reppua. (Useimpiin laitteisiin ei saa viedä mukanaan mitään, ei edes puhelinta. Laukut, lompakot, kamerat yms. voi säilöä sormenjäljellä lukittaviin lokeroihin laiteajelun ajaksi. Vaihtoehtoisesti voit piilottaa tavarasi vyölaukussa paitasi alle, mutta rajummassa runnutuksessa saattaa tavarat hajoilla.)

6. Voitele itsesi aurinkorasvalla ja osta vettä usein. (Orlandossa on kuuuuuma)

Ja nyt... Harry Potter

Hogwarts Express

Tylyaho - Hogsmeade

Weasleyn welhowitsit - Weasley's Wizard Wheezes

Viistokujaja lohikäärme

Ihan tosissani suosittelen Universalia Orlandossa kaikille Potter faneille ihan vaan Harry Potter - velhomaailman takia! 

 Vierailin myös ensimmäistä kertaa elämässäni Walmartissa ja kyllä, sieltä voi ostaa kaikkea! Ruokaa, kodinkoneita, aseita, retkeilytarvikkeita, elektroniikkaa (kamerasta televisioon), vaatteita, toimistotarvikkeita jne. Myös vegaanista Ben&Jerry's jäätelöä.

Sellainen oli Orlando.

Tämä tässä on vegaaninen raakakakku kuorrutettuna Duncan Hines Creamy home-style kuorrutteella (joka on yksi "vahingossa" vegaanisista tuotteista, kuten Oreo -keksit)

Pohja:

Saksanpähkinöitä, cacao nibsejä, kaakaojauhetta, agave siirappia, rusinoita (en yleensä mittaa, eli lappaa tehosekoittimeen ihan oman tuomaroinnin mukaan.) Painele vuokaan, jossa irroitettava pohja. Pakasta.

Täyte:

Liotettuja cashew pähkinöitä, kaakaojauhetta, agave siirappia, 1/2 sitruunan mehu, muutama kivetön taateli, vanilijauutetta, kookosöljyä. Tehosekoita. Kaada vuokaan ja pakasta koko setti uudelleen.

Honda Celebration of Light part 3 - Disney Co.

Mun oli myös pakko ostaa tämä...

 Okei. Se siitä. Mä jatkan nyt laiskottelua ja palailen asiaan kun oon käynyt saaristossa joogaamassa ja surffaamassa. Ohessa päivän asu-kuva about joka päivältä tällä viikolla...

When it rains, it pours

Viimeviikkoon on mahtunut paljon kaikenlaista. Kaikkea paitsi unta. Huvin vuoksi aloin pitää pientä päiväkirjaa josta kokoan tähän nyt otteita. 

Sunnuntai 15.5.
5AM "Was the penis erect?" kysyi poliisi peitellen huvittuneisuuttaan. Itsellä alkoi näin aamutuimaan olla huumori lopussa. Työvuoroni oli alkanut yhdeltätoista lauantain puolella ja takana oli 6 tuntia humalaisia asiakkaita, tiskivuoria, sotkua ja illan kruunasi leipomon ikkunan edessä masturboinut mieshenkilö, jonka kunniaksi soitin poliisit. Vielä ois 3h jäljellä eli tässäkohti lähinnä vitutti. "Which hand was he using?" "What was he wearing?" "What color were his eyes?" kaiken näköisiä yksityiskohtia pitäisi nyt tästä herrasta muistaa. Teinkö väärin kun katsoin pois? Oisko pitäny jäädä tuijottamaan? Ottaa kuvia?
   Seitsemältä ryömin kotiin nukkumaan ja heräilin iltapäivällä. Olkkarissa kaksi nuhanenäistä kämppistä katselivat telkkaria. Oma lenssu oli alkanut jo hellittää, mutta liityin seuraan litkimään kuumaa vettä ja oreganoöljyä vaikka ois pitäny tehdä matikanläksyjä ja etsiä monologi viikonlopun workshoppiin. Minkäs teet. Leffat vei voiton.

