Valmis

Noniin. Nyt on sitten valmistuttu ja kädessä tuore diplooma. Huomenna saan avaimet uuteen asuntoon ja aikaa muuttaa on koko seuraava viikko. Ensi viikolla vipellän myös rajalle anomaan työlupaa, jotta osa-aika vuoroni voisivat pian vaihtua täysiksi päiviksi. Syyskuun ensimmäisenä päivänä internetin ihmeelliseen maailmaan laukaistaan Casting Workbook sivustolle koko valmistuneen luokan kuvat, resumeet sekä promonauhat joista agentit yms elokuva-alan vaikuttajat voivat meitä ihastella ja halutessaan ottaa yhteyttä. 

On tullut juhlimisen lisäksi myös lähetettyä ensimmäinen oman alan "työhakemus" eli "pliis antakaa mun tulla koe-esiintymään" -sähköposti muuan musikaaliin. Ah niin. Ja tässä ovat mun viralliset kasvokuvat. Tadaa:

Näistä älyttömän iso kiitos Rob Gilbertille! Hulvaton ja taitava mies on hän!

Nyt seuraa muutama kuva valmistujais seremoniasta...

 ...Luovutin koulun avaimet pois. Nyyh.

 ...Valmistujaisten tapahtumapaikkana oli siis ihan järkyttävän suuri elokuvateatteri, jossa meidän loppuelokuvat blastattiin ihan oikeesti isolle valkokankaalle. Siis aivan järkyttävän kokoselle näytölle. Kyllä. On outoa nähdä itsensä 1000000000 kertaisessa koossa...

 ...Koko apinalauma.

...Hämmentyneet valmistuneet. Yksi parhaista ystävistäni täällä on hän. Muuttaa takaisin Saksaan huomenna. Ikävä tulee.

...Toinen hyvä ystävä. Meistä tulette vielä kuulemaan varmasti ;)

...Ja tämä jumalatar muuttaa myös muualle hämmentämään ihmisiä häröydellään <3

 ...Koulun henki, sielu, sydän ja aivot ovat nämä kaksi ihanaa opettajaa!

...A kiss goodbye. Vaikka tapaamme vielä! Varmasti!

...Siinä se nyt on! Diplooma ja luokkakuva.

 Party? Sure! But first...

Ensi viikolla varmaan avaudun muuttopuuhista ja sitä seuraavalla viikolla kerron elämästä aloittelevana näyttelijänä. Tulee jännää.

Cheers!

Viimeinen viikko

Arvon herrasväki, tasan viikon kuluttua aijon olla hilpeässä hiprakassa, sillä tasan viikon kuluttua vietän valmistujaisia. Kyllä. Tasan viikon kuluttua valmistun. Näyttelijäksi. Pelottavaa. 
Olen tässä nyt parina päivänä ollut töissä. Valitsin ehdottomasti huonoimman ajankohdan töiden aloittamiselle. Kova on kiire. Ei ole ollut vapaita päiviä edes viikonloppuisin nyt pariin viikkoon. 
Päätin etten enää yritä pukea sanoiksi mitä näytteleminen on. Liian hankalaa.

 Tänään oli hyvä päivä. Heräsin aamuviideltä, menin kuntosalille Shakespeare monologini kanssa, palasin kotiin ennen puoli kuutta, monologi muistissa, suihkun kautta kouluun ja ruokkiksella valokuvaajan luokse. Siellä ammattilaisen meikattavaksi ja airbrushattavaksi ja kameran eteen kolmessa eri asussa ja bam. Headshotit otettu. (kuvia tulee kun tulee...) Viideksi kipittelin Warehouse studioille tutustumaan oikean äänitysstudion meininkeihin ja äänitin itselleni pienen demo-nauhan. Sitten viinikaupan kautta kotiin ja nyt tässä lasillisen kanssa istuskelen. Huomenna vapaa aamu (Hallelujah) ja sitten pääsemme kuuntelemaan tämänpäiväiset äänitteemme ja illalla töihin. Lauantaina yhdeksästä neljään treenit koululla ja sunnuntaina koulua jälleen ysistä neljään ja sitten illalliselle äitini kanssa. Jee! Äiti tulee sunnuntaina tänne! Valmistujaisten jälkeen on viikko aikaa pakata ja muuttaa. Syyskuun ensimmäisenä päivänä meidän luokkamme esitellään virallisesti casting workbook sivustolla ja aloitamme riehakkaan agentin metsästyksen.

