Pitkiä päiviä, lyhyitä öitä

Ainiin... Leikkasin ja värjäsin hiukset. Nyt näytän tältä.

Tämä postaus tulee nyt olemaan vähän tällaine half-assattu koska olen aivan pirun väsynyt. Ai miksikö? Mitä näitä 11h koulupäiviä nyt osunut tälle viikolle 3 ja ensiviikolle vissiin vielä enemmän. 

Huomenna kuvaamme kukin kaksi lyhyttä kohtausta promo-reel-videolle, joka liitetään Casting workbook profiiliimme valmistumisen jälkeen, jotta alan ammattilaiset löytävät tuoreimmat näyttelijät näppärästi. Lisäksi huomenna pääsemme ääninäyttelemään ja ohjaamaan; kukin on luonut 4 animaatiohahmoa ja niille pätkän dialogia, jonka joku muu lukee äänityskopissa.

Tällä viikolla olemme jo ehtineet tutustua hieman Shakespearen maailmaan. Itse olen alkanut työstää Helenan monologia näytelmästä Midsummer Night's Dream. Näytelmään tutustuessani en voinut todeta muuta kuin, että Willy Shakes oli sekopää. Nerokas sellainen.

Ensi viikolla alkaa uusi intenssiivikurssi nimeltään Filmic Naturalism, jota opettaa tässä kaupungissa aika korkean statuksen omaava herra Andrew McIlroy. Tänään sähköpostiin kilahti arvon opettajaltamme sellainen viesti, että päästin pienen kiljahduksen. Riemukkaan sellaisen. Nimittäin opettajakaartiimme tälle intenssiivikurssille liittyy koulumme vanha oppilas, Vamppyyripäiväkirjoistakin tuttu, Sara Canning sekä yhtä kaunis, taidokas ja monessa mukana ollut Ali Liebert. Kyllä. Olen erittäin onnellinen ja otettu siitä, että saan opiskella näiden ammattilaisten opastuksella. 

Nyt on mentävä nukkumaan, jotta huomenna olen kuvattavassa kunnossa.

Perus liikennemerkki Vancouverissa

Neljä (sisältää kukkia)

Takana on äärettömän tylsä ja ikävä lomaviikko. Vietin jotakuinkin koko viikon sohvan pohjalla yskien ja niistäen lukuunottamatta torstaita, jolloin hinauduin viimeinkin walk in klinikalle ja apteekkiin. Odottelin lääkärin vastaanotolla kokonaisen tunnin sekä 15 minuuttia ja sitten näin lääkäriä pikaiset 5 minuuttia ja sain reseptin. En vieläkään ole ihan varma mikä oli diagnoosi. Palasin sohvan pohjalle, kudoin sukan, söin kaiken mitä jääkaapista löytyi ja hain 7elevenistä jätskiä ja juustoa. Lauantaina eräs ihana luokkatoverini toi minulle kukkia ja teetä piristykseksi.


Sunnuntaina ylitin kaikki omat odotukseni ja kävelin ihan kunnon ruokakauppaan ostamaan ainekset joista meal preppasin tulevan viikon ruuat. Tämän jälkeen vietin kunnon minä-aikaa kaikenlaisten kuorintavoiteiden, kasvonaamioiden, rasvojen ja öljyjen kanssa katsellen Greyn anatomiaa ja hörppien teetä, jotta olisin maanantaina virkeän hehkeä uutta koulujaksoa varten. 




Maanantaina tapasimme uuden voice opettajan ja pidimme melko rennon ensimmäisen tunnin. Koulupäivän päätteeksi tulimme parin kaverin kanssa kuvaamaan self tape audition videon mun kämpille. Kohtaus elokuvasta Closer, opettelimme kohtauksen alle tunnissa. Aika taitavaa. Oli ihan pakko mainita.

