Tylsimys

Nyt on kuulkaas kaverit silla tavalla, että minusta on tullut vähän tämmöinen rutiineihin kangistunut tylsimys. Viimeiset pari viikkoa jokainen viikko on näyttänyt enemmän tai vähemmän samalta; kolmena iltana viikossa koulua, viitenä yönä töitä, vapaailtoina elokuva, kolme kertaa viigossa joogaa ja joka perjantai käyn ryömimässä 15km Stanley Parkin ympäri. Satoi tai paistoi. Mitään sosiaalista elämää ei tällä aikataulutuksella oikein ehdi harrastaa, alkoholia ei ole tullut juotua sitten uuden vuoden. Olen myös pikkuhiljaa luopunut kaikista eläintuotteista ruokavaliossani. 

Muutamia high-lightteja tästä kuukauden varrelta:

Kävin suorittamassa viikonloppu-workshopin aivan huikeiden mimmien seurassa aivan upean opettajan johdolla. Tarkastelimme naisarkkityyppejä näyttelemisen kannalta ja opimme paljon uutta toisiltamme. Oli erittäin positiivinen kokemus.

Sain kuin sainkin suoritettua ensimmäisen jaksoni British Columbia Institute of Technologyssä, läpäisin kaikki kurssit hyvin arvosanoin ja olen jo aloittanut toisen jakson.

Muutama viikko sitten sain puhelinsoiton vanhasta opinahjostani (Vancouver Film School). Entinen opettajani tarjosi roolia seuraavasta lopputyö-elokuvasta. Kuvaukset on parin kuukauden päästä. Jee.

Kävin kiipeämässä Quarry Rockille Pohjois Vancouverissa eli vaelluskausi on virallisesti korkattu!

Kuvasin parin kaverin kanssa erittäin omituisen "dokumentti"-lyhytelokuvan... Voit katsoa sen tästä, jos uskallat...

Tänään kävin koe-esiintymässä pilottijaksoon.

 Viimeaikoina on ollut hitusen ikävä tanssimista, joten viikonloppuna kävin varaamassa koululta tanssisalin ja vääntelehdin siellä pari tuntia. Täytyis vissiin taas alkaa käymään tunneilla... Sentään on selkä hieman notkistunut joogatessa!


Ensiviikolla sujahdan viikonloppuvierailulle Seattleen ja lupaan sitten sen jälkeen tehdä sellaisen oikein ärsyttävän kuva-heavyn turistipostauksen, kun ei tässä nyt oikein ole tullut lähiaikoina blogia päiviteltyä. 

Täällä alkaa säätilat olla jo kesähelteen puolella ja ensimmäiset aurinkovauriot on jo päästy voitelemaan after-sun geeleillä. Keskiviikkona juhlistetaan kansainvälistä kannabispäivää eli se ainoa päivä vuodessa kun kadulla voi avoimesti ostaa päihteitä poliisin valvoessa liikennettä vieressä. Arpaonni on suosinut minua yötyövuorolla kyseisenä päivänä. Odotettavissa on melkoinen sirkus.

Hmm.. Mitäs muuta..? Jos olet tälle sivulle eksynyt ja tämänkin postauksen erehtynyt lukemaan ja mieleesi on herännyt jonkinmoinen kysymys tai ajatus taikka toive siitä mitä voisin tulevaisuudessa sisällyttää tähän haurastuneeseen blogiini, näpyttele ihmeessä kyseinen kysymys / ajatus tuonne kommenttiboksiin.