Maanantai 16.5.

Herätyskello soi 6:45. Ei. Uusi yritys 8. Ei. 9. Perkele. Kai se on pakko nousta, että ehdin suihkuun ennen koulua. Haa! Joku kämppiksistä on suihkussa eli ihan ok ottaa vielä 5min aikalisää. Tää unirytmin ympärikääntäminen ei vieläkään suju ihan luontevasti. Ei ollut aikaa tai aineksia laittaa ruokaa kotona eli lähikaupan salaattibaarin kautta junalle. Matkalla yritin sokkona kääriä tavallista tönkömmät hiukseni nutturalle. "Damn, that's not even red hair. That's fire on top of your head" Huudahti ohi kulkeva mies. Hämmennyin.
   Maanantai on matikkapäivä eli ainoa päivä viikosta jolloin joudun matkaamaan BCIT:n Burnaby kampukselle. Matka kestää n. 50min yhdellä junalla ja bussilla. Juna lähtee Granville stationilta eli pissanhajuisesta ydinkeskustasta. Saavuin kampukselle hyvissä ajoin vieläkin kummastellen alueen pinta-alaa. Kampuksella on kokoa kuin pienellä kaupungilla ja rakennuksia on kymmeniä ja ne on kaikki koodattu kirjaimin numeroin ja värein. Perus kahviloiden ja ravintoloiden lisäksi löytyy myös pubi jossa voi koulupäivän päätteeksi käydä rykäisemässä pienet hilpeät, jos siltä tuntuu. Löysin mukavan sohvan oleskelutilasta, jossa popsia salaatin ennen luentoa.
    "Are you ready? We have a quiz today!" Ei saatana. 28/40, yli puolet. Riittää mulle. Matikka ei koskaan oo ollu mun juttu. Luennon aikana sähköpostiin kilahti muutama casting ilmoitus, joihin vastasin näppärästi puhelimella, sekä fb viesti tuottaja kaverilta, jonka ensimmäisessä opiskelijaelokuvass näyttelin. Hän haluaa mut ensimmäiseen kokopitkään elokuvaansa. Sain liitteenä käsiksen ja kaksi roolivaihtoehtoa. Kuvaukset näillä näkymin vasta 2018 kesällä, eli paljon saattaa vielä muuttua, mutta jee.
    Kotimatkalla hyppäsin junasta jo Chinatownissa ja viipotin vanhan tutun VFS:n tuotantostudioille sovittamaan huomista rooliasua. Marssin suoraan studio kakkoseen koska näin ove olevan auki. Siellä koko cast & crew harjoittelivat kohtausta, jonka lopussa olisi mun sisääntulo. Hahaa! Pysympä piilossa siihen asti ja hyppään hämmentämään juuri oikeassa kohtaa. Hihii.. Onnistuinpas yllättämään. Valitsimme art-vastaavan kanssa mulle sopivimman poliisi-takin ja pääsin hyvissä ajoin poistumaan eli oli aikaa hakea kaupungin hipstereimmästä vegaaniravintolasta sienirisottoa. Annostani odotellessa join lasin viiniä ja katselin söpöstä pikku retrotelkkarista Harry Potter ja viisestenkiveä.