Luokkakuva

Värikäs Viikonloppu

Heipähei! Tänään mulla on vähän ylimääräistä aikaa (vapaapäivä), joten sepustan tähän nopsasti kuluneen viikonlopun vipellykset. Oli tosiaan vähän tavallista värikkäämpi ja vauhdikkaampi viikonloppu. Perjantai-iltana Davie street suljettiin block partyjä varten, eli muutaman korttelin mittainen pätkä oli omistettu Pre-Pride juhlille. Oli kaiken näköisiä lavoja ja kojuja ja silent discoja ja katutaiteilijoita. 

  

Lauantaina osallistuin Color Me Rad 5K tapahtumaan kahden luokkatoverini kanssa. Eli "juoksimme" sellaisen 5km mittaisen reitin, jonka varrella meitä ammuttiin geeliväreillä. Lauantai iltana taas oli kolmas ja viimeinen Celebration of light -ilotulitus tapahtuma rannalla. Jos oon nyt ymmärtänyt oikein niin kyseessä oli Hondan järjestämä ilotulitus kilpailu maiden välillä. Kanada voitti. Jee. Kokoonnuimme siis Sunset beachille tätä valoshowta ihailemaan. Oli aika upee. 

  

Sunnuntaina oli Vancouver-Pride päivä ja koko kaupunki oli täynnä sateenkaaria ja ihanan iloisia ihmisiä. En itse ehtinyt paraatia ihailemaan, koska koulutöitä ja työhaastattelu, mutta kaikista näkemistäni kuvista päätellen oli aika huikea meininki. Postauksen lopussa on video, jonka lopussa on erittäin awkward parvekkeelta kuvattu pätkä, jossa kovasti yritän paraatin suuntaan zoomailla. Videolta löytyy myös parhaita paloja ilotulituksista, block partyistä ja color runista. 

  

Tällä hetkella vapisen ja niiskutan sohvan pohjalla juomassa ällöä sitruuna-valkosipuli-inkivääri-hunaja-oreganoöljy-cayannepippuri-lientä, koska olen onnistunut nappaamaan itselleni erittäin nihkeän kesäflunssan. Huomenna pitäisi kuvata vielä yksi minuutin mittainen kohtaus promo-reelille ja torstaina aloitan työt söpössä pienessä leipomo-kahvilassa. Kaiken lisäksi pitäisi löytää ylimääräistä aikaa treenata movement teosta. Valmistujaisiin n. kaksi viikkoa. Hyvin menee!

Party hat!

Ready to Rad

RADioactive52

Jump

Viihdyin vähän liian hyvin näis maaleis.

Valoilmiöitä

Pridevälipala

Kaksikymmentä päivää

Kyllä. Mun valmistujaisiin on tasan 20 päivää. En voi uskoa. Näiden 20 päivän aikana kuvaan vielä yhden minuutin mittaisen pätkän promo-reelilleni, koe-esiinnyn ihan oikealle agentille, pääsen poseeraamaan ammattikuvaajalle headshotteja varten, pääsen nauhoittamaan ääni samplen ihan oikeaan studioon, esitän Shakespeare -monologin raadille, osallistun 20 minuuttisen movement teoksen luomiseen, luen vielä julkaisemattoman käsiksen n.10 kertaa ja syvennyn siihen. Ja yritän samalla etsiä töitä.

Kuluneella viikolla olen kuvannut ensimmäiset promo-reel kohtaukseni, juhlinut kaverin 19v.(täällä täysi-ikäinen) synttäreitä. Kohta lähden juhlimaan Vancouver Prideä, Davie St block partyihin ja huomenna käyn "juoksemassa" 5km Colour Me Rad -runin... Ei täällä ainakaan tekeminen kesken lopu.

Trust me. I'm a doctor.

Ultimate Hipster-kit

Young mom. "I will drink one regular cup of coffee if I want to!"

The "Soft Whip"

Opettelin kappaleen Little Womenista ulkoa ja kirjoitin sen vihkooni...

Keskiviikkona oli aivan uskomattoman huikea päivä! Vaikka tällä viikolla kaikki koulupäivät ovat olleet n. 11h mittaisia, keskiviikkona ei haitannut, eikä väsyttänyt. Nimittäin ensimmäisellä Filmic Naturalism tunnilla omaa opettajaamme sijaistivat ihanat ja kauniit naiset; Sara Canning ja Ali Liebert.
He kertoivat omista kokemuksistaan alalla, joka rohkaisi ja kannusti jokaista meistä aivan uudella tavalla. On totta, että kilpailu on kova ja alalla on melkein brutaalin hankalaa menestyä, mutta se on mahdollista, jos omistaa sille koko elämänsä.

