Actors gonna act

Lauantai 17.10. klo 6:30

Puhelimeni kilautti ilmoille herätyksen ja kierähdin ylös sängystä. Tästä se alkaa; uneton n.70 tuntinen kuvaus ja työputki. Pukeuduin nopeasti, söin aamupalan, pakkasin reppuun kannelliseen kahvikuppiin askartelemani munakkaan ja kaappasin huoneeni lattialta paperikassin, jonka kylkeen olin kirjoittanut numeron "1" (as in kuvauspäivä nro.1). Ensimmäiset kuvaukset olivat koululla, joten sijainnista ei tarvinnut stressata. Kävin alakerran leipomosta (eli työpaikaltani) hakemassa muutaman donitsin kuvausryhmälle lahjukseksi, jotta he päästäisivät minut ottojen välissä koe-esiintymään toiseen projektiin. Sitten siirryin tutulla bussilla koulun studioille. Studio 3:sta löysin ohjaajan ja pirtsakan vastanäyttelijäni. Loppu kuvausryhmä liittyi seuraamme hieman myöhemmin. Tänään luvassa olisi zombie-apokalypsi-komediaa. Minä ja kanssanäyttelijäni sotkimme itsemme kaakaojauheella ja ketsupilla ja lämmittelimme juoksemalla pitkin käytäviä. Ensimmäisessä kohtauksessa pakenemme zombeja kellariin ja telkäämme oven takanamme. Ensimmäisellä otolla onnistuimme rikkomaan ovenkahvan. Hups. Ruuvasimme kahvan paikoilleen ja jatkoimme kuvauksia. Pääsin kuin pääsinkin ottojen välissä koe-esiintymään toiseen opiskelijafilmiin viereiseen studioon. Loppukuvaukset sujuivat oikein hyvin ja pääsin kotiin n. 4h odotettua aikaisemmin. Ehdin siis oikein mainiosti peseytyä, syödä ja valmistautua sunnuntain kuvauksiin ennen kymmeneltä alkavaa työvuoroa. Ilta kymmenestä aamu kuuteen pesin tiskejä, join kahvia, asettelin vitriiniin leivonnaisia, join kahvia, jynssäsin grillin puhtaaksi, join kahvia, pesin lattiat ja join kahvia.

Sunnuntai 18.10. klo 5:20

Okei. Vielä 40 minuuttia. Kamala kiire. Aamun ensimmäisille asiakkaille piti lämmittää bagelit ja kroisantit, kaataa kahvit ja samalla täyttää inventaariolomake uusista leivonnaisista. Puhelin soi. Työkaverin käheä ääni kysyi josko voisin olla töissä seitsemään saakka, kunnes hän löytää jonkun tuuraamaan hänen aamuvuoronsa. Sori. Nyt ei pysty. Tasan kuudelta tein itselleni vielä jääkahvin ja painelin kotiin suihkuun. Pikainen aamupala ja toinen kuppimunakas reppuun ja mukaan kassi numero kaksi. Googlasin vielä nopeasti kuvauspaikan osoitteen. Oakridge. 5 SkyTrain pysäkin ja 5min kävelymatkan päässä. 7:30 olin jo matkalla. Jouduin toden teolla taistelemaan itseni kanssa, etten nukahtaisi junaan. Klo 8 olin kuvauspaikalla, hulppean omakotitalon kellarissa. Vaatteet vaihtoon, meikit naamaan ja kameran eteen. Suurin osa 2 sivuisesta kässäristä tapahtui minun istuessa sohvalla, joten siinä sitä sitten tuli nökötettyä kun kuvausryhmä rakenteli valaistusta ja kuvakulmia. Iltapäivään mennessä ei enään väsyttänyt. Tunnin ruokatauon jälkeen kuvasimme vielä viimeiset kohtaukset, jossa minun tuli romahtaa itkien maahan. Näin uupuneena tämä sirkustemppu onnistui yllättävän helposti. Taas pääsin kotiin hieman odotettua aikaisemmin.

Loistava alku loistavalle päivälle...

Sunnuntai 18.10. klo 18:03

Olin onnistunut raahautumaan SkyTrainilta vesisateessa kaupan kautta asuinrakennukseni aulaan. Hissiä odotellessa toivoin ja rukoilin, että asunto olisi tyhjillään, jotta voisin ottaa nopean suihkun ja nokoset ennen yhdeltätoista alkavaa yövuoroa. Avasin kotioven. Hiljaista. Kenkäteline oli tyhjä. Siis kirjaimellisesti aivan tyhjä. Mitä helvettiä? Missä meidän kengät on? "SHHHH!" kuului olohuoneesta. Laatikoiden ja johtojen keskeltä kurkisti kämppikseni luokkatoveri. Niinpä tietenkin. He kuvaavat tänään täällä. "And cut!" huusi ohjaaja. Pahoittelin aiheuttamaani meteliä. Jäin juttelemaan tutun näyttelijän kanssa ohjaajan ilmoittaessa, että seuraava kohtaus kuvataan vessassa. Kävin mielessäni läpi kaikki tuntemani kirosanat kaikilla neljällä osaamallani kielellä.