Tiistai 17.5.
6:00 Herätyskello soi. Tälläkertaa on pakko nousta. Call time 7:30. Suihkuun könytessä päässä pyöri vain yksi jäätävä ajatus. Pääsen nukkumaan ensikerran vasta 25h päästä. Eikä silloinkaan ehtisi nähdä unia kuin 4h koska olin bookannut koe-esintymisen keskiviikolle. Kyllä tämä tästä.
   Kipaisin töistä paketillisen keksejä vietäväksi kuvausryhmälle. Saavuin paikalle hyvissä ajoin ja aamutapaamisessa bongailin tuttuja naamoja oman luokkani loppuelokuvan kuvauksista. Ainakin sama meikkitaiteilija ja kameramies. 
   Kaikki mun setit saatiin purkkiin jo ennen kolmea, joten pikaisen lounaan jälkeen suuntasin vanhalle acting -kampukselleni ja kiipesin yläkertaan isoon saliin todistamaan ihmettä nimeltä Bill-week. Jokainen Bill-week on erilainen koska jokainen luokka on erilainen, mutta muutamasta asiasta voi olla aina varma: härskejä vitsejä, henkilökohtaisia ja kipeitä kasutarinoita ja paljon tunteita on aina.
   Viideltä tuli aika suunnata koululle Human Resources Management luennolle. Matkalla törmäsin tuttuun ja jäin hetkeksi vaihtamaan kuulumisia.
  Koulu loppui yhdeksältä ja yövuoro alkoi yhdeltätoista. Välissä ehdin kotiin vaihtamaan vaatteet ja syömään.

Keskiviikko 18.5.
Työkaveri soitti vähän ennen seiskaa olevansa myöhässä, eli en pääsisi lähtemään ennen kun hän tulee "vapauttamaan" mut. Ei vituta. Onneksi jouduin odottelemaan vain 10 minuuttia. Ja sitten nukkumaan. Kotimatkalla asetin herätyksen yhdeksitoista ja puhelimen koki tarpeelliseksi ilmoittaa sen olevan 3h 50min kuluttua. Ei vituta. 
   Yhdeltätoista nousin yllättävän pirteänä. Suihkuun, meikit naamaan ja menoksi. Saavuin paikalle hyvissä ajoin, mutta jouduin odottelemaan jonkin aikaa koska kuvaajan kamerasta oli loppunut tallennustila. En jännittänyt mitenkään erityisesti. Kyseessä oli opiskelijatuotanto ja mulle oli annettu opeteltavaksi kokonaiset viisi vuorosanaa. Kuinka ollakkaan unohdin muutaman sanan ja kompastuin omaan kielitaitooni ensimmäisellä lukukerralla. Toinen kerta meni jo paremmin. Ohjaaja kysyi haluisinko lukea myös toiseen rooliin. mikäs siinä. Sain kouraani pätkän käsikirjoitusta ja luin vuorosanat suoraan paperista. Välillä näinkin. Miten ois kolmas rooli? Joo, tottakai. Tällä kertaa hän halusi että "uhkaan vastanäyttelijääni veitsellä" tätä kohtausta lukiessa. Ok. "Pratar du svenska?" kysyi yksi raatilaisista. No tottakai! Kysyjä paljastui käsikirjoituksen kieli-vastaavaksi. Hän oli luonut elokuvassa käytettävän haltijakielen. Itse hän puhui paremmin norjaa ja oli luonut kielen skandinaaviselle pohjalle. Seuraavaksi sainkin lukea muutaman lauseen haltijakielellä. Jännää.
   Kun nyt kerran olin lähistöllä menin taas ihailemaan Bill-weekkiä. Kello oli 13:30 ja sanoin itselleni etten olisi täällä tuntia pidempään. 3h myöhemmin havahduin vatsani kurnintaan ja lähdin ruokakaupan kautta kotiin sekavin fiiliksin. Noiden kolmen tunnin aikana olin itkenyt nauranut ja huutanut. En voi uskoa, attä omasta viikosta on kulunut jo vuosi.
   Tein ruokaa ja yritin lukea torstain kokeeseen kunnes tuli taas aika mennä töihin.

Torstai 19.5.
Heräilin yhden maissa n. 5h unien jälkeen. Varmaan viikon pisimmät nokoset. Kävin alakerran kuntoiluhuoneessa vähän joogaamassa ja yritin vielä kertailla kokeeseen ennen kuin lähdin koululle. Koe oli perus amerikkalainen lottorivin täyttö, eli monivalinta.