Tässä muutamia elämänviisauksia näyttelijän elämästä, jotka näiltä neideiltä opin:

"When it comes down to that one line, you give that one line one hour in the park"

Eli jos vuorosanoja opetellessa kompastut aina yhteen ja samaan lauseeseen, mene puistoon juoksemaan/pyöräilemään tunniksi koska fyysinen toiminta auttaa muistamaan ja samalla lievittää turhautumisen aiheuttamaa stressiä.

"You're enough as you are"

Tosi usein nuoret näyttelijät luulee, että pitäisi olla niinkuin joku toinen jo valmiiksi kuuluisa näyttelijä ja tästä johtuu joskus pieni imitointi tai yliyrittäminen joka näyttää kuvatuudulla äärimmäisen typerältä. Eli näytellessä, jos koskaan on oltava eniten oma itsensä, niin oudolta kuin se kuullostaakin.

"Get into trouble. Now!"

Jos näyttelijällä on helppoa, katsojalla on tylsää. Hankkiudu ongelmiin itsesi kanssa. Usein kaikkein herkullisimmat kohtaukset ovat vahinkoja ja niissä on sellaista aitoutta, joka syntyy vain kun näyttelijä mokaa ja kokee pientä sisäistä turbulenssia.

"Normal humans try to have good days. Actors try to have bad days"

Liittyy vähän edelliseen. Näyttelijät ovat hieman masokistisia siinä mielessä, että he kylpevät emotionaalisessa kivussa. Me vähän niinkuin keräilemme emotionaalisia traumoja työkalupakkiimme, josta ne sitten viuhahtavat esiin tarvittaessa. Terapeuttista. Eli jos suorituksen jälkeen on sellainen olo, että tekisi mieli huutoitkeä, voit olla aika varma, että hyvin meni. Oma mottoni on, että joka kerta kun tosielämässä tulee turpaan käytän kyseisen turpasaunan tuottamaa henkistä kipua hyväkseni näyttelijänä. Toimii!

"We do so much for free"

Näyttlijä tekee paljon ilmaiseksi. Paljon. Tuntien taustatyötä ja vuorosanojen opettelemista koe-esiintymisiin, josita ei välttämättä seuraa töitä. Kuulemma hyvänä vuonna muutamasta sadasta koe-esiintymisestä n. 10 roolia on hyvä suoritus.

"Never leave the scene as it was when you walked into it... Fuck some shit up before you leave"

Jälleen kerran. Tavallinen ja neutraali on tylsää ja konfliktit kiehtoo, eli jos tunnelma on sama saapuessa ja lähtiessä, olet epäonnistunut.

"Satisfaction is the death of an actor"

Jos olet työhösi tyytyväinen olet varmasti väärässä. Jos luulet, ettet tarvitse enempää treeniä/valmennusta/oppitunteja olet jo epäonnistunut.

Pähkinänkuoressa: Näytteleminen on sitä kun sisällä myrskyää, mutta kykenee kontrolloimaan mitä päästää ulos. Ja koulu ei lopu koskaan.

Alkulämmittelyksi tällä avartavalla keskiviikon tunnilla pelasimme "bing, bing" peliä, jossa koko luokka seisoo kivasti piirissä ja yksi henkilö kävelee toisen henkilön luokse, katsoo tätä silmiin, koskee yhdellä sormellaan kättä ja sanoo "bing" ja tämä toinen vastaa samalla tavalla, jonka jälkeen he vaihtavat paikkaa ja tämä toinen henkilö kävelee uuden ihmisen luo sanomaan "bing". Näin äkkisältään kuullostaa varmasti aivan naurettavalta lasten leikiltä, mutta kykenevätkö lapset pelaamaan kyseistä peliä 45min mitään muuta puhumatta? Luokkamme pystyi. Kävimme samalla läpi hämmentävän tunneskaalan naurusta itkuun. 

Kyllä. 

N. 50% itki harjoituksen loputtua. 

Omituista? 

#ActorsLife

Aina välillä täällä on talvi keskellä kesää....

...tai sitten kadulla vain kuvataan jotain

...jotain talvista...