You know you live in Vancouver when...

Jostain tylsyyden syövereistä kumpusi idea: Lista asioista, joista tiedät asuvasi Vancouverissa. Aijon jakaa tämän listan kanssanne. Tässä se tulee...

1. Osaat hyräillä höyrykellon melodian.

2. Harrastat joogaa.

3. Tiedät aina kolme lähintä Tim Hortonssia ja Starbucksia

4. Omistat ainakin yhdet LuluLemon legginssit.

5. Et reagoi ruohon hajuun.

6. Se, että weed shoppeja on enemmän kuin viinakauppoja ei hämmästytä.

7. Kasvoillesi nousee inhoksuva ilme kun kuulet nimen East Hastings.

8. Tiedät, että kadut West Pender, West Hastings ja West Georgia eivät ole lännessä.

9. Tiedät missä Cactus Club Cafét sijaitsevat.

10. Et pasko housuun kun klo 9:n kanuuna jysähtää.

11. Tiedät mitä ovat: NHL, UBC, SFU, PNE, ICBC, BC ja YVR

12. Osaat nimetä viisi ravintolaa kävelymatkan päässä keskustassa...

13...kolme näistä ovat sushi-ravintoloita

14. Ostat pullovettä koska kraanavesi haisee.

15. Et järkyty paikallisia kodittomia tai muita kaduilla porhaltavia sekopäitä.

16. Tiedät, ettei Vancouver Island ole kovin lähellä Vancouveria.

17. Osaat ennustaa sään katsomalla vuoria.

18. Tiedät uimarantojen sijainnit ja nimet.

19. Tiedät, että "Shooting in the alley" ei tarkoita ampumavälikohtausta.

20. Et mene sekaisin ilmansuunnissa, koska vuoret ovat aina pohjoisessa.

21. Olet immuuni Granville streetillä tuoksuville ihmiseritteille.

22. Tiedät, että Granville Island ei ole saari.

23. Näet ulkona enemmän aasialaisia ja intialaisia kuin kanadalaisia.

24. Tiedät, ketä "Ruotsalaiset kaksoset" ovat.

25. Et koskaan oikein ole varma onko pilven polttelu täysin laitonta.

26. Näet enemmän sateenkaarilippuja, kuin Kanadan lippuja

27. Osaat nimetä kolme kauppaa mistä saa orgaanista ruokaa.

28. Kodittomat ovat usein hilpeämpiä kuin sinä.

29. Sinulla on aina sateenvarjo mukanasi.

30. Skunkit eivät ole mikään kummallinen näky öisillä kaduilla.

Tadaa! Siinä pyöreät 30. Huomenna alkaa 2. jakso koulua ja sen kunniaksi tulostimme tänään sopimukset.

 Tässä minun ja parini lopullinen sopimus. Puolikas viinipullo oli tähän osasyyllinen. Olen luomuksestani erittäin ylpeä!

Pidimme tänään ensimmäiset läpiluku harjoitukset. Melkein puoleen väliin kohtausta päästään jo ilman lunttilappua. Tämän päivän harjoitusmetodimme oli syödä leipää lukiessa ja puhuessa. Tauot tulee "luontevammin" suu täynnä ruokaa. Kaiken lisäksi minun hahmoni mussuttaa leipää noin puolet kohtauksesta, eli ruoka suussa puhumista on hyvä treenata!

Ilta meni tänään kynttilöitä poltellessa ja pastaa syödessä. Kokkasin parhaan, aivan saakelin nopeatekoisen ja helvetin herkullisen pastan random aineksista. Aikaa tähän kului n 15 minuuttia ja jaan nyt tämän pikapastaohjeen tähän:

Vihreä lohipasta:

Iske vihreät pinaattipastat kattilaan kiehumaan (paketin ohjeen mukaan). Lisää keitinveteen avokado(tms)öljyä, suolaa ja pippuria. Keitä niin kauan kuin on tarpeen.

Kastike: Kaada kippoon 1 säilykepurkillinen pinkkiä lohta, pari ruokalusikallista sipuli&valkosipuli levitettä/tahnaa/töhnää (itse käytin Nalley Garlic&Onion Dippiä), nokare voita, kourallinen cheddar juustoraastetta, lusikallinen (tai kaksi) pestoa. Sekoita. Kippo mikroon minuutiksi.

Ota esille lautanen. Lataa kypsät, valutetut pastat lautaselle, sirottele päälle parmesanpulveria, kaada päälle kastike, sen päälle halutessasi reajuustoa (KYLLÄ! TÄÄLLÄ ON RAEJUUSTOA!), minitomaatteja ja jotain vihreetä...

Jos et oo täysi tumpelo, lautasesi näyttää nyt tältä:

 Menen nyt nukkumaan. Hyvää yötä!

