torstai 28. elokuuta 2014
Orientation etc.
Parhautta koko viikko! Eikä se edes ole vielä ohi... Tiistain orientaatiossa meille esiteltiin hieman koulun henkilökuntaa ja kerrottiin tulevasta vuodesta. Päällimmäisenä jäi mieleen vain, että edessä oleva vuosi tulee olemaan rankka. "Tulette työskentelemään kovemmin kuin koskaan ja rakastamaan sitä" "Vuoden päästä valmistutte uupuneina ja uusina ihmisinä". Ei paineita. Tutustuin muutamaan tulevaan "luokkatoveriin" ja joukossa on myös yksi suomalainen! Mahtavaa! Suuri osa vuoden näyttelijäkoulutukseen osallistuvista oppilaista liittyy joukkoomme suoraan 4kk "Acting essentials" kurssilta. Tapaan siis suurimman osan luokasta vasta tiistaina kun koulu alkaa.
Orientaatio tapahtumassa otettiin myös kuvat opiskelijapasseihin, joita sitten roikutetaan kaulassa koko vuosi, jotta kampuksilla kulku sujuu ongelmitta. Tapahtumassa oli myös kojuja, joissa uudet opiskelijat voivat avata itselleen pankkitilit, hankkia paikalliset liittymät, liittyä kuntosalin jäseneksi (CHECK!), hankkia vakuutuksen yms.
Orientaation jälkeen kävimme toisen Suomi-tytön kanssa kahvilla. Kuvan herrasmies hengaili Starbucksin edessä. Kävin myös vähän turistiostoksilla.
Eilen kävin kuuntelemassa "New to Vancouver"- luennon. Siellä puhuttiin jälleen vakuutus asioista, asuinalueista, julkisen liikenteen käytöstä, pennin venyttämisestä, hyvinvoinnista ja oman kuntonsa huolehtimisesta rankan vuoden aikana, kulttuurisokista ja sopeutumisesta sekä työviisumin hankkimisesta opintojen jälkeen.
Tämän tapahtuman jälkeen 12 henkinen joukko opiskelijoita eri kursseilta (minä + kaksi näyttelijätyttöä, muutama pelisuunnittelija, tuottaja ja muutama käsikirjoittaja) lähti lounaalle Gastownissa sijaitsevaan ravintolaan. Uskomaton sattuma: tarjoilijamme oli juuri VFS:stä valmistunut nainen. Hän oli kovin innostunut puolestamme ja kertoi paljon omia kokemuksiaan ja antoi hyviä neuvoja. Hän kertoi opettajista ja eri kursseista. Kuulemma näyttelijäopiskelijoilla on viikko, jota kutsutaan nimellä "Hell-week", jonka aikana opiskelijoita itketetään. "Kaikilla kursseilla itketään. Ensimmäisen kuukauden aikana näin kolmasosan (tuotanto)luokastani itkevän. Ei surusta vaan puhtaasta väsymyksestä. Näyttelijöitä itketetään muuten vaan. Nukkukaa vielä kun voitte ja ottakaa kouluun eväitä!".
Lounaan jälkeen suuntasimme jätskille ja sovimme, että lähdemme vielä yhdessä rannalle, koska säätiedotukset uhkasivat loppuviikoksi sadetta. Kaikki kävivät vaihtamassa vaatteet ja tapasimme kolmen nuoren miehen kimppakämpän pihalla. (Uskomattoman upea rakennus, olen niiiiiiiin kateellinen).
Uskomaton joukko niin erilaisia ihmisiä (iältään 18-27v) eri maista, eri elämän tilanteista, ja eri koulutusohjelmista hengaili rannalla auringonlaskuun saakka frisbeetä heitellen ja jutellen. Vaihdoimme yhteystietoja ja sovimme, että tapaamme vielä, vaikka VFS-alumni-tarjoilija kertoikin, että koska olemme eri kursseilla, tuskin tapaamme toisiamme enää koulun alettua.
Tämän upean kuvan nappasi Ariadna Martinez.
Ja tämän kuvan otin itse.
Auringon laskettua kävelimme kaikki yhtä matkaa saatellen matkan varrella asuvia kavereita koteihinsa, kunnes jäljellä oli enää kaksi näyttelijää ja kaksi käsikirjoittajaa. Kiertelimme ympäri kaupunkia English Bay rannalta, West Endin kautta Gastowniin, kunnes kaikki olivat kotona. Minä viimeisenä.
Kotimatkalla yksi käsikirjoittajista totesi, että paras tapa tutustua uuteen kaupunkiin on eksyä sinne. Tämän lausahduksen inspiroimana lähdin heti ensimmäiseksi aamulla lenkille. Jätin kartan ja puhelimen hotellille ja suuntasin kohti rantaa. Yritin painaa mieleeni katujen ja rakennusten nimet ja hotellille palatuani piirsin karttaan reitin, jonka olin kulkenut. Aamulenkkini näytti tältä:
Parasta tässä kaupungissa on se, että kaikki on kävelymatkan päässä. Ja ehdottomasti myös se, että täällä on jokaiselle jotakin! Rannat ovat kuin Espanjan Torreviejassa, West Endin asuinalue on kotoisa ja täynnä puita ja kukkia, keskustan business district muistuttaa New Yorkia, Gastown on taiteilijoiden mekka ja illan tullen ehkä hieman New Orleans -meininkinen trubaduureineen.. Pohjois-Vancouverissa luonto on villiä ja vuoret korkeampia kuin keskustan rakennukset. Täydellinen paikka!
...Juuri saamani viestin mukaan olemme ilmeisesti menossa huomenna Game of Thrones näyttelyyn! Life is Awesome!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti