Kolme oppiainetta ja koulumatka kuvina

Kukkelispöö! En voi uskoa, että on jo lokakuu! Tässä blogipläjäyksessä esittelen/erittelen kolme oppiainetta ja täräytän näkyville kuvia jokapäiväiseltä koulumatkaltani kaupungin halki. Tällä kertaa luvassa oppiaineet: Camera, Improv ja Performance studies. Näistä kolmesta en osaa millään valita henkilökohtaista suosikkia koska kaikki on aivan äärimmäisen hauskoja!

Aloitetaan improlla ja isketään kuvat joka väliin!

Improv

Jokainen tunti alkaa pikaisella jooga hetkellä. Sitä seuraavat aina samat kolme lämmittelyharjoitusta: "Mitä sä teet?", "Complimentary action" ja "Kone".

"Mitä sä teet?" on pareittain suoritettava harjoitus, jossa toinen parista alkaa miimata jotakin aktiviteettia, esim. pyöräily. Toinen pari esittää kysymyksen "Mitä jäbä duunaa?" johon tämä pyöräilevä kaveri vastaa pitkällä lauseella, jolla ei ole mitään tekemistä pyöräilyn kanssa. Kuten vaikka "Ajan miniatyyritankilla natsi-Saksaan tavoitteenani tuhota Adolf Hitler". Tästä aktiviteetista tulee nyt kysymyksen esittäneen toverin miimattava toiminta, mutta tällä kertaa myös puhe on sallittua. Kun pyöräilijä on tyytyväinen näkemäänsä suoritukseen hän esittää saman kysymyksen ja vastaukseksi tankilla ajelija heittää taas jotain täysin satunnaista. Monimutkaista, eikös?

Toinen lämppäharjoitus suoritetaan ryhmässä. On piiri, jonka keskellä on henkilö. Henkilö ottaa jonkun omituisen asennon. Henkilö pysyy asennossa kunnes joku ympäröivästä piiristä tulee härväämään ja puhumaan jotakin hänen ympärilleen. Tästä härväämisestä on selvästi käytävä ilmi ketä nämä ihmiset ovat ja mitä on juuri tapahtunut.

Kone harjoitus on varmasti monelle aika tuttu. Yksi henkilö aloittaa toistamalla liikettä ja ääntä ja yksi kerrallaan loput osanottajat liittyvät koneeseen omalla liikkeellä ja äänellään. Haastetta tähän voi lisätä päättämällä esimerkiksi että tämä kone valmistaa auton renkaita tai leego-palikoita ja kaikkien äänten ja liikkeiden on jollain tavalla tuotava tätä ilmi. Hauskaa!

Tässä jaksossa olemme keskittyneet hahmojen luomiseen. Tätä varten meille on esitelty 5 metodia erilaisen elämänkatsomuksen omaksumiseen, erilaisen rytmin ja liikekielen sisäistämiseen jne. Harjoitukset ovat välillä erittäin outoja, mutta hauskoja. Muutamalla viimetunnilla olemme kiinnittäneet erityistä huomiota siihen millainen hahmo on uskottava ja kiinnostava. Tähän apuna on toiminut "elokuvateatteri- harjoitus". Miten 14 toisilleen täysin tuntematonta ihmistä käyttäytyy täydessä elokuvateatterisalissa? Ja jos sinun roolisi on olla henkilö elokuvateatterissa, miten teet hahmostasi kiinnostavan.

Mun hahmo otti selfien.

Camera

Ensimmäisessä jaksossa tavoite on vain luoda luonteva suhde kameraan. Tämän takia meikin käyttäminen on koulussa kielletty. Alusta asti joudumme toljottamaan itseämme kuvaruudulta mahdollisimman luonnollisina.

Olemme tähän mennessä suorittaneet kahdenmoisia harjoitteita. Ensimmäisessä versiossa yksi oppilas loikkaa kameran eteen ja toinen kameran viereen (ei näkyviin) ja opettaja kertoo ketä hahmot ovat ja missä tilanteessa he ovat. Esim. Isoveli ja pikkuveli. Pikkuveli paskoi isoveljen auton. And Go! Tai tapaat ex-tyttöystäväsi bileissä, parisuhde ei päättynyt hyvin. 