 Hymyilin ja totesin, että kunhan ovat parissa tunnissa valmiita niin, että ehdin suihkuun ennen töitä, no problem! Lösähdin sohvalle syömään Baybel minijuustoja ja seuraamaan vessan valtausta monitorilta. Väsytti niin paljon, että jopa nukkuminen tuntui työläältä ajatukselta. Pääsin kuin pääsinkin suihkuun ennen töitä ja ehdinpä vielä askarrella itselleni silmämeikit seuraavan aamun kuvauksiin. Ohjaaja Oli etukäteen pyytänyt, että näyttäisin mahdollisimman krapulaiselta. Mikään ei sano "krapula" niinkuin yön yli muhineet meikit. Hiukset kuorrutin lakalla ja kuivashamppoolla.

Maanantai 19.10. klo 03:15

Hörpin ruokatauolla lammaskeiton jäännöksiä. Puhelimeen oli ilmestynyt 1 uusi sähköposti ja 1 tekstiviesti. Sähköpostista löytyi kässäri elokuvaan, johon koe-esiinnyin lauantaina ja onnittelut selviytymisestä toiselle koekuvauskierrokselle. Jes! Tekstiviesti oli maanantain kolmansien ja viimeisten kuvausten apulaisohjaajalta: "Hei! Halusin vain varmistaa, että tiedät huomisen sijainnin ja call timen olevan 9:30"

Hallelujah! kokonaiset puolitoista tuntia alkuperäistä call timeä myöhemmin. Sijainti oli jossain Beach Avenuella, joten arvioin sen olevan lyhyen kävelymatkan päässä. Näillä hyvillä uutisilla jaksaisin hymyillä töissä aamu seitsemään.

Maanantai 19.10. klo 08:50

On-set-selfie.... äänimies mukana menossa.

Laukut pakattu, aamupala syöty ja pian aika lähteä taas liikkeelle. Avasin vielä varmuuden vuoksi Google Mapsin ja näpyttelin sinne kuvauspaikan tarkan osoitteen. No voi nyt helvetti. Paikka olikin aivan Beach Avenuen länsipäädyssä. Pakko ottaa bussi, että ehdin. Saavuin oikeaan osoitteeseen juuri ja juuri 9:30, mutta en millään löytänyt oikeaa rakennusta. Apulaisohjaaja tuli noutamaan minut kolmen rakennuksen väliseltä parkkipaikalta. Pahoittelin, että olin myöhässä. Ei kuulemma haittaa yhtään, koska en olisi ensimmäiseksi kuvattavassa kohtauksessa lainkaan. No hyvä. Toisessa kohtauksessa sain lojua vällyjen välissä. Taisinpa vähän torkahtaakkin. Nämä kuvaukset sujuivat erityisen rennosti sillä kuvasimme pienessä asunnossa, jossa yksi kokonainen seinä oli ikkunaa. Ei siis tarvetta valaistuksen kanssa taistelemiselle. Kotiin pääsin taas kuuden maissa ja klo 20 olin omassa sängyssä sikeässä unessa. Tätä ennen ehdin vielä ilmoittautua kuvattavaksi seuraavalle lauantaille ja varmistaa toisen koekuvauksen sunnuntaille. Hyvä minä!

Ihan vaan rekvisiittaa......

Tiistai 20.10. klo 08:00

Seisoin yöpuvussa keittiössä hellan vieressä odottelemassa teeveden kiehumista ja lusikoimassa jugurttia naamaan. Ovi kävi ja kuulin eteisestä viiden ihmisen äänet. No mitäs nyt? Olohuoneeseen alkoi lapata kämppikeni kuvausryhmän jäseniä. Aaaah aivan. Tänään on tiistai. Lupasin auttaa kämppistäni kuvauksissa. Jes. Taas mennään. "Ööö.. Onks sun tarkotus lämmittää tota teekannua vai tyhjää levyä?" kysyi tyttö, jonka kanssa olin työskennellyt kuvauksissa aijemminkin. Kas, perhana. Unettomuus oli selvästi vienyt veronsa... Siirsin teekannun oikealle liedelle. Kaipa se on pakko vaihtaa inhimillisiin vaatteisiin, jotta voin olla jotenkin avuksi. Suihku saisi odottaa kuvausryhmän lounastaukoon, sillä juokseva vesi kuuluisi varmasti ääninauhalla...

Meidän pieni olohuone

Elokuvan päähenkilö on apina...

Tällainen viikonloppu ja alkuviikko siis mulla. Sanoisin, että ihan täydellinen. Ja lisää tulee. Kuten jo olen sanonut: agentti ei tee näyttelijää; näytteleminen tekee näyttelijän. Naiset ja herrat: olen näyttelijä! 

Huomenna imoille läjähtää pari viikkoa sitten kuvattu ensimmäinen "wine talk" episodi, jolla ei ole viinin kanssa mitään tekemistä. Laitan linkkiä aivan heti.

Koska oon nyt ihan liekeissä kaiken mahdollisen työn kanssa, en välttämättä kerkiä postaamaan ihan kaikesta, mutta jos kiinnostaa pysyä kärryillä näistä meiningeistä niin tervetuloa seurailemaan mua näissä SoMe-tuteissa, joissa olen hieman aktiivisempi:

Facebook - sivu
Instagram