You know you live in Vancouver when...

Jostain tylsyyden syövereistä kumpusi idea: Lista asioista, joista tiedät asuvasi Vancouverissa. Aijon jakaa tämän listan kanssanne. Tässä se tulee...

1. Osaat hyräillä höyrykellon melodian.

2. Harrastat joogaa.

3. Tiedät aina kolme lähintä Tim Hortonssia ja Starbucksia

4. Omistat ainakin yhdet LuluLemon legginssit.

5. Et reagoi ruohon hajuun.

6. Se, että weed shoppeja on enemmän kuin viinakauppoja ei hämmästytä.

7. Kasvoillesi nousee inhoksuva ilme kun kuulet nimen East Hastings.

8. Tiedät, että kadut West Pender, West Hastings ja West Georgia eivät ole lännessä.

9. Tiedät missä Cactus Club Cafét sijaitsevat.

10. Et pasko housuun kun klo 9:n kanuuna jysähtää.

11. Tiedät mitä ovat: NHL, UBC, SFU, PNE, ICBC, BC ja YVR

12. Osaat nimetä viisi ravintolaa kävelymatkan päässä keskustassa...

13...kolme näistä ovat sushi-ravintoloita

14. Ostat pullovettä koska kraanavesi haisee.

15. Et järkyty paikallisia kodittomia tai muita kaduilla porhaltavia sekopäitä.

16. Tiedät, ettei Vancouver Island ole kovin lähellä Vancouveria.

17. Osaat ennustaa sään katsomalla vuoria.

18. Tiedät uimarantojen sijainnit ja nimet.

19. Tiedät, että "Shooting in the alley" ei tarkoita ampumavälikohtausta.

20. Et mene sekaisin ilmansuunnissa, koska vuoret ovat aina pohjoisessa.

21. Olet immuuni Granville streetillä tuoksuville ihmiseritteille.

22. Tiedät, että Granville Island ei ole saari.

23. Näet ulkona enemmän aasialaisia ja intialaisia kuin kanadalaisia.

24. Tiedät, ketä "Ruotsalaiset kaksoset" ovat.

25. Et koskaan oikein ole varma onko pilven polttelu täysin laitonta.

26. Näet enemmän sateenkaarilippuja, kuin Kanadan lippuja

27. Osaat nimetä kolme kauppaa mistä saa orgaanista ruokaa.

28. Kodittomat ovat usein hilpeämpiä kuin sinä.

29. Sinulla on aina sateenvarjo mukanasi.

30. Skunkit eivät ole mikään kummallinen näky öisillä kaduilla.

Tadaa! Siinä pyöreät 30. Huomenna alkaa 2. jakso koulua ja sen kunniaksi tulostimme tänään sopimukset.

 Tässä minun ja parini lopullinen sopimus. Puolikas viinipullo oli tähän osasyyllinen. Olen luomuksestani erittäin ylpeä!

Pidimme tänään ensimmäiset läpiluku harjoitukset. Melkein puoleen väliin kohtausta päästään jo ilman lunttilappua. Tämän päivän harjoitusmetodimme oli syödä leipää lukiessa ja puhuessa. Tauot tulee "luontevammin" suu täynnä ruokaa. Kaiken lisäksi minun hahmoni mussuttaa leipää noin puolet kohtauksesta, eli ruoka suussa puhumista on hyvä treenata!

Ilta meni tänään kynttilöitä poltellessa ja pastaa syödessä. Kokkasin parhaan, aivan saakelin nopeatekoisen ja helvetin herkullisen pastan random aineksista. Aikaa tähän kului n 15 minuuttia ja jaan nyt tämän pikapastaohjeen tähän:

Vihreä lohipasta:

Iske vihreät pinaattipastat kattilaan kiehumaan (paketin ohjeen mukaan). Lisää keitinveteen avokado(tms)öljyä, suolaa ja pippuria. Keitä niin kauan kuin on tarpeen.

Kastike: Kaada kippoon 1 säilykepurkillinen pinkkiä lohta, pari ruokalusikallista sipuli&valkosipuli levitettä/tahnaa/töhnää (itse käytin Nalley Garlic&Onion Dippiä), nokare voita, kourallinen cheddar juustoraastetta, lusikallinen (tai kaksi) pestoa. Sekoita. Kippo mikroon minuutiksi.