Okei. Asiaan! Neljäs jakso. Tässä jaksossa ehdottomasti paras kurssi on Special skills and FX eli motion capture, visual fx and props (räjähdykset, aseet, yliluonnolliset ilmiöt jne.), sit-coms, combat/fighting ja physical extremes. Tänään saimme pienen perehdytyksen siitä mitä tuleman pitää. Luvassa on näyttämötaistelukoulutusta ja miekkailua, mo-cap treeniä ja green stage kuvauksia sekä kolmella kameralla kuvattavia komediakohtauksia (kuten esim. Frendit tai himym)

Tänään monologitunnilla aloitimme ns. piinapenkit (hot seats). 3h oppitunnin aikana vuoron saa 2 opiskelijaa. 1.5h kummallekkin. Vuorossa oleva henkilö istuu luokan eteen piinapenkkiin ja lukee paperilta sydäntäsärkevän monologin ilman sen kummallisempaa näyttelemistä. Tämän jälkeen opettaja kyselee häneltä henkilökohtaisia kysymyksiä, ja koska vietimme viime jakson avautumalla ja kirjoittamalla kaikista aroista asioista, opettaja tietää tasan mitä kysyä tai sanoa saadakseen aikaan erinäisiä tunneperäisiä reaktioita. Sitten vuorossa oleva opiskelija lukee monologin (tällä kertaa ulkomuistista) valitsemalleen parille opettajan antaessa ohjeita ja ärsykkeitä. Tässä kohtaa touhu menee kaikilla tunteisiin. Puolentoista tunnin piinan ja parin nenäliinapaketin jälkeen vaihtuu vuoro. 

Näkymä kaverin parvekkeelta.

Huomenna alamme tosissaan työstää näytelmän pätkiä esityskuntoon ja näemme viimeistellyt versiot joulukuun lopussa kuvatuista lyhytelokuvista. Jee!

...ja ikkunasta.

 Tässä vielä erinomainen video, jossa esiintyvät muutama luokkatoverini mukaan lukien mun scene partner! Sh*t Acting Students Say. Enjoy!

Villi viikonloppu

"Villillä" tarkoitan kiireistä/toiminnan täyteistä.. Perjantai iltana tyttöjen ilta amerikkalaisen ystäväni luona. Hän teki nachoja. Parhaita nachoja! Oli lihaa ja papuja ja juustoa ja viiniä punaisissa mukeissa. Lauantai aamuna kävin koe-esiintymässä lyhytelokuvaan ja lauantai iltana kävin katsomassa kovasti kohutun 50 Shades of Grey elokuvan. Olen vakavasti sitä mieltä, että kyseinen elokuva on komedia. Ja hyvä sellainen, nimittäin nauroin pissat housussa suurimman osan elokuvasta. Hauskaa oli myös se, että kyseinen elokuva on kuvattu nykyisessä kotikaupungissani eli täällä Vancouverissa ja aina välillä valkokankaalla vilahteli tuttuja rakennuksia, katuja ja maisemia. Sunnuntaina kuvaukset ja Oscarit. Koska olen tällä hetkellä laiska kirjoittamaan heitän tänne nyt kuvia ja videon sunnuntain seikkailusta.

Parhaat nachot!

Vähän hienompi kapula, ku millä ite oon päässy leikkii.

Komia vastanäyttelijä.

Valaistus.

Panorama.

AC ja kläpytin.

Mekko ja kengät oli melko epämukavat...

 Okei.. Tossa kuvakollaasin oikeanpuoleisessa keskimmäisessä kuvassa mun mikrofonin lähetin on teipattu takin sisään... Ei ollut hyvä idea. Jouduin loppujen lopuksi laittamaan mikrofonin johtoineen mekon sisäpuolelle ja lähettimen kiinni sukkahousuihin. Mikrofoni pysyi rinnassa kiinni teipillä.

Lippu ilmaistapahtumaan

We so fancy <3

Viikkokatsaus

 Lähdin siis viime lauantaina vähän tissuttelemaan ja kömmin kotiin noin kahdelta sunnuntai aamuyönä.. No, eipä tuossa muuten mitään poikkeavaa, kuin se, että herätyskello soi sunnuntai aamuna viideltä. Kyllä. Viideltä. Miksi? Olin nääs lupautunut web sarjan pilottijakson kuvauksiin extraksi, eli tausta näyttelijäksi. Eipä siinä, ylös, ulos ja maskitiimin armoille numeroitavaksi Gastownissa sijaitsevalle tuotantokampukselle. Siellä oli noin aamutuimaan melko hiljaista, pimeää ja kosteaa.

 Sarjan pointti on siis suunnilleen se, että kaikki maapallon asukkaat on numeroitu tärkeysjärjestykseen. Kuten kuvasta näkyy, me emme ole kovin tärkeitä.

Kuvauspaikka oli muutaman korttelin päässä koulusta, melko nahkealla takakujalla, rautatien vieressä. Eli aika huonolla seudulla. Ennen kuvauksia tiimi oli ilmeisesti joutunut putsaamaan paikan huumeneuloista ja käytetyista kumeista.. 