   Ennen työvuoron alkua avasin puhelimesta facebookin ja rullailin hetken ylös ja alas kunnes silmiini sattui erään vakioasiakkaani päivitys, jossa hän oli paikantanut itsensä mun työpaikalle alakerran leipomoon ja totesi siinä sitten vielä, että ilmeisesti sinne tuli joku hetki sitten kiväärin kanssa. Että mikä oli? Vuoron alkuun oli 15 minuuttia eli pikkuhiljaa pitäis lähteä sinne päin. Rakennukseni aulassa kuulin jonkun miehen sanovan, että poliisi on sulkenut koko kadun. Mitä helvettiä nyt oikeesti..? Heiluuko mun kotikulmilla ihan tosissaan joku kiväärimies? Livahdin takaovesta kujalle, jota pitkin kuljin aina töihin ja kuinka ollakkaan kulman takana odotti kymmenittäin poliisiautoja. Eikä nää ollut ihan mitään perus jokapäivän sinivalkoisia poliisiautoja vaan isoja panssaroituja mustia poliisiautoja ja poliisit autojen luona samoin vähän isompia raskaammin aseistettuja kavereita mustissa uniformuissa, luotiliiveissä ja kypärät päässä. Pistin juoksuksi ja luikahdin sisään leipomon sivuovesta. Siellä musiikki soi ja ihmiset siemailivat kahvia. Perus torstai. Kysyin työkaverilta mitä hittoa täällä oikein tapahtuu ja hän sanoi että tosiaan tuolla kadulla on joku aseen kanssa, mutta ei sinne sisään ollut kukaan erehtynyt. Nyt vain odotellaan ja pidetään toisen kadun puoleinen ovi lukossa. Laukauksia ei ollut kuulunut ja poliisi oli nyt päivystänyt siinä tunnin. Hetken päästä poliisiautot poistuivat ja meille annettiin lupa avata toinen ovi. Poliisisedän mukaan mitään jännää ei ollut tapahtunut. Hyvä niin.

Perjantai 20.5.
Oli tarkoitus mennä katsomaan Bill-weekin viimeisimmät suoritukset suoraan töistä, mutta en jaksanut. Suurin osa päivästä meni sängyssä makoillen ja netflixiä katsellen. Valmistauduin myös lauantain workshoppiin opettelemalla monologin ja suunnitellem 4min movement-teoksen. Yritin nukkua vielä ennen töitä. Turhaan. Perjantai yö sujui töissä yllättävän rauhallisesti.

Lauantai 21.5.
Suoraan töistä suihkun kautta vanhalle koululle workshoppailemaan 7 muun naisnäyttelijän ja opettajan kanssa. Mukavaksi yllätykseksi agenttini osallistui samaan workshoppiin. Viikonlopun tarkoitus oli tutustua erilaisiin lapsi- ja naisarkkityyppeihin. 8 tuntia itkua, naurua ja likaista huumoria. Kotona olin vasta seitsemältä ja laskeskelin, että tällä kertaa oli tullut oltua hereillä n. 30h yhteen huutoon. Aikaa oli 2.5h nokosille ja sitten taas öihin töihin.

Sunnuntai 22.5.
Rauhallisen yövuoron jälkeen 1h päikkärit ja takaisin workshoppailemaan. Saavutin uuden uupumuksen tason. Enää ei väsyttänyt, mutta ajatuksen kulku oli erityisen hidasta. Eniten vitutti, että lätkäpeli jäi näkemättä. Pukeuduin kuitenkin Suomen pelipaitaan. 
  Päivä kului nopeasti ja 8h tunteiden vuoristoradan jälkeen ryömin kotiin. Nukuin yli 15h. Viikonlopusta on tulossa kuvia tässä joskus lähiaikoina.




Silmäpussit oli tämän viikon jälkeen sen kokoiset säkit, että oli pakko käydä FaceShopissa hakemassa vähän naamioita ja Lushilta uudet kesäntuoksuiset shamppoot. Ehkä ilme näillä vähän virkistyy.