Ota esille lautanen. Lataa kypsät, valutetut pastat lautaselle, sirottele päälle parmesanpulveria, kaada päälle kastike, sen päälle halutessasi reajuustoa (KYLLÄ! TÄÄLLÄ ON RAEJUUSTOA!), minitomaatteja ja jotain vihreetä...

Jos et oo täysi tumpelo, lautasesi näyttää nyt tältä:

 Menen nyt nukkumaan. Hyvää yötä!

T1, Done!

Ensimmäinen jakso on nyt ohi! Maanantaina saapuu uusi erä opiskelijoita, eikä meidän luokkataso enää ole se kaikkein juniorein! Jee! Kaikki ensimmäisen jakson arvosanat eivät ole vielä nähtävillä.. Kovasti niitä odottelen.

Tänä kauniina lauantai aamuna nousin sängystä klo 7, jotta ehtisin kahdeksalta alkavalle joogatunnille. Jätin puhelimen kotiin (kuten aina kun lähden salille) ja kirosinkin itseäni sitten koko matkan, sillä näkymä oli kuvaamisen arvoinen. Nouseva aurinko värjäsi korkeimpien rakennusten huiput kauniin kultaisiksi ja valtava sateenkaari ylsi kaupungin keskustan länsiosan halki. Vieläkin vähän vituttaa. Anyway, tämän postauksen pointti ei ole maisemakuvat vaan jakson viimeinen kameratunti. Tähän mennessä ehkä eniten "asian ytimeen" tähdännein oppitunti.




Tähän mennessä kameratunneilla vain opettaja on käyttänyt kameraa ja meidän tehtävämme on ollut vain näyttää uskottavalta sen edessä. Tällä kertaa opettajamme roudasi luokkaan täyden laitteiston; kameran telineineen ja monitoreineen, mikrofonin, valot, c-standin jne. Kaikki vempeleet olivat purettuina kärryssä. Jakauduimme kolmeen ryhmään ja opettaja antoi seuraavanlaiset ohjeet: "Haluan kameran ja monitorin tähän, kuvaussuunta on tuo. Ryhmä 1, pystytätte kolmen pisteen valaistuksen (3point lighting), ryhmä 2 kameran ja ryhmä 3 kasaa mikrofonin ja c-standin. Käyttäkää jatkojohtoja." Kun kaikki ryhmät olivat toteuttaneet tehtävänsä hän totesi: "Hyvä! Nyt purkakaa koko setti, vaihtakaa ryhmien tehtäviä ja kasatkaa koko homma uusiksi toiseen suuntaan."

Täytyy myöntää, että en ole mikään elektroniikan asiantuntija ja olin hieman hukassa. Mutta ei se kuvauskalusto niin monimutkaista ole kuin miltä se näyttää. Ensimmäisellä kierroksella kasasin mikrofonin ja toisella pystytin kameran. Muutamia tärkeitä huomioita:

- Pidennettäviä osia (telineet, mikrofonin varsi jne.) ei koskaan tule pidentää täyteen mittaan.

- Valoja kannattaa käsitellä hanskat kädessä, kuumenevat nopeasti.

- Jatkojohdot käytössä kaikkialla, jotta johtoon kompastuessa kaikki aparaatit eivät kaadu.

- Erillistä mikrofonia käytettäessä kannattaa varmistaa, että kameran oma mikrofoni on pois päältä.

- Varoita ennenkuin sytytät valot.

- C47 = puinen pyykkipoika.. Niitä käytetään valojen peittämiseen.

Lopputulos näytti tältä.

Kolmen pisteen valaistus on se mikä "saa leffatähdet näyttämään leffatähdiltä". Opettajamme halusi ehdottomasti tällä todistaa, että kuka tahansa näyttää hyvältä hyvässä valaistuksessa. Jommasta kummasta etukulmasta (usein vasemmalta) paistaa "päävalo" ja toiselta puolelta "täytevalo", "takavalo" tulee päävaloa vastapäisestä takakulmasta. Opettelimme myös heijastamaan valoja ja luomaan varjoja C-standin avulla. 

"Seuraavan kerran kun leikitte sen Snap Chatin kanssa, niin kokeilkaa ihan huvin vuoksi rakentaa itsellenne hyvä valaistus." 