Kuvausten kulku oli melko simppeli: Aamu meni harjoitellessa ja lounastauon jälkeen kuvatessa. Koko muutaman minuutin kohtaus kuvattiin moving masterina, eli kamera liikkui päähenkilön mukana ja kuvasi kaiken yhteen pötköön. Muutaman kerran jouduimme hieman odottelemaan rautatieltä kuuluvan metelin takia, mutta mikäs siinä. Hauska päivä.

Kuvauspaikka

Do you ever feel like a plastic bag?

Picture by: Tassjan nenä.

Hehkeetä ja eksoottista

 Maanantai alkoi mahtavasti. Ei koulua koska "Family Day", joten menin salille ja keksin siellä aiheen monologilleni, joka piti valmistaa torstaiksi. Päätin myös upgradeata jäsenyyteni, jotta voisin käydä jooga tunneilla, mutta kävikin ilmi, että mulla on jo "gold membership" eli jee! Kotimatkalla eksyin lisäravinnekauppaan, ostin protskujauhetta, liityin jäseneksi ja sain ilmaisen smoothien. Woop! Loppu päivä meni kokatessa ruokia tulevalle viikolle.

 Tiistain movement tunnilla esitimme pienet 2-3min mittaiset mykkä soolot maski päällä. Eli "olet hahmo, saavut puistoon, hengailet hetken, olet kiinnostavaa katseltavaa ja poistut"... älkää kysykö...

Acting tunti alkoi taas tuolitaiteen luomisella. Ja sitten työskentelimme vastanäyttelijöidemme kanssa pohtien merkittäviä hetkiä kohtaustemme kulussa jne. Läksynä hahmohaastattelu eli 17  kysymystä joihin pitää antaa vastaus roolihahmona. Jännää.

 Keskiviikkona pukeudutaan pinkkiin. Keskiviikkona pelasimme myös viimeistä kertaa Cinema gamea. Lupaan tässä ja nyt, että teemme muutaman kaverin kanssa videon siitä miten cinema game toimii ja miltä se näyttää ja lupaan myös julkaista sen täällä. Kuten sen Jesse-videonkin... Katsomme ne maanantaina koulussa ja sen jälkeen voin sen tänne laittaa eli tulossa on!

Seuraavalla viikolla improtunnilla tapahtuu jotain jännää, nimittäin opettaja kehotti ottamaan mukaan aurinkolasit, kuulokkeet ja jotain luettavaa ja ilmeisesti joudumme maastotiedustelutehtäviin. Tarkoituksena siis mennä tunniksi stalkkaamaan ihmisiä julkiselle paikalle, valita yksi uhri ja opiskella tunnissa tämän kehonkieli ja olemus, tulla takaisin luokkaan ja olla tämä stalkkauksen uhri. Joo. Outoa.

Torstaina luimme ääneen kaikkien henkilökohtaiset monologit eli toisin sanoen itkimme kolme tuntia. Ohessa perus itku selfie. Lukutuokion jälkeen opettaja keräsi monologit ja jakoi ne sitten uusiksi, niin, että jokaisella on jonkun luokkatoverinsa monologi esitettävänä 2kk kuluttua. Tunteikasta touhua luvassa.

Torstai oli Suomessa penkkari ja wanhojentanssi päivä ja sen kunniaksi hieman throwbackiä omiin wanhoihin ja penkkareihin. Kovasti välillä näitä aikoja ikävöin. Huh. On vanha olo.

Penkkari-inkkari 2012

Prinsessat 2011

Tänään toimin aamulla kamera assarina eli teippasin näyttelijöille maamerkit ja kläpyttelin tällä värikkäällä taideteoksella. Samalla kun me kuvasimme sisällä, ulkopuolella kuvattiin Motiivi -nimistä sarjaa.

Tänään saimme tietää tulevien studiokuvauksien ohjaajat ja vastanäyttelijät. Onnekas kun olen, vastanäyttelijäksi rapsahti sama heppu, jonka kanssa näyttelin viime jaksossa kohtauksen näytelmästä Seascape with Sharks and Dancer. Jee! Kässärikin vaikutti ihan kivalta.