Tästä kesästä on tulossa kiireinen. Koulu ja työt jatkuvat kesän läpi, mutta olen varannut muutaman viikon ja pitkän viikonlopun, jotta ehtisin Juhannukseksi Suomeen, viideksi päiväksi Floridaan, naisnäyttelijöiden viikonloppuleirille Bowen Islandille ja pitkäksi viikonlopuksi Tofinoon joogaamaan ja surffaamaan. Can't wait.

23 in Seattle

Viimeviikko oli yksi synkkä taistelu. Olin 6 yötä putkeen töissä, kolme niistä kuumeessa. Maanantaina vietin viikon ensimmäisen "vapaan" illan pilottijakson yökuvauksissa ja Tiistaina taas kahdeksi yöksi takaisin töihin. Keskiviikon ja torstain välinen yö kruunasi kaiken kun leipomon siivooja teki oharit, joten minä ja työparini saimme päivittäisten askareidemme lisäksi puunata lattiat, jynssätä vessat ja kantaa selkä vääränä kymmeniä roskasäkkejä rakennuksen taakse. Siinä jäi lakisääteiset tauotkin pitämättä. Mutta torstaina aamuauringon noustessa hymyilytti. Olin nääs reilu kuukautta aijemmin varannut matkan Seattleen juuri tuolle torstai aamulle 28. Huhtikuuta, joka sattui myös olemaan syntymäpäiväni. Aamuseitsemältä tanssahtelin töistä kotiin ja puoli kymmeneltä istuin bussissa matkalla Seattleen.

Kolmen tunnin ja tullitarkastuksen jälkeen saavuin Seattlen keskustaan Paramount hotellin eteen. Kirjauduin sisään ja otin nokoset. Herättyäni tilasin internetin ihmeellisestä maailmasta ruokaa, joka olisi sivuston mukaan noudettavissa lähiravintolasta muutaman tunnin kuluttua. Nämä muutama tuntia päätin viettää Space needlellä. Elikä siinä avaruusneulassa, joka aina vilahtelee Greyn anatomian inserttikuvissa.

Space Needlen henkilökunta toivottaa jokaisen vierailijan tervetulleeksi tällaisen harmaalla taustalla otetun kuvan kanssa, johon kukin turisti saa valita mieluisensa Space Needle maiseman taustalle ja sitten kuvan saa paikanpäällä lähettää itselleen sähköpostiin. nice. Mun hiukset ei oikeen halunnut sulautua tähän kuvaan.

Ylhäällä ja alhaalla.

Suureksi ikäväkseni lähdin liikkeelle sen verran myöhään, että neulan ympärillä olevat näyttelyt ja museot sulkivat jo oviaan eli en päässyt niitä ihastelemaan, mutta neula tuli nähtyä. Sitten sitä ruokaa hakemaan! Saavuin Veggie Grill ravintolalle juuri ajallaan ja näytin kassaneidille elektronisen kuitin tilauksestani. Hetken ihmeteltyään hän pyysi kauhistuneena anteeksi, ettei tilaus ole tullut perille ja että he yrittävät paketoida mulle eväät mahdollisimman nopeasti. Mikäs siinä. Eihän mulla mikään kiire ollut. Istuin odottamaan ja kaivoin siinä samalla puhelimeni esiin niinkuin normaali nykyajan ihminen tekee. Puhelimeen oli tullut sähköposti että mun ruokatilaus ei ollut mennyt läpi ja, että maksu on myös palautettu. Kerroin tästä kassaneidille, jotta hän voi multa siinä sitten veloittaa tämän aterian, mutta hän ei suostunut moiseen. Ei, ei, heidän moka, minä syön ilmaiseksi. Laittoivat vielä palan porkkanakakkua kaupan päälle. Siinä kelpasi sitten mutustella ilmaista illallista hotellin vuoteella loppuilta leffoja katsellessa. Parasta!