- Opettaja

Kun koko koneisto oli ns. taisteluasemissa, jakauduimme kahteen ryhmään; näyttelijät ja kuvausryhmä. Opettaja antoi näyttelijöille lyhyen, kahden vuorosanan kohtauksen, jonka jokainen kävi sitten suorittamassa pareittain hyvässä valaistuksessa kameralle. Kuvausryhmästä yksi toimi apulais-ohjaajana, yksi kuvaajana, yksi mikki-miehenä, yksi merkkaajana ja yksi teki muistiinpanoja. Opettaja toimi ohjaajana.

 Käyttämämme kohtaus. Naisnäyttelijät Andrean ja miesnäyttelijät Jeffin roolissa.

Pidin tästä kohtauksesta erityisesti siksi, että se päättyy kunnon dramaattiseen bitch-slappiin. Saimme myös pienen perehdytyksen "stage combat 101". Emme tietenkään oikeasti ryhdy kuvauksissa ketään läpsimään, joten Jeff-hahmon oli seistävä sen verran kaukana Andreasta, ettei tämä suoralla kädellä osunut naamaan. Koska tällaiset vuoropuhelukohtaukset usein kuvataan ns. lähikuva toisen olan yli -meiningillä, feikkiläpsy on helppo saada näyttämään aidolta, jos läpsyn vastaanottaja kääntää päänsä oikeaan aikaan ja lyöjän käsi kulkee oikeassa kulmassa lyötävän nassun edestä. 

Olin ensimmäisten näyttelijöiden joukossa ja toisella kierroksella pääsin leikkimään apulais-ohjaajaa. Apulais-ohjaaja on kuvauksissa se henkilö, joka pyörittää koko peliä. Koko homma pyöri jotakuinkin seuraavanlaisessa muodossa:

A. ohjaaja: Quiet on set! Going for picture. 

(tässä kohtaa jokainen sulkee suunsa) First positions. Camera?

Kameramies: (Käynnistää kameran) Rolling.

A. ohjaaja: Sound?

Mikki-mies: (varmistaa, että mikrofoni sojottaa oikeaan suuntaan) Speed.

A. ohjaaja: Mark it.

Merkkaaja: (Iskee sen mustavalkoisen kläpyttimen kameran eteen) Scene X, Take X. (*kläp*)

Ohjaaja: Action!

Muistiinpanoja tekevä henkilö kirjoittaa jokaisen kohtauksen osalta kuinka monta ottoa mitäkin tuli tehtyä ja jos tapahtuu mokia (esim. mikrofoni näkyy kuvassa, näyttelijän naamalla hassu varjo, replat menee sekaisin tms.) nämä tulisi selvitä muistiinpanoista, jotta editointiprosessissa on sitten helpompi löytää monen oton joukosta ne käyttökelpoiset.

Seuraavassa jaksossa kameraa opettaa eri henkilö. Tätä opettajaa tulee kyllä ikävä. Heti tunnin aluksi hän kertoi olevansa krapulassa ja tunti päättyi hänen osalta sanoihin: 

"Mun alkoholiongelma alkoi vasta kun tapasin teidät!"

Seuraava viikko kuluu päntätessä vuorosanoja. Viikon päästä pitää olla puhtaasti muistissa, jotta voidaan sitten parini kanssa ryhtyä työstämään kohtausta ihan huolella. Tällä hetkellä mun käsis näyttää tältä:

Keltaiset yliviivaukset on mun vuorosanoja ja siniset yliviivaukset on fyysisiä aktiviteettejä, joita mun hahmo suorittaa kohtauksen aikana. Seuraavan parin päivän aikana sivut tulee täyttymään muistiinpanoista.

Tässä vielä mun eiliset fiilikset. Puolet luokasta lähti kiertämään tulevan Halloweenin kunniaksi kummitustaloja, itse juhlin ensimmäisen jakson päättymistä kylvyssä lipittäen viiniä ja syöden juustoa ja viinirypäleitä. Parhautta!

mitä jos

Lokakuu lähestyy pian loppuaan ja samalla päättyy ensimmäinen jakso aivan mahtavassa oppilaitoksessa. Lehdet putoilee puista ja sateet ovat snadisti rankempia. On siis viimeinkin oikein syksyinen olo. Myös syysflunssa on ikävästi päässyt iskemään. Onneksi kanadalaiset apteekit myyvät tuntuvasti tujumpia lenssulääkkeitä kuin apteekit Suomessa. 

Omaksi huvikseni aloin tässä menneellä viikolla miettimään suuressa kaupungissa asumisen hyviä puolia. Keksin listan hypoteettisia skenaarioita, joita saattaisin täällä kohdata ja kuinka näistä selviäisin...

Iskee raju flunssa...

7eleven myy perus flunssalääkkeitä. 7eleven sijaitsee joka kadunkulmassa.

Lisäksi n. joka kolmannen korttelin välein sijaitsee walk-in klinikoita, mikäli ehdottomasti tarvitsen lääkäriä.

Onnistun hankkimaan käteeni 2. asteen palovamman paistaessani karjalanpiirakoita keskellä yötä...

(Kyllä. Kyllä onnistuin.) Lähiapteekki on auki 24/7

Kyseinen pulju myy palovammaensiavun lisäksi myös seuraavia tuotteita: Maitoa, jätskiä, jääkahvia, hammasharjoja, kasvonaamioita, teippiharjoja, kosteuspyyhkeitä, aluminifoliota ja pinkkejä kansioita.. Koska miksi ei..?

Nukun vähän liian hyvin, enkä aamulla mitenkään ehdi kävellen kouluun...

Hahaa! Busseja kulkee keskustan alueella mustanaan! Translink appi puhelimessani kertoo miltä pysäkiltä lähtee seuraava bussi ja millä olen nopeiten perillä.

Haluan samanlaisen paidan kuin The Big Bang Theoryn Sheldon Cooperilla...

Granville Streetillä sijaitsee muuan myymälä, joka on erikoistunut sarjakuviin ja oheistuotteisiin.

Haluan mennä rannalle / metsään / shoppailemaan...

Ei hätää! Rannat, supersuuri luonnonpuisto ja keskustan shoppailukadut ovat kaikki kävelymatkan (alle 3km) päässä.

Tulee koti-ikävä...

Kotikadulla sijaitseva liemikauppa tarjoaa helpotusta.

Keskellä yötä tekee mieli pullaa...

Berka Bakery kadun toisella puolella päivystää 24h

Maanjäristys...

Asun vanhahkossa tiilirakennuksessa, en selviä. Tough bananas.

Koen tänään myös tarpeelliseksi tuoda kaikkien tietoisuuteen välipalailmiön nimeltään Trail Mix. Kaikki luokkatoverini mutustelevat välitunneilla trail mixejään, joten päätin itsekkin ryhtyä trail mixaajaksi #BecauseAllTheCoolKidsAreDoingIt. Kyseessä on Tee Se Itse tyyppinen ratkaisu, joka koostuu erisorttisista pähkinöistä sekä kuivatuista marjoista. Itse täytin pikku eväspussukat cashew pähkinöillä, kuivatuilla karpaloilla, jogurttirusinoilla sekä suklaakuorrutteisilla mustikoilla. TaDaa!

Esittelen tässä vielä konseptin nimeltään "Actors contract". Kyseessä on kahden tai useamman näyttelijän välinen sopimus, jossa sovitaan harjoituksiin liittyvistä yksityiskohdista. Seuraavan parin kuukauden ajan työstämme pareittain kohtauksia, joiden harjoittelu alkaa lähipäivinä. Tätä silmälläpitäen meitä käskettiin tänään laatimaan parien väliset sopimukset. Oma parini ei saapunut tunnille ajoissa, joten otin vähän vapauksia sopimuksen laatimisessa. Sopimuksestamme löytyy mm seuraavat kohdat:

"Mikäli pari saapuu harjoituksiin myöhässä, on kyseinen pari sopimuksen toiselle osapuolelle velkaa hieronnan."

"Kumpikin osapuoli sitoutuu ylläpitämään hyvää henkilökohtaista hygieniaa. (ts. Älä haise!)"

"Ei fyysistä väkivaltaa."

"Osapuolet ovat velvollisia ilmoittamaan toisilleen mikäli heillä on paska päivä."

"Ei puhelimia harjoitusten aikana."

"Kummallakin on oltava hauskaa!"

"Ulkopuoliset ihmissuhteet eivät saa vaikuttaa työskentelyyn."


 Tänään kotimatkalla törmäsin kuvausryhmään, joka ilmeisesti kuvasi jotain joulupukkijuttua. Olivat myös heitelleet kadulle tekolunta.

Vetäydyn nyt valtavan sänkyni pohjalle lyhentämään univelkoja. Hyvää huomenta Suomi!

