Let's talk about sex!

Tänään impro tunnilla palasimme vanhan tutun Cinema-gamen pariin. (Non-verbaalinen improharjoitus, jossa 3 näyttelijää leikkivät olevansa elokuvateatterissa. Elokuva ei koskaan ala, mutta näillä kolmella toisilleen täysin tuntemattomalla hahmolla lähtee touhu täysin lapasesta.) Meillä tämä improilu karkaa aina välillä vähän aikuisemman huumorin puolelle ja näin kävi tänäänkin. Muutaman kierroksen jälkeen opettaja pysäytti harjoituksen hetkeksi ja tokaisi "Okay, let's talk about sex." Näin siis teimme. Opettaja esitti kysymyksen: Kuinka monessa TV-sarjassa, elokuvassa tai musiikkivideossa on seksikohtauksia? Vastaus: Aika helvein monessa. Kuinka paljon näyttelijöille ja ohjaajille tarjotaan koulutusta aiheesta "How to handle a sex scene." Eipä juuri lainkaan. Omakohtaisista kokemuksista opettaja tiesi kertoa kuinka kiusallisesti esim. alusvaatemainoksen koekuvaukset voivat mennä. Opettaja päivitteli sitä, kuinka naurettavassa yhteiskunnassa elämme, kun yhdestä luonnollisimmista asioista on tehty jotenkin "likainen" ja kiusallinen. Syyttävä sormeni osoittaa Kirkkoisä Augustinusta.

Miksi? Koska asiasta ei puhuta. Koko kuvausryhmä punastelee ja ohjaaja tokaisee vain "Make it hot" ja sitten kahden toisilleen täysin tuntemattoman ihmisen täytyisi luontevasti esittää intiimi kohtaus kameran edessä. Onhan se nyt aika kiusallista. Opetus: asiasta täytyy keskustella ja keskustelun aloittaminen jää usein näyttelijöiden vastuulle. Toisin sanoen, jos tiedät, että tänään kuvataan seksikohtaus, etkä mainitse vastanäyttelijälle, että et tykkää kun sun persettä kähmitään, niin asiasta on myöhemmin turha valittaa.

Fifty Shades of Gray, Sex and the City, Game of Thrones etc. Kaikki nakuilukohtaukset ovat tarkasti suunniteltuja ja harjoiteltuja ja niiden kuvaaminen on äärettömän teknistä touhua.

Ihan siltä varalta, että mykkäimproilu lähtee oppitunneilla uusille ulottuvuuksille, sovimme luokkani kesken selvät pelisäännöt: Alusvaatteet pysyvät päällä ja genitaaleihin ei kosketa. 

Täytyy myöntää, että välillä pääsee unohtumaan mikä on yhteiskunnassa hyväksyttyä käytöstä ja mitkä ovat soveliaita puheenaiheita julkisella paikalla, sillä koulussa keskustelu on täysin sensuroimatonta. Hämärästi muistan miten joskus yläasteella opettaja yritti mahdollisimman hienovaraisesti ja tieteellisin termein selittää ihmisen lisääntymisestä. Onneksi täällä eivät opettajat turhia hienostele, vaan asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. 

Löysin koulusta kattoikkunan.

Asiasta hiihtoliittoon. Kävin eilen kuuntelemassa luennon stressistä ja terveellisistä elämäntavoista. Miksikö? Noh, kaikki alkoi noin viikko sitten, kun eräs hieman keskivertoa seksuaalisesti avoimempi ystäväni löysi esitteen, jossa erittäin komea mies (Personal trainer, ravitsemusterapeutti) kertoi pitävänsä luennon Pohjois Vancouverissa sijaitsevassa kirjastossa. Päätimme mennä kuolaamaan kuuntelemaan tätä komeaa miestä tiistai-illan ratoksi ja suuntasimme vesibussilla Pohjois Vancouveriin. Saavuimme kirjastolle juuri ja juuri ajallaan luentoa varten (saatoimme eksyä matkalla aikuisten lelukauppaan) ja näimme tämän komean olennon lasiseinän läpi pienessä kokoushuoneessa... 

  

Huhhuh... Time well spent! Luento oli oikein hyödyllinen. 

Vancouver Pohjoisesta katsottuna pimeällä.

 Komean ravitsemusjumalolennon innoittamana pyrin seuraavat pari viikkoa syömään vain asioita, joissa on vain yhtä raaka-ainetta ja nukkumaan yli 8h yössä.

Niin...

Oli pakko ostaa näit tällasii söpökarkkei koska ystävänpäivä tulos ja kaikkee.. Maistuvat kamalalta.

 Nyt aijon poistua koneen äärestä suihkuun, sitten teippaan jesarilla parvekkeen oven umpeen, ettei kylmä tuuli pääse sisään, preppaan huomisen lounaan ja menen nukkumaan. Hyvää torstaita Suomeen!