Kolme oppiainetta ja koulumatka kuvina

Kukkelispöö! En voi uskoa, että on jo lokakuu! Tässä blogipläjäyksessä esittelen/erittelen kolme oppiainetta ja täräytän näkyville kuvia jokapäiväiseltä koulumatkaltani kaupungin halki. Tällä kertaa luvassa oppiaineet: Camera, Improv ja Performance studies. Näistä kolmesta en osaa millään valita henkilökohtaista suosikkia koska kaikki on aivan äärimmäisen hauskoja!

Aloitetaan improlla ja isketään kuvat joka väliin!

Improv

Jokainen tunti alkaa pikaisella jooga hetkellä. Sitä seuraavat aina samat kolme lämmittelyharjoitusta: "Mitä sä teet?", "Complimentary action" ja "Kone".

"Mitä sä teet?" on pareittain suoritettava harjoitus, jossa toinen parista alkaa miimata jotakin aktiviteettia, esim. pyöräily. Toinen pari esittää kysymyksen "Mitä jäbä duunaa?" johon tämä pyöräilevä kaveri vastaa pitkällä lauseella, jolla ei ole mitään tekemistä pyöräilyn kanssa. Kuten vaikka "Ajan miniatyyritankilla natsi-Saksaan tavoitteenani tuhota Adolf Hitler". Tästä aktiviteetista tulee nyt kysymyksen esittäneen toverin miimattava toiminta, mutta tällä kertaa myös puhe on sallittua. Kun pyöräilijä on tyytyväinen näkemäänsä suoritukseen hän esittää saman kysymyksen ja vastaukseksi tankilla ajelija heittää taas jotain täysin satunnaista. Monimutkaista, eikös?

Toinen lämppäharjoitus suoritetaan ryhmässä. On piiri, jonka keskellä on henkilö. Henkilö ottaa jonkun omituisen asennon. Henkilö pysyy asennossa kunnes joku ympäröivästä piiristä tulee härväämään ja puhumaan jotakin hänen ympärilleen. Tästä härväämisestä on selvästi käytävä ilmi ketä nämä ihmiset ovat ja mitä on juuri tapahtunut.

Kone harjoitus on varmasti monelle aika tuttu. Yksi henkilö aloittaa toistamalla liikettä ja ääntä ja yksi kerrallaan loput osanottajat liittyvät koneeseen omalla liikkeellä ja äänellään. Haastetta tähän voi lisätä päättämällä esimerkiksi että tämä kone valmistaa auton renkaita tai leego-palikoita ja kaikkien äänten ja liikkeiden on jollain tavalla tuotava tätä ilmi. Hauskaa!

Tässä jaksossa olemme keskittyneet hahmojen luomiseen. Tätä varten meille on esitelty 5 metodia erilaisen elämänkatsomuksen omaksumiseen, erilaisen rytmin ja liikekielen sisäistämiseen jne. Harjoitukset ovat välillä erittäin outoja, mutta hauskoja. Muutamalla viimetunnilla olemme kiinnittäneet erityistä huomiota siihen millainen hahmo on uskottava ja kiinnostava. Tähän apuna on toiminut "elokuvateatteri- harjoitus". Miten 14 toisilleen täysin tuntematonta ihmistä käyttäytyy täydessä elokuvateatterisalissa? Ja jos sinun roolisi on olla henkilö elokuvateatterissa, miten teet hahmostasi kiinnostavan.

Mun hahmo otti selfien.

Camera

Ensimmäisessä jaksossa tavoite on vain luoda luonteva suhde kameraan. Tämän takia meikin käyttäminen on koulussa kielletty. Alusta asti joudumme toljottamaan itseämme kuvaruudulta mahdollisimman luonnollisina.

Olemme tähän mennessä suorittaneet kahdenmoisia harjoitteita. Ensimmäisessä versiossa yksi oppilas loikkaa kameran eteen ja toinen kameran viereen (ei näkyviin) ja opettaja kertoo ketä hahmot ovat ja missä tilanteessa he ovat. Esim. Isoveli ja pikkuveli. Pikkuveli paskoi isoveljen auton. And Go! Tai tapaat ex-tyttöystäväsi bileissä, parisuhde ei päättynyt hyvin. 