Roolittajan näkökulma

Tunnen taas olevani käsittämättömän etuoikeutettu. Perjantai iltapäiväni kouluni järjesti Q&A session roolittaja (casting director) Alex Newmanin kanssa. Alex on ollut mukana valitsemassa näyttelijöitä mm. sarjoihin: CSI, Glee, The Mentalist, Supernatural, Nip/Tuck, Major Crimes, American Horror Story ja Frendit 

Puolentoista tunnin aikana Alex kumosi stereotypian tympeistä ja ilkeistä roolittajista, jotka odottavat kaikkien koe-esiintyjien epäonnistuvan ja antoi toivoa kaikille aloitteleville näyttelijöille. "Me haluamme sinun onnistuvan! Mitä nopeammin löydämme rooliin sopivan näyttelijän, sitä helpompaa työmme on." Joskus tapahtuu jopa ihmeitä.

Alex kertoi mieleenpainuvimmasta kokemuksestaan Glee -sarjan roolittajana.

Finn Hudsonin rooliin ei meinannut millään löytyä koe-esiintymisten perusteella sopivaa näyttelijää. Epätoivoisena Alex selaili sähköpostiaan myöhään aamuyöhön, kunnes törmäsi Cory Monteithin koe-esiintymis videoon. Hänen mielestään Cory oli rooliin täydellinen. Ainut ongelma: hän ei laulanut. Kaiken lisäksi kanadalaisen näyttelijän olisi saatava työlupa ennen pian alkavia kuvauksia. Motivoitunut Cory ajoi autonsa Los Angelesiin koko matkan laulamista harjoitellen ja paikanpäällä sai vielä 10 minuutin pika-laulutunnin sarjan pianistilta ennen lopullista koe-esiintymistään. Tuotantotiimi piti hänestä niin paljon, että lykkäsi kuvauksia hänen osaltaan, jotta hänen työlupansa ehtisi astua voimaan. 

Lisäksi Alex paljasti, että sarjan käsikirjoituksessa ei alunperin ollut Kurt Hummel -hahmoa lainkaan, mutta Chris Colferin koe-esiintyminen sykähdytti tuotantotiimiä niin, että hänelle kirjoitettiin oma rooli. Tällaisia tapauksia on harvassa, mutta niitä kuitenkin on. Puhuessaan Alex painotti, että joka kerta kun näyttelijä koe-esiintyy roolittajalle, hän koe-esiintyy myös roolittajan tuleviin projekteihin. Eli jos koe-esiintymisesi on mieleenpainuva, roolittaja saataa ottaa sinuun yhteyttä myöhemmin sopivamman roolin tiimoilta.

 Roolittajia ei kuitenkaan kannata pommittaa koe-esiintymis-/ esittelyvideoilla jatkuvasti. "Työ on kiireistä ja tilanteesta riippuen, joko katson videon, tai en."

Ei myöskään kannata loukkaantua jos palaute on vähäsanaista; kaikille 1000lle koe-esiintyjälle ei vaan yksinkertaisesti ehdi antaa rakentavaa palautetta.

Tärkeimpiä huomioita:

- Älä pukeudu koe-esiintymiseen yliampuvasti.

- Tee taustatutkimus huolellisesti; kenelle koe-esiinnyt, katso mahdolliset edeltävät jaksot tai elokuvat, lue käskikirjoitus huolellisesti.

- Jos unohdat vuorosanat, se ei ole maailmanloppu.

- Pyri esiintymään myös teatterilavoilla; roolittajat etsivät jatkuvasti uusia kasvoja kaikkialta.

- Jos saat roolin, kohtele koko kuvaustiimiä hyvin. Sinut voidaan helposti kirjoittaa ulos.

- Tee asiat roolittajille mahdollisimman helpoksi.

- Älä koskaan lopeta itsesi kehittämistä.

- Koe-esiintymisesi alkaa kun astut ovesta sisään.

- Älä luovuta.

Frendit -sarjassa Alex ehti vaikuttaa vain viimeiset 3 tuotantokautta, mutta hän pääsi seuraamaan sivusta mm. sen kiitospäivä -jakson kuvauksia, jossa Brad Pitt vieraili. Hän kertoi, että Bradiä jännitti kovasti ja hän unohti ensimmäisen vuorosanansa: "Hyvää kiitospäivää" ja sen sijaan toivotti hyvää halloweenia.