Pieni vitutusepisodi ehti tähän väliin. Nimittäin siinä mussuttelun lomassa sain taas sähköpostia. Tälläkertaa mun agentilta. Ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. "Joo, moi sut halutaan lauantaina koe-esiintymään klo 2 tähän osotteeseen. Voitko varmistaa?" En. En voi. En ole siellä. En muistanut kertoa. Sori. Perkele.

Perjantaina päätin lähteä pienelle lautta ajelulle, koska "I have a thing for ferry boats". Sää oli just sen näköinen, että kohta sataa sivuttain ja lautalla tuuli aivan maan perkeleesti.

 Bainbridge Islandille saapuessa säätilaan tuli radikaali muutos. Paistoi aurinko. Bainbridge Island on ehkä maailman suloisin pieni saari, jonka kaupungin keskusta on yksi pieni katu täynnä söpöjä pieniä puoteja, jotka myyvät kirjoja ja koruja ja paikallista taidetta ja suklaata. Paljon suklaata. 

Lauttamatka takaisin oli yhtä aurinkoinen ja Seattlen skylinen näki jo kaukaa.

 Seuraavaksi oli ihan pakko päästä Great Wheeliin pyörimään.

 Toinen pakollinen nähtävyys oli Pike Place public market, jonne suuntasin lauantaina. Paha virhe. Kuuma päivä, kalan haju ja paljon ihmisiä. Ihan suloisia kojuja ja myymälöitä kuitenkin. Marketti ulottuu pitkin Pike streettiä ja jatkuu muutamalle lähikujalle ja ylemmässä kuvassa näkyvän rakennuksen alempiin kerroksiin. Lauantai iltapäivänä hyppäsin samaan Quick Shuttle bussiin, jolla olin tullutkin ja palasin takaisin kotikaupunkiin. Mutta ei mun seikkailut suinkaan vielä tähän loppuneet!

Sunnuntaina aamulla lupauduin auttamaan ystävääni toimittamaan 6 pulloa hajuvesitestereitä kuuteen eri kosmetiikkamyymälään ympäri kaupunkia. Ja sanalla "kaupunki" en nyt tarkoita tätä kävelyetäisyydellä olevaa ydinkeskustaa, vaan useiden juna ja bussi reittien päässä olevia ostareita. Pääsimme noutamaan näytekappaleet aamupäivällä yhdeltätoista ja jumalattoman juoksentelun, kolmen junan, kahden bussin ja yhden taksin jälkeen ehdimme nipin napin kolmelta lähtevälle lautalle Vancouver Islandille.

Iloiset, mutta väsyneet.

 Saarella meitä oli vastassa ystäväni poikaystävä, joka kuskasi meidät ensin Victoriaan kaljalle ja sitten kotifarmilleen moikkaamaan kissoja, koiria ja hevosia. Iltayhdeksältä lähti viimeinen lautta takaisin mantereelle, minä sen kyydissä erittäin uupuneena.

Innokas seikkailija!

Victoria

Sydney

 Tänään (maanantai) onkin sitten ollut oikein nihkeä paluu arkeen. Tunnin koulumatka pienen kaupungin kokoiselle kampukselle, josta yritin ensin löytää oikeaa toimistoa, josta hakea papereita maahanmuuttoviraston pyynnöstä ja sitten muutamasta kymmenestä eri värein ja kirjaimin koodatusta rakennuksesta piti löytää se oikea, jossa mua odotti 4h matikkaa... Iloisin yllätys oli se, ettei näille teknillisen korkeakoulun tunneille kelpaa lukion pitkää matikkaa varten ostettu laskin, vaan pitää ostaa uusi "yksinkertaisempi" aparaatti. Opettajan tarkat sanat olivat: "I can't let you use this. This is too smart."
Eihän tässä helteessa mitään muuta ois tehnytkään mieli kuin matikkaa. FML.

Tulevina viikkoina on taas luvassa workshoppia ja Starliner -elokuvan kuvauksia. Jeejee!