Kolmatta jaksoa on jäljellä enään 2 viikkoa, joista viimeinen siis studiokuvauksia ja vapaata. Sen jälkeen olen koulutuksen puolessa välissä. Eli valmistujaiset lähestyy. Hui! Näiden kahden viikon aikana on hurjasti opeteltavaa: The Mother fu*ker with the hat:iä varten uskottava New York/ Queens aksentti sekä ois kiva osata myös suuri osa vuorosanoista ennen ensi jakson alkua, sivun mittainen monologi eli n 400 sanaa.. perus essee.. Maanantaiksi puolentoista sivun koe-esiintyminen. Laulu. Kaiken lisäksi lähdin tässä just utelemaan koe-esiintymis mahdollisuuksia yhteen lyhäriin, joka kuvattais ens kuussa. Kaikki raudat tuleen!

Kuvauksia ja koekuvauksia

No onpahan taas ollut viikko. Kotiuduin tossa jokunen tunti sitten callback keikalta. Eli siis viime sunnuntaisen koe-esiintymisen perusteella tuotantotiimi halus nähdä mut uudestaan. Tällä kertaa luin kohtauksen läpi mahdollisten kanssanäyttelijöiden kera. Tällä viikolla ympäri kaupunkia on kuvattu paljon eri tv sarjoja; Keskiviikkona Stanley parkissa kuvattiin Flashiä, koulumme viereisessä puistossa Olipa kerran sarjaa ja myöhemmin tv elokuvaa Signed, Sealed, Delivered ja kolmen korttelin päässä mun asunnosta kuvattiin kirkossa ja sen ulkopuolella Supernaturalia.

Emme vieläkään ole audition tunnilla katsoneet niitä Breaking bad nauhoituksia, eli vieläkään ei tipu videota. Tiistai-iltana audition summit tapahtumassa opimme seuraavaa: 

Ei isoja logoja/kuvia/tekstejä sisältäviä vaatteita koe-esiintymiseen.

"Fuck the rules"

"Dress to suggest" valitse vaatteet jotka auttavat sinua hahmon sisäistämisessä.

"What are they looking for? Who cares! Change their mind!"

Pidä aina käsikirjoitus mukana/ kädessä.

"Our job is to make bad writing seem human."

Kässäriä voi käyttää rekvisiittana. Ylimääräistä rekvisiittaa ei kannata ottaa mukaan.

"They want you to be the one so they can go home!"

Tee taustatyö huolella: tideä mihin genreen koe-esiinnyt.

"Props get together at night and plan how to fuck you over."

Tee rohkeita valintoja.

"Yes, that's what I said... Doesn't make it true!"

Älä keskustele odotushuoneessa.

"90% of what we do is audition. Sometimes we get to actually act."

Saavu 5 minuuttia ajoissa, ei enempää, ei vähempää.

"You'll be rejected 100000 times."

240:stä näyttelijästä, jotka hakee roolia, 10 pääsee koe-esiintymään, 1 saa roolin.

Siinä muutamia elämänviisauksia opettajilta. Nyt vähän kuvia näistä aijemmin mainitsemistani kuvaustilanteista.

Olipa kerran -kuvaukset luokkahuoneen ikkunasta.

Jonkin näköistä hevos-stunttia on luvassa...

Ympäri puistoa oli NYC takseja ja poliisiautoja.

Signed, sealed, delivered

Supernatural -kuvaukset kirkossa.

Ulkona yö, sisällä päivä.

Ilmeisesti Supernatural kööri kuvasi tämän tarkoin vartioidun kirkon ulkopuolella myös tiistai aamuna. Rinnakkaisluokkalainen kaverini, joka asuu kyseistä kirkkoa vastapäätä onnistui vaihtamaan Jaredin ja Jensenin kanssa pari sanaa. Kuulemma mukavia miehiä kumpikin. Eivät saa työaikana ottaa fanien kanssa kuvia. Jos olisin ollut keskiviikko iltana yhtään pirteämpi, tai HC fani, olisin jäänyt ulos kylmään odottelemaan, että kuvaukset loppuu. Olin luuseri ja menin kotiin nukkumaan.

Ensi torstaina pidän kolmelle näyttelijäluokalle esitelmän Supernaturalissakin vierailleesta, kouluni entisestä opiskelijasta Adam DiMarcosta. En löytänyt hänestä internetin syövereistä kamalasti tietoa, joten opettajani ehdotti seuraavaa: Lähetä sille sähköpostia. Niin siis tein. Erittäin mukavan oloinen Adam vastasi yllättävän sukkelasti ja nyt minulla on aineksia esitelmään! Jee!