"Loppukevennykseksi" lyhyt raportti maanjäristys harjoituksesta. Koska asustelen maanjäristysalueella, täällä järjestetään koulun toimesta tasaisin väliajoin maanjäristysharjoituksia. Viimeisin oli toissapäivänä. Ilmeisesti kun jytinä alkaa, täytyy pudottautua maahan, hakeutua pöydän alle suojaan, mielellään mahdollisimman kauas ikkunoista ja peileistä, ja pitää kiinni. Suojassa tulee pysyä vielä minuutti järistyksen loputtua. Harjoituksen aikana olimme luokkahuoneessa, jossa ei ole pöytää, yhdellä seinällä on peili ja kaksi seinää on täynnä ikkunoita. Opettajamme totesi rohkaisevasti:
"Tämä on vanha tiilirakennus ja ympärillämme on pelkkää lasia, jos nyt sattuisi maanjäristys, me kuolisimme kaikki."

Nuhanenä toivottaa kaikille aurinkoista viikonloppua!

Kanadalainen kiitospäivä

 Pitkä kiitospäiväviikonloppu on nyt takana. Olen kyseisen viikonlopun aikana syönyt enemmän kuin ikinä. Hetken mielijohteesta lupauduin viikko sitten emännöimään kiitospäiväillallisen 10 kaverille ja lupauduinpa siinä samalla myös leipomaan karjalanpiirakoita ja valmistamaan makaronilaatikon. Eipä siinä muuta, mutta en ollut koskaan ennen karjalanpiirakoita tehnyt... Pikaisen googlailun jälkeen löysin reseptin ja sitä noudattamalla loihdin läjän maukkaita karjalanpiirakoita.

Ruisjauhot oli yllättävän helppo löytää ihan perus marketista ja puurotäytteen tein risottoriisistä. Täysin ongelmitta ei tämäkään kotikokkitouhu sujunut, sillä vasta taikinan valmistettuani oivalsin, ettei keittiössäni ole uuniin laitettavaa paistopeltiä.

Siispä käytin paistamiseen pienempiä vuokia. En tietenkään saanut kaikkia pikku piirakoita mahtumaan samaan vuokaan, joten jouduin paistamaan ne osissa. Onnistuin tässä tohinassa hankkimaan käsivarteeni toisen asteen palovamman laittaessani vuokaa uuniin. Onneksi parin korttelin päässä sijaitseva apteekki päivystää 24/7 eli ensiapu oli lähellä. 

Mikäli itse mielit paistaa karjalanpiirakoita, tässä muutama vinkki: pinoa leikatut kuoritaikina ympyrät (jauhoja väliin), etteivät ne kuivu ja muista voidella piirakat kun otat ne uunista.

Kiitospäivän lähestyessä ilmoille nousi kalkkunakysymys. Kuka osaa sen paistaa? Kauanko siinä menee? Pakkohan meillä nyt on kalkkuna kiitospäivänä olla. Siispä kiitospäivän aattona naapurini saapui luokseni mukanaan nyljetty lintu. Luottavaisin mielin luovutin keittiöni kaverin haltuun siinä uskossa, että hän osaisi kalkkunan paistaa.

Ei. Hän ei ollut koskaan aijemmin kalkkunaa valmistanut. Googlen avustuksella ryhdyimme tyhjentämään lintua ja asettelemaan sitä sopivaan vuokaan. Ilmeisesti lintua ei ole pakko täyttää, mutta se on hyvä voidella, ettei se kuivu. Vuoan pohjalle tulee myös laittaa muutama desi vettä. Paistoaika riippuu kalkkunan koosta ja joka 45min välein kalkkuna tulee ottaa uunista ulos ja ripotella vuoan pohjalle valunutta rasvavettä sen päälle. Myös uunin lämpötilaa lasketaan tasaisin väliajoin. Jännää.

Kuin ihmeen kaupalla kalkkunamme onnistui vallan mainiosti.

 Tarjolla oli myös perunamuusia ja mansikka-vuohenjuustosalaatti. Jälkiruuaksi köyhiä ritareita, kurpitsapiirakkaa ja argenttiinalainen hyydyke.



Ilta kului syödessä, juodessa ja kitaraa soitellessa. Loppuhuipennuksena kiivas väittely: Kumpi voittaisi, Batman vai Superman? Batman. Batman voittaa aina.

 Kaupunki alkaa jo näyttää syksyiseltä vaikka kelit ovat olleet yllättävän lämpimät.

Koulutyöt alkavat nyt olla "akateemisempia". Tänään pidimme ryhmissä hahmoanalyysiin liittyvät esitelmät. Minun ryhmäni esitelmöi aiheesta persoonallisuushäiriöt ja hormonien vaikutus käyttäytymiseen. Saimme tietää "lopputyö" parimme ja kohtauksen, jota tulemme loppujakson ajan työstämään. 