Näitä lyhyitä improvisoituja kohtauksia tehtiin ensimmäiset pari viikkoa, mutta nyt olemme siirtyneet hiotumpiin kohtauksiin. Meidät jaettiin pareihin ja saimme itse päättää keitä olemme ja missä tilanteessa olemme. Ryhmän kesken päätimme mitkä ovat kummankin hahmon tavoitteet, joita kohti hahmon tulee kohtauksen aikana pyrkiä. Kohtauksia ei käsikirjoiteta tarkasti, mutta puitteet ovat selkeät. Kohtaukset kuvataan pöydän ääressä ja molemmista hahmoista otetaan lähikuvaa vuorotellen. Tunnin lopuksi katsomme tuotokset ja kommentoimme mikä näytti aidolta ja missä voi nähdä, että näyttelijä oli liian tietoinen kamerasta ja ns. yritti liikaa.

Minä ja parini olimme kohtauksessamme isä ja tytär. Isän tavoite oli saada tytär tulemaan ns. oikeisiin töihin hänen toimistoonsa ja tyttären tavoite oli saada isä mukaan kansalaisopiston taidemaalari kurssille. Kohtaus päättyi minun osalta katkeriin kyyneliin kun parini julisti olevansa isänä pettynyt tyttärensä saamattomuuteen. Sain suorituksesta kehuja opettajalta.

Oikeustalo

 Kaikki kasvattaa täällä puita katolla.

 Kotikatu

 Vancouver Art Gallery

 Robson square

 Art Gallery

Performance Studies

Jep. Ehdottomasti laiskoin oppiaine. Joka torstai kello 5 iltapäivällä katsomme elokuvan ja keskitymme yhden näyttelijän suoritukseen. Tämän jälkeen muutama vanhemman luokkatason opiskelija pitää lyhyen esitelmän näyttelijästä ja tämän suorituksesta. Tätä seuraa hallitun kaaoksen omainen keskustelu/väittely tuokio, joka päättyy kello 8 ja olemme vapaita poistumaan. Me ns nuoremmat opiskelijat kirjoitamme vuorollamme 300 sanan esseen näkemästämme ja kuulemastamme ja palautamme sen 24h sisällä elokuvan katsomisesta. Itse palautin omani tunti sitten.

Tähän mennessä olemme katsoneet seuraavat tuotokset: African Queen (Humphrey Bogart), Blue Valentine (Michelle Williams), Bronson (Tom Hardy) ja Orange is the new black (Uzo Aduba)... Kyllä. Kirjoitin esseen Suzanne "Crazy eyes" Warrenista. 

 Gum head. Jep. Purukumilla päällystetty pää. Kaikki ohikulkijat voivat osallistua taiteen tekemiseen.

 Granville street. Ymmärtääkseni sallittu vain linja-autoliikenteelle. Öisin ehdottomasti vilkkain menomesta.

 Granville street

 Taidegallerian takapiha

 Pacific center ostoskeskus

 Tämän päivän acting tunnilta. Luettiin läpi näytelmä nimeltä Seascape with sharks and dancer. Tästä näytelmästä meille jaetaan kohtaukset, joita työstämme loppujakson ajan.

 Mitäpä muuta.. Tein makaroonilaatikkoa koska tuli sellainen Suomiruoka olo. Tätä oloa helpotti myös suomesta saapunut paketti täynnä herkkuja! Note to self: Suurin osa paikallisista ei pidä salmiakista... Vieläkään.

Loppuun vielä pari high lighttia Vancouverissa asumisesta. Täällä kuvataan. Paljon. Jatkuvasti. Viimeisen kahden viikon aikana pelkästään koulumme ympäristössä on kuvattu mm. sarjoja nimeltä Supernatural, Flash, Arrow, Once upon a time (Olipa kerran) ja upouutta sarjaa I, Zombie, jota varten koulumme ovelasti naamioitui Seattlen poliisilaitokseksi... Sitä hämmennyksen määrää kun aamulla tulin kouluun. Yritän olla jatkossa vähän aktiivisempi kameran kanssa kun näitä tilanteita tulee.

 Tässä kaikki tällä kertaa.

Näkemiin!