Ensi viikon lukujärjestys

Ensi viikko tulee olemaan pitkä! 11h koulupäiviä melkein joka päivä.. Paitsi perjantai. Perjantaina vain 3h koulua ja näiden kolmen tunnin aikana pitäisi taas kuvata kaksi elokuvakohtausta. Näillä näkymin olen kummassakin kohtauksessa mukana, hyvin erilaisessa roolissa ja vaatetuksessa... Saa nähdä mitä tulee.

Mun askartelema Time Code lappu, josta käy ilmi ottojen pituudet ja kameran kellon lukemat, sekä muut tiedot.

Sain voice -tunnilla uuden kaverin.

 Eikai tässä muu auta kuin jatkaa läksyjen parissa ja jännityksellä odotella, josko napsahtaisi rooli tämän päivän callbackeista. Pitäkää peukkuja!

Naamareita.

What's the sound?

Arvon lukija, koska sinä olet viimeksi purkanut sisäiset tuntemuksesi äännellen ja liikehtien? Eli toisin sanoen huutanut, huitonut, itkenyt, nauranut, kiljunut ja riehunut holtittomasti sydämmesi kyllyydestä, vain koska tuntui siltä. Ja ennen kaikkea kykenisitkö siihen 15 ihmisen tyynesti katsellessa? Itse toteutin tämän toimituksen eilen ja täytyy myöntää, että teki kyllä hyvää. Kerron pian miten tämä tapahtui. 

Mörrimöykky

3. jaksoa on nyt eletty 3 päivää. Viikko on omalta osaltani alkanut melko kurjasti, sillä en ole viiteen päivään nukkunut kunnolla ja onnistuinpa tässä vielä hankkimaan sen verran vittumaisen niskakivun, että ei kovasti huvittaisi evää heilauttaa. Koulu on kuitenkin kivaa, kuten aina. Muutama uusi opettaja ja uusia aspekteja tuttuihin kouluaineisiin.

Maanantaiaamu alkoi koe-esiintymis oppitunnilla, jossa keskustelimme eri tv-sarjojen genreistä ja miten mihinkäkin genreen kannattaa suhtautua/valmistautua. Katselimme pätkiä paikallisista sarjoista mm the 100 josta opettajamme hienosti nappasi itselleen pienen roolin. Ja lopuksi saimme kahden sivun kohtauksen Breaking Badistä. Jakauduimme kahtia (tytöt ja pojat erilleen), me neitokaiset jäimme luokkaan kameran kanssa ja pojan koltiaiset kävivät suorittamassa meille koe-esiintymisensä yksi kerrallaan. Sitten me tyttöset saimme päättää kenet haluaisimme nähdä jatkossa. Tulipa huomattua, ettei se casting ihmisten homma ihan helppoa ole. Ilmeisesti mielipiteitä on aina yhtä monta kuin on katsojia.

Laulutunnilla lauloimme. Pullon kanssa. Siis silleen, että yksi aloittaa ja laulaa jollekkin ja vie sille pullon ja se joku ottaa sen vastaan ja lähtee sitten laulamaan jollekkin toiselle sen pullon kanssa. Tarkoituksena tässä ylläpitää inhimillistä kontaktia laulaessa ja ennenkaikkea kertoa tarina laulun takaa.

Tiistai aamuna movement / mask tunnilla tutustuimme naamioiden käyttöön, eli miten menetellään kun se primääri työkalu, eli naamavärkki on poissa pelistä. Oon tästä kurssista aika innoissani.

Mää ja yks Jaakoppi. Ja seinän kokoinen juliste luokkahuoneessa.

Tiistai iltapäivä eskaloitui sitten uuden acting opettajan johdolla niihin holtittomiin tunteenpurkauksiin. Istuimme kaikki kiltisti rivissä tuoleilla, kun opettaja kertoi säännöt: kukaan ei poistu huoneesta, ennenkuin harjoitus on ohi. Eikä saa satuttaa itseään tai muita tai rikkoa koulun omaisuutta. Sitten piti laittaa simmut kiinni ja kuunnella ohjeita. Erinäisten mielikuvaharjoitusten avulla tuli ajauduttua miltei hypnoottiseen tilaan ja päädyimme sellaiseen tilanteeseen, että me kaikki seisoimme tuoleillamme - edelleen silmät kiinni - niin reunalla kun vaan uskalsimme, ja kuvittelimme olevamme jokun kiellekkeen reunalla. Sitten piti kuvitella miltä tuntuisi hypätä. Ja sitten piti oikeesti hypätä. Tämän jälkeen perse penkkiin ja silmät auki. Sitten kukin