 Loppuun muutama elämänviisaus opettajilta:

"You don't marry the person you're in love with. That would be crazy!"

"Everybody in the audience has to want to be you or want to fuck you."

"If it ain't on the page, it ain't on the stage"

Eipä muuta tällä kertaa.

 

 

Kolme oppiainetta ja koulumatka kuvina

Kukkelispöö! En voi uskoa, että on jo lokakuu! Tässä blogipläjäyksessä esittelen/erittelen kolme oppiainetta ja täräytän näkyville kuvia jokapäiväiseltä koulumatkaltani kaupungin halki. Tällä kertaa luvassa oppiaineet: Camera, Improv ja Performance studies. Näistä kolmesta en osaa millään valita henkilökohtaista suosikkia koska kaikki on aivan äärimmäisen hauskoja!

Aloitetaan improlla ja isketään kuvat joka väliin!

Improv

Jokainen tunti alkaa pikaisella jooga hetkellä. Sitä seuraavat aina samat kolme lämmittelyharjoitusta: "Mitä sä teet?", "Complimentary action" ja "Kone".

"Mitä sä teet?" on pareittain suoritettava harjoitus, jossa toinen parista alkaa miimata jotakin aktiviteettia, esim. pyöräily. Toinen pari esittää kysymyksen "Mitä jäbä duunaa?" johon tämä pyöräilevä kaveri vastaa pitkällä lauseella, jolla ei ole mitään tekemistä pyöräilyn kanssa. Kuten vaikka "Ajan miniatyyritankilla natsi-Saksaan tavoitteenani tuhota Adolf Hitler". Tästä aktiviteetista tulee nyt kysymyksen esittäneen toverin miimattava toiminta, mutta tällä kertaa myös puhe on sallittua. Kun pyöräilijä on tyytyväinen näkemäänsä suoritukseen hän esittää saman kysymyksen ja vastaukseksi tankilla ajelija heittää taas jotain täysin satunnaista. Monimutkaista, eikös?

Toinen lämppäharjoitus suoritetaan ryhmässä. On piiri, jonka keskellä on henkilö. Henkilö ottaa jonkun omituisen asennon. Henkilö pysyy asennossa kunnes joku ympäröivästä piiristä tulee härväämään ja puhumaan jotakin hänen ympärilleen. Tästä härväämisestä on selvästi käytävä ilmi ketä nämä ihmiset ovat ja mitä on juuri tapahtunut.

Kone harjoitus on varmasti monelle aika tuttu. Yksi henkilö aloittaa toistamalla liikettä ja ääntä ja yksi kerrallaan loput osanottajat liittyvät koneeseen omalla liikkeellä ja äänellään. Haastetta tähän voi lisätä päättämällä esimerkiksi että tämä kone valmistaa auton renkaita tai leego-palikoita ja kaikkien äänten ja liikkeiden on jollain tavalla tuotava tätä ilmi. Hauskaa!

Tässä jaksossa olemme keskittyneet hahmojen luomiseen. Tätä varten meille on esitelty 5 metodia erilaisen elämänkatsomuksen omaksumiseen, erilaisen rytmin ja liikekielen sisäistämiseen jne. Harjoitukset ovat välillä erittäin outoja, mutta hauskoja. Muutamalla viimetunnilla olemme kiinnittäneet erityistä huomiota siihen millainen hahmo on uskottava ja kiinnostava. Tähän apuna on toiminut "elokuvateatteri- harjoitus". Miten 14 toisilleen täysin tuntematonta ihmistä käyttäytyy täydessä elokuvateatterisalissa? Ja jos sinun roolisi on olla henkilö elokuvateatterissa, miten teet hahmostasi kiinnostavan.

Mun hahmo otti selfien.

Camera

Ensimmäisessä jaksossa tavoite on vain luoda luonteva suhde kameraan. Tämän takia meikin käyttäminen on koulussa kielletty. Alusta asti joudumme toljottamaan itseämme kuvaruudulta mahdollisimman luonnollisina.