Näitä lyhyitä improvisoituja kohtauksia tehtiin ensimmäiset pari viikkoa, mutta nyt olemme siirtyneet hiotumpiin kohtauksiin. Meidät jaettiin pareihin ja saimme itse päättää keitä olemme ja missä tilanteessa olemme. Ryhmän kesken päätimme mitkä ovat kummankin hahmon tavoitteet, joita kohti hahmon tulee kohtauksen aikana pyrkiä. Kohtauksia ei käsikirjoiteta tarkasti, mutta puitteet ovat selkeät. Kohtaukset kuvataan pöydän ääressä ja molemmista hahmoista otetaan lähikuvaa vuorotellen. Tunnin lopuksi katsomme tuotokset ja kommentoimme mikä näytti aidolta ja missä voi nähdä, että näyttelijä oli liian tietoinen kamerasta ja ns. yritti liikaa.

Minä ja parini olimme kohtauksessamme isä ja tytär. Isän tavoite oli saada tytär tulemaan ns. oikeisiin töihin hänen toimistoonsa ja tyttären tavoite oli saada isä mukaan kansalaisopiston taidemaalari kurssille. Kohtaus päättyi minun osalta katkeriin kyyneliin kun parini julisti olevansa isänä pettynyt tyttärensä saamattomuuteen. Sain suorituksesta kehuja opettajalta.

Oikeustalo

 Kaikki kasvattaa täällä puita katolla.

 Kotikatu

 Vancouver Art Gallery

 Robson square

 Art Gallery

Performance Studies

Jep. Ehdottomasti laiskoin oppiaine. Joka torstai kello 5 iltapäivällä katsomme elokuvan ja keskitymme yhden näyttelijän suoritukseen. Tämän jälkeen muutama vanhemman luokkatason opiskelija pitää lyhyen esitelmän näyttelijästä ja tämän suorituksesta. Tätä seuraa hallitun kaaoksen omainen keskustelu/väittely tuokio, joka päättyy kello 8 ja olemme vapaita poistumaan. Me ns nuoremmat opiskelijat kirjoitamme vuorollamme 300 sanan esseen näkemästämme ja kuulemastamme ja palautamme sen 24h sisällä elokuvan katsomisesta. Itse palautin omani tunti sitten.

Tähän mennessä olemme katsoneet seuraavat tuotokset: African Queen (Humphrey Bogart), Blue Valentine (Michelle Williams), Bronson (Tom Hardy) ja Orange is the new black (Uzo Aduba)... Kyllä. Kirjoitin esseen Suzanne "Crazy eyes" Warrenista. 

 Gum head. Jep. Purukumilla päällystetty pää. Kaikki ohikulkijat voivat osallistua taiteen tekemiseen.

 Granville street. Ymmärtääkseni sallittu vain linja-autoliikenteelle. Öisin ehdottomasti vilkkain menomesta.

 Granville street

 Taidegallerian takapiha

 Pacific center ostoskeskus

 Tämän päivän acting tunnilta. Luettiin läpi näytelmä nimeltä Seascape with sharks and dancer. Tästä näytelmästä meille jaetaan kohtaukset, joita työstämme loppujakson ajan.

 Mitäpä muuta.. Tein makaroonilaatikkoa koska tuli sellainen Suomiruoka olo. Tätä oloa helpotti myös suomesta saapunut paketti täynnä herkkuja! Note to self: Suurin osa paikallisista ei pidä salmiakista... Vieläkään.

Loppuun vielä pari high lighttia Vancouverissa asumisesta. Täällä kuvataan. Paljon. Jatkuvasti. Viimeisen kahden viikon aikana pelkästään koulumme ympäristössä on kuvattu mm. sarjoja nimeltä Supernatural, Flash, Arrow, Once upon a time (Olipa kerran) ja upouutta sarjaa I, Zombie, jota varten koulumme ovelasti naamioitui Seattlen poliisilaitokseksi... Sitä hämmennyksen määrää kun aamulla tulin kouluun. Yritän olla jatkossa vähän aktiivisempi kameran kanssa kun näitä tilanteita tulee.

 Tässä kaikki tällä kertaa.

Näkemiin!

Septembre in Sprinkle City

Syksy on täällä! Olenkin jo kaivanut suuren oranssin kaulahuivini kaapista, enkä enää poistu asunnostani ilman sitä. 
Jostakin kumman syystä Vancouveria kutsutaan joskus nimellä "Rain City" vissiin odotettavaan sademäärään viitaten, mutta en vielä ole vakuuttunut kutsumanimen korrektiudesta. Tähän mennessä kokemani säälittävä ripottelu on jotakin usvan ja tihkusateen väliltä, eikä todellakaan saa minua vielä kaivamaan sateenvarjoa laukun pohjalta. Illat ovat kuitenkin viileämpiä ja synkempiä, eli voimme todeta kesän olevan ohi.

