23 in Seattle

Viimeviikko oli yksi synkkä taistelu. Olin 6 yötä putkeen töissä, kolme niistä kuumeessa. Maanantaina vietin viikon ensimmäisen "vapaan" illan pilottijakson yökuvauksissa ja Tiistaina taas kahdeksi yöksi takaisin töihin. Keskiviikon ja torstain välinen yö kruunasi kaiken kun leipomon siivooja teki oharit, joten minä ja työparini saimme päivittäisten askareidemme lisäksi puunata lattiat, jynssätä vessat ja kantaa selkä vääränä kymmeniä roskasäkkejä rakennuksen taakse. Siinä jäi lakisääteiset tauotkin pitämättä. Mutta torstaina aamuauringon noustessa hymyilytti. Olin nääs reilu kuukautta aijemmin varannut matkan Seattleen juuri tuolle torstai aamulle 28. Huhtikuuta, joka sattui myös olemaan syntymäpäiväni. Aamuseitsemältä tanssahtelin töistä kotiin ja puoli kymmeneltä istuin bussissa matkalla Seattleen.

Kolmen tunnin ja tullitarkastuksen jälkeen saavuin Seattlen keskustaan Paramount hotellin eteen. Kirjauduin sisään ja otin nokoset. Herättyäni tilasin internetin ihmeellisestä maailmasta ruokaa, joka olisi sivuston mukaan noudettavissa lähiravintolasta muutaman tunnin kuluttua. Nämä muutama tuntia päätin viettää Space needlellä. Elikä siinä avaruusneulassa, joka aina vilahtelee Greyn anatomian inserttikuvissa.

Space Needlen henkilökunta toivottaa jokaisen vierailijan tervetulleeksi tällaisen harmaalla taustalla otetun kuvan kanssa, johon kukin turisti saa valita mieluisensa Space Needle maiseman taustalle ja sitten kuvan saa paikanpäällä lähettää itselleen sähköpostiin. nice. Mun hiukset ei oikeen halunnut sulautua tähän kuvaan.

Ylhäällä ja alhaalla.

Suureksi ikäväkseni lähdin liikkeelle sen verran myöhään, että neulan ympärillä olevat näyttelyt ja museot sulkivat jo oviaan eli en päässyt niitä ihastelemaan, mutta neula tuli nähtyä. Sitten sitä ruokaa hakemaan! Saavuin Veggie Grill ravintolalle juuri ajallaan ja näytin kassaneidille elektronisen kuitin tilauksestani. Hetken ihmeteltyään hän pyysi kauhistuneena anteeksi, ettei tilaus ole tullut perille ja että he yrittävät paketoida mulle eväät mahdollisimman nopeasti. Mikäs siinä. Eihän mulla mikään kiire ollut. Istuin odottamaan ja kaivoin siinä samalla puhelimeni esiin niinkuin normaali nykyajan ihminen tekee. Puhelimeen oli tullut sähköposti että mun ruokatilaus ei ollut mennyt läpi ja, että maksu on myös palautettu. Kerroin tästä kassaneidille, jotta hän voi multa siinä sitten veloittaa tämän aterian, mutta hän ei suostunut moiseen. Ei, ei, heidän moka, minä syön ilmaiseksi. Laittoivat vielä palan porkkanakakkua kaupan päälle. Siinä kelpasi sitten mutustella ilmaista illallista hotellin vuoteella loppuilta leffoja katsellessa. Parasta!

Pieni vitutusepisodi ehti tähän väliin. Nimittäin siinä mussuttelun lomassa sain taas sähköpostia. Tälläkertaa mun agentilta. Ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. "Joo, moi sut halutaan lauantaina koe-esiintymään klo 2 tähän osotteeseen. Voitko varmistaa?" En. En voi. En ole siellä. En muistanut kertoa. Sori. Perkele.

Perjantaina päätin lähteä pienelle lautta ajelulle, koska "I have a thing for ferry boats". Sää oli just sen näköinen, että kohta sataa sivuttain ja lautalla tuuli aivan maan perkeleesti.

 Bainbridge Islandille saapuessa säätilaan tuli radikaali muutos. Paistoi aurinko. Bainbridge Island on ehkä maailman suloisin pieni saari, jonka kaupungin keskusta on yksi pieni katu täynnä söpöjä pieniä puoteja, jotka myyvät kirjoja ja koruja ja paikallista taidetta ja suklaata. Paljon suklaata. 

Lauttamatka takaisin oli yhtä aurinkoinen ja Seattlen skylinen näki jo kaukaa.

 Seuraavaksi oli ihan pakko päästä Great Wheeliin pyörimään.

 Toinen pakollinen nähtävyys oli Pike Place public market, jonne suuntasin lauantaina. Paha virhe. Kuuma päivä, kalan haju ja paljon ihmisiä. Ihan suloisia kojuja ja myymälöitä kuitenkin. Marketti ulottuu pitkin Pike streettiä ja jatkuu muutamalle lähikujalle ja ylemmässä kuvassa näkyvän rakennuksen alempiin kerroksiin. Lauantai iltapäivänä hyppäsin samaan Quick Shuttle bussiin, jolla olin tullutkin ja palasin takaisin kotikaupunkiin. Mutta ei mun seikkailut suinkaan vielä tähän loppuneet!

Sunnuntaina aamulla lupauduin auttamaan ystävääni toimittamaan 6 pulloa hajuvesitestereitä kuuteen eri kosmetiikkamyymälään ympäri kaupunkia. Ja sanalla "kaupunki" en nyt tarkoita tätä kävelyetäisyydellä olevaa ydinkeskustaa, vaan useiden juna ja bussi reittien päässä olevia ostareita. Pääsimme noutamaan näytekappaleet aamupäivällä yhdeltätoista ja jumalattoman juoksentelun, kolmen junan, kahden bussin ja yhden taksin jälkeen ehdimme nipin napin kolmelta lähtevälle lautalle Vancouver Islandille.

Iloiset, mutta väsyneet.

 Saarella meitä oli vastassa ystäväni poikaystävä, joka kuskasi meidät ensin Victoriaan kaljalle ja sitten kotifarmilleen moikkaamaan kissoja, koiria ja hevosia. Iltayhdeksältä lähti viimeinen lautta takaisin mantereelle, minä sen kyydissä erittäin uupuneena.

Innokas seikkailija!

Victoria

Sydney

 Tänään (maanantai) onkin sitten ollut oikein nihkeä paluu arkeen. Tunnin koulumatka pienen kaupungin kokoiselle kampukselle, josta yritin ensin löytää oikeaa toimistoa, josta hakea papereita maahanmuuttoviraston pyynnöstä ja sitten muutamasta kymmenestä eri värein ja kirjaimin koodatusta rakennuksesta piti löytää se oikea, jossa mua odotti 4h matikkaa... Iloisin yllätys oli se, ettei näille teknillisen korkeakoulun tunneille kelpaa lukion pitkää matikkaa varten ostettu laskin, vaan pitää ostaa uusi "yksinkertaisempi" aparaatti. Opettajan tarkat sanat olivat: "I can't let you use this. This is too smart."
Eihän tässä helteessa mitään muuta ois tehnytkään mieli kuin matikkaa. FML.

Tulevina viikkoina on taas luvassa workshoppia ja Starliner -elokuvan kuvauksia. Jeejee!