Olemme tähän mennessä suorittaneet kahdenmoisia harjoitteita. Ensimmäisessä versiossa yksi oppilas loikkaa kameran eteen ja toinen kameran viereen (ei näkyviin) ja opettaja kertoo ketä hahmot ovat ja missä tilanteessa he ovat. Esim. Isoveli ja pikkuveli. Pikkuveli paskoi isoveljen auton. And Go! Tai tapaat ex-tyttöystäväsi bileissä, parisuhde ei päättynyt hyvin. 

Näitä lyhyitä improvisoituja kohtauksia tehtiin ensimmäiset pari viikkoa, mutta nyt olemme siirtyneet hiotumpiin kohtauksiin. Meidät jaettiin pareihin ja saimme itse päättää keitä olemme ja missä tilanteessa olemme. Ryhmän kesken päätimme mitkä ovat kummankin hahmon tavoitteet, joita kohti hahmon tulee kohtauksen aikana pyrkiä. Kohtauksia ei käsikirjoiteta tarkasti, mutta puitteet ovat selkeät. Kohtaukset kuvataan pöydän ääressä ja molemmista hahmoista otetaan lähikuvaa vuorotellen. Tunnin lopuksi katsomme tuotokset ja kommentoimme mikä näytti aidolta ja missä voi nähdä, että näyttelijä oli liian tietoinen kamerasta ja ns. yritti liikaa.

Minä ja parini olimme kohtauksessamme isä ja tytär. Isän tavoite oli saada tytär tulemaan ns. oikeisiin töihin hänen toimistoonsa ja tyttären tavoite oli saada isä mukaan kansalaisopiston taidemaalari kurssille. Kohtaus päättyi minun osalta katkeriin kyyneliin kun parini julisti olevansa isänä pettynyt tyttärensä saamattomuuteen. Sain suorituksesta kehuja opettajalta.

Oikeustalo

 Kaikki kasvattaa täällä puita katolla.

 Kotikatu

 Vancouver Art Gallery

 Robson square

 Art Gallery

Performance Studies

Jep. Ehdottomasti laiskoin oppiaine. Joka torstai kello 5 iltapäivällä katsomme elokuvan ja keskitymme yhden näyttelijän suoritukseen. Tämän jälkeen muutama vanhemman luokkatason opiskelija pitää lyhyen esitelmän näyttelijästä ja tämän suorituksesta. Tätä seuraa hallitun kaaoksen omainen keskustelu/väittely tuokio, joka päättyy kello 8 ja olemme vapaita poistumaan. Me ns nuoremmat opiskelijat kirjoitamme vuorollamme 300 sanan esseen näkemästämme ja kuulemastamme ja palautamme sen 24h sisällä elokuvan katsomisesta. Itse palautin omani tunti sitten.

Tähän mennessä olemme katsoneet seuraavat tuotokset: African Queen (Humphrey Bogart), Blue Valentine (Michelle Williams), Bronson (Tom Hardy) ja Orange is the new black (Uzo Aduba)... Kyllä. Kirjoitin esseen Suzanne "Crazy eyes" Warrenista. 

 Gum head. Jep. Purukumilla päällystetty pää. Kaikki ohikulkijat voivat osallistua taiteen tekemiseen.

 Granville street. Ymmärtääkseni sallittu vain linja-autoliikenteelle. Öisin ehdottomasti vilkkain menomesta.

 Granville street

 Taidegallerian takapiha

 Pacific center ostoskeskus

 Tämän päivän acting tunnilta. Luettiin läpi näytelmä nimeltä Seascape with sharks and dancer. Tästä näytelmästä meille jaetaan kohtaukset, joita työstämme loppujakson ajan.

 Mitäpä muuta.. Tein makaroonilaatikkoa koska tuli sellainen Suomiruoka olo. Tätä oloa helpotti myös suomesta saapunut paketti täynnä herkkuja! Note to self: Suurin osa paikallisista ei pidä salmiakista... Vieläkään.

Loppuun vielä pari high lighttia Vancouverissa asumisesta. Täällä kuvataan. Paljon. Jatkuvasti. Viimeisen kahden viikon aikana pelkästään koulumme ympäristössä on kuvattu mm. sarjoja nimeltä Supernatural, Flash, Arrow, Once upon a time (Olipa kerran) ja upouutta sarjaa I, Zombie, jota varten koulumme ovelasti naamioitui Seattlen poliisilaitokseksi... Sitä hämmennyksen määrää kun aamulla tulin kouluun. Yritän olla jatkossa vähän aktiivisempi kameran kanssa kun näitä tilanteita tulee.

 Tässä kaikki tällä kertaa.

Näkemiin!