Yleisön pyynnöstä; "Och samma på engelska":
Autumn is here! There fore I have taken my gigantic orange scarf out of the closet and will hardly leave the apartment without it. For some reason I keep hearing Vancouver being referred as "the Rain City". Presumably for the expected amount of rain.. But so far I must say I'm not so impressed. This pathetic sprinkle -like "rain" is something between a mist and a drizzle and definitely not enough for me to dig out my umbrella. How ever the nights are getting chillier and darker and I think it's safe to say that the summer is over.

Viime maanantaina kävimme katsomassa Shakespear Impro musikaalin (kyllä, luit aivan oikein), jossa yksi opettajistani esiintyi. 5 näyttelijää, 1 pianisti ja "onnenpyöra" -tyyppinen härpätin, josta yleisön jäsen pyöräytti Shakespearen näytelmän, johon illan musikaalin tuli pohjautua. Tällä kertaa vuorossa oli Romeo & Julia. Myös hahmojen ammatti oli yleisön päättämä. Puolitoistatuntisen musikaalin hahmot olivat ammatiltaan tynnyrin tekijöitä ja tuulesta temmatut laulut kertoivat mm. siitä kuinka valmistamme tynnyrin vaikka munakoisosta, mikäli tammi sattuisi loppumaan kesken. Performanssi oli hulvaton ja nokkela, ja oman opettajan näkeminen lavalla työntouhussa oli kokemuksena kunnioitusta herättävä. Tiedän koulussa olevani varmasti ammattitaitoisissa käsissä. 

Last Monday we went to see Shakespeare Improv Musical (Yes, you read it right) one of my teachers performed in. 5 actors, 1 pianist and a "wheel of fortune" -type device from which a member of the audience span a Shakespeare's play the musical would be based on. This time it was Romeo & Juliet. Also the profession of the characters was decided by a member of the audience. And for the next 90 minutes we'd see barrel makers singing around about building barrels out of an eggplant, should they ever run out of oak. The performance was witty and hilarious, and seeing one of my teachers work on stage certainly raised the respect. I now know I'm being educated by professionals.

Picture by: Cole McPherson

90's Karaoke ilta, josta viimeksi mainitsin, oli suunnattu koulun 19+ opiskelijoille. Harmi sinänsä, että ikäraja jätti monta lahjakasta lauluääntä ovien ulkopuolelle, mutta mahdollisti alkoholitarjoilun eli.. Teemaan pukeutuneita ei ollut monia, mutta laulajia sitäkin enemmän. 

 The 90's karaoke night I mentioned in the last post was a school event for the 19+ students. It's a shame that the age limit left many lovely singers outside, but allowed the alcohol to be served so... Not many were dressed to the theme but almost everyone participated in the singing it self.

Scary Spice and Baby Spice

Vauhdikkaan karaoke illan jälkeen onnistuin kuin ihmeen kaupalla nousemaan lauantaiaamuna jo yhdeksältä ja kymmeneltä olinkin jo brunssilla ihastuttavan Scary Spicen kanssa. Tätä seurasi materialistisesti tyydyttävä ostosreissu, jonka jäljet tulevat näkymään seuraavassa luottokorttilaskussa. Vierailimme mm. kaupoissa nimeltä Winners ja Homesense. Seuraavat kuvat ovat osa saalista ja muuta sisustus intoilua.

After the karaoke night I miraculously got up at 9 on Saturday morning and by 10 I was having brunch with the lovely Scary Spice. After the brunch at Cafe Crepe we went shopping to Winners and Homesense. The scars of this adventure will be seen on my next credit card bill. The following pictures contain my material sins and other home decor sh*t.

  

No, mom. There's no such thing as "too much clothes"

                                         It's an addiction really.

 Socks and a blanket. I usually knit my own socks but the winter is coming... And I'm lazy.. And they were so darn cute!

Don't get me started on those wooden ducks. Not my choice.

                             The first step is admitting you have a problem...

                   The second step is making a full on commitment to the problem. Hence the wine. And Dean, James Dean.

This is actually my kitchen counter.

And this is my fridge.

Because the only way to rock a bubble bath is with scented candels.

Sometimes soap is so delicious you might want to eat some. Don't!

Asiasta hiihtoliittoon. Lauantai ilta kului Oktoberfestin merkeissä. Kapakan ovelta jokainen osanottaja sai itselleen litran tuopin, josta kitata kaljaa illan mittaan. Tarjolla oli saksalaista sapuskaa ja juhlakansaa viihdytti saksalainen humppabändi ja kansantanssiryhmä.

From one thing to asparagus. Saturday night I spent at an "Octoberfest" -party. At the entrance everyone was provided with a big mug from which they could swill/spill the beer. Pretzels and wieners were served and the party people were entertained by a German folk band and a dance group.

 Pictures by: Ariadna Martinez

Näin loppuun vielä: Kyllä, se olen minä. Yes, it is me.

Auf Wiedersehen!