"When thou art at Rome, do as they do at Rome."- Miguel de Cervantes
Liikennesäännöt ovat siis erittäin vapaamieliset, ehkä jopa hieman kaoottiset. Se kyltti, joka Suomessa kulkee nimellä "nopeusrajoitus" on Italiassa vähimmäisvauhti. Ajaessasi ruuhkassa, kannattaa pitää persuksissa sellainen pieni takaa-ajetun kutina. Karkuun on päästävä keinolla millä hyvänsä, kaistalla millä hyvänsä. On ihan OK esimerkiksi:
...ajella vähän oman kaistan ulkopuolella
...ohittaa risteysalueella
...ajaa ohituskaistalla edessä ajavan takamukseen kiinni välkyttelemään valoja, jotta tämä ymmärtäisi siirtyä muualle hidastelemaan
...ajaa 40km/h alueella 80km/h
...ajaa ohitusaikeissa liikenteenjakajaksi tarkoitetun alueen yli
...kaksipyöräisellä moottoriajoneuvolla ajaa ja pysäköidä minne ikinä mahdut, miten päin ikinä mahdut
...myös jalankulkijana kävellä missä huvittaa
Kuvassa minä ja taksikuski joka kommentoi liikennettä: "We are not very organized"
Poliittisesti merkittävän henkilön tiedät saapuvan, kun poliisi moottoripyörän selässä viheltelee pilliin kuin jalkapallotuomari ja ohitse lipuu armeijanvihreä kookkaampi ajoneuvo.
No mitäs muuta. Koko kaupunki on enemmän tai vähemmän rakennettu antiikin raunioihin. Joka ilmansuunnasta kohoaa joku pylväs tai temppeli tai muu muinaisjäännös, jolla on pitkä ja jännä historia. Nämä nähtävyydet siis sijaitsevat keskellä kaupungin sykettä, eivätkä suinkaan missään syrjäseuduilla. Suureksi yllätyksekseni Colosseum näytti ensisilmäyksellä yhdeltä valtavalta liikenneympyrältä.
Siinä se möllöttää. Kaikkien nykystadioneiden isoisä.
Pantheon oli tosi vaikuttava näky. Valtava temppeli keskellä pienehköä aukiota, kahviloiden ja ravintoloiden ympäröimänä. Tulihan sitä käytyä myös Vatikaanissa ja Vatikaanin rajojen sisäpuolella sijaitsevissa Pietarin kirkossa ja Sikstuksen kappelissa. Ohjattu turistikierros ruuhka-aikana oli ahdistava kokemus, mutta täysin ahdistuksen arvoinen. Vatikaanin porteilla meille iskettiin kaulaan pienet radiolähettimet ja niistä johdolla pieni kuuloke toiseen korvaan. Turistiryhmän oppaalla oli kaulassaan mikrofoni, johon hän sitten hiljaisella äänellä kertoi tarinoita taideteosten takaa.
Esim. Kuvan keskellä Afrodite -patsaalla ei suinkaan ole oma pää. Patsas kaivettiin esiin maan alta päättömänä ja siihen iskettiin jonkun toisen muidun pää tilalle. Nice! Kuvan patsaat löytyvät Vatikaani museosta. Sikstuksen kappelista löytyy Michelangelon kuuluisa fresco, jossa Jumala luo Aatamin...
...sekä aikanaan suurta pahennusta herättänyt Viimeinen tuomio...
Miksi pahennusta? Noh, Michelangelo oli sitä mieltä, että kun ihminen kerran syntyy alasti, hän myös lähtee alasti. Siksi alkuperäisessä maalauksessa kaikki hahmot olivat alasti. Tästäkös Paavi ja papit pillastuivat ja käskivät Michelangeloa maalaamaan hahmoille vaatteet. Hän kieltäytyi. Kuvassa näkyvät rievut on maalannut joku muu. Nämä kyseiset kuvat ovat peräisin internetin ihmeellisestä maailmasta, sillä Sikstuksen kappelissa ei turisti saa kuvata. Eikä puhua. Rukoilla saa.
Onhan Roomassa toki muutakin kuin antiikin aikaisia monumentteja ja kirkollisia nähtävyyksiä. Söpöjä pieniä kujia ja katuja ja ihan kiitettäviä shoppailumahdollisuuksia. Hitusen hienompaa seutua Roomassa on Via Veneto. Muistuttaa vähän Helsingin Esplanadia. Hienoja hotelleja ja ravintoloita. Tältä kadulta löytyy myös Rooman Hard Rock Cafe. Itse en kovasti shoppaillut. Mukaani tarttuivat vain seuraavat objektit:
Vihanneksilla värjättyä pastaa ja pestomauste.
Jääkaappimagneetti, Venetsialainen naamio, Paavin siunaamaa vettä, lompakko ja kaksi avaimenperää. Kyllä. Siinä on Daavidin patsaan alapää.
Seuraavaksi vielä pieni tunnistustehtävä:
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
"AAHHHH"
- Cheek
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti