Kuinka olla näyttelijä?

Tänään aijon vuodattaa tänne sokeroimattoman version siitä millaista tämä tällainen "näyttelijän elämä" on.

Jotenkin huomaan aina löytäväni itseni tilanteista, jossa mulle todetaan, että "Ei kukaan koskaan luvannut, että tää ois helppoa" balettitunneilla, armeijassa, näyttelijäksi kouluttautuessa. Ihan ensimmäisellä viikolla koulussa tehtiin selväksi, että jos on tälle polulle lähtenyt vain maineen ja mammonan perässä on parempi luovuttaa heti. Myöhemmin valkeni sekin miksi näyttelijöille yleensä maksetaan hyvää palkkaa. Tämä on aivan pirun rankkaa. Henkisesti ja fyysisesti. Katsojana saatat nähdä elokuvateatterin valkokankaalla, TV- tai tietokoneruudullasi 30 sekunnin kohtauksen ja tuntuu aivan käsittämättömältä ajatella, että näyttelijä, jota juuri toljotit 30 sekuntia tienasi kyseistä kohtausta kuvattaessa ehkä saman verran kuin sinä viikossa tai jopa kuukaudessa. Itse olen maksanut 30 sekunnin mittaisella mainoksella kuukauden vuokran. Tähän 30 sekuntiin kuitenkin menee niin paljon enemmän työtä, kuin mitä ensikatsauksella ajattelisi. Ollakseni täysin rehellinen, kun minulle selvisi, että 8 tuntia kuvauksissa saattaa olla juuri se minuutti tai pari valkokankaalla, ensimmäinen ajatus oli: "onko tää oikeesti sen arvoista". Eikä näyttelijän työ rajoitu siihen, että on läsnä kuvauksissa. Siihen sisältyy paljon, paljon enemmän. Yksi tärkeimmistä asioista, jonka opin viime vuoden aikana oli tämä: "Jos haluat menestyä näyttelijänä sinun on aina tehtävä liikaa ilmaiseksi." Kukaan ei maksa näyttelijälle palkkaa siitä, että hän koe-esiintyy. Täällä hyvä näyttelijä saa about yhden rooli kymmenestä koe-esiintymisestä. Ja sekin on jo paljon. Kukaan ei maksa siitä, että vapaa-ajalla otat käsikirjoituksen kuntosalille ja opettelet vuorosanoja samalla kun yrität pysyä kunnossa. Kukaan ei maksa siitä, että teet taustatutkimusta käsikirjoitukseen liittyen tai haastattelet oikeita ihmisiä taustatutkimusta varten. Kukaan ei maksa siitä, että menet "roolihahmossa" kauppaan/kävelylle/elokuviin ja yrität elää ja ymmärtää jonkun toisen elämää. Silti, jos haluaa menestyä näyttelijänä, sinulta odotetaan näitä kaikkia asioita ennen kuin on edes puhetta palkasta.


Toinen tärkeä opetus/mietelause, jota olen päivittäin joutunut hokemaan itselleni on tämä: "Agentti ei tee sinusta näyttelijää; näytteleminen tekee sinusta näyttelijän. Palkalla tai ilman". Tähän mennessä olen lähettänyt materiaalini yhteensä kaupungin kymmeneen parhaaseen toimistoon ja vasta kahdesta on tullut ystävällinen "Kiitos, mutta ei kiitos" -sähköposti. Jos en jouluun mennessä löydä edustusta, yritän seuraavan kerran vasta Helmi-Maaliskuussa, kun olen saanut lisättyä ansioluetteloon ehkä muutaman lisäkeikan ja lisäkoulutuksen ja kun pilottikausi on ohi. Olen ilmoittautunut moneen palkattomaan produktioon näyttelijäksi ja/tai apulaiseksi ja toivon mukaan näitä keikkoja tulee enemmänkin, jotta pääsen tekemään aivan liikaa ilmaiseksi.

Yhdellä viimeisistä oppitunneista koulussa, muuan suorapuheinen opettaja totesi seuraavaa: "Tiedän, että ette halua tätä kuulla, mutta jos haluatte tulla nähdyiksi elokuvissa ja TV:ssä teidän on näytettävä hyvältä." Olen yrittänyt lisätä treenitahtiani entisestään, mutta vuorotyö vie veronsa. Kaiken lisäksi tykkään syödä ja siihen ei ole tulossa muutosta. Paineet on kuitenkin kovat.

Olen ylittänyt elämässäni nyt erityisen tärkeän rajapyykin nimittäin ensimmäistä kertaa ikinä maksoin vuokran ja ostin viikon elintarvikkeet puhtaasti omasta palkasta. En opintolainasta tai opintotuista, vaan palkasta, jonka ansaitsin tarjoilemalla kahvia ja leivoksia humalaisille ja yösyöpöille, pesemällä lattioita ja siivoamalla vessoja. Näin hohdokasta tämä näyttelijän elämä on! Vietin myös muutaman vuorokauden erittäin minimaalisilla unilla, sillä vapaaehtoistyö elokuvafestareilla vaati vähintään 32h vuoroja, jotta saisin katsoa elokuva ilmaiseksi. Oli täysin sen arvoista!


Mihin muuhun sitä rahaa sitten näyttelijänä menee? Oppitunteihin, kursseihin ja workshoppeihin tietenkin! Kirjoihin. Ja päätimpä myös ostaa lipun elokuvafestareiden päätösjuhliin. Koen kyseiset pirskeet tärkeiksi verkostoitumisen kannalta.

Viimeisessä jaksossa meillä oli kurssi nimeltä "Actorpreneur" tämä sanaleikki kääntyy suomeksi jotakuinkin: "näyttelijäyrittäjyys" eli oman työn luominen. Meille annettiin tehtäväksi keksiä joku projekti, jota voimme työstää heti valmistuttuamme ja yksi parhaista ystävistäni ehdotti, että aloittaisimme Youtube - kanavan. Hän on itse jo kokeneempi Vloggaaja Melody Trueheart ja kuvasimme tänään ensimmäisen jakson "Wine Talk" -nimistä meininkiä. Toivotan teidät kaikki erittäin tervetulleeksi seurailemaan heti kun saamme videota ilmoille.

Jotain tällaista kurpitsameininkiä ois luvassa tulevina viikkoina. Elokuvafestarien päätösjuhla on tulevana perjantaina. Kysymys kuuluu: kuinka sinne kuuluu pukeutua...? Ideoita otetaan vastaan. Pysykäähän kuulolla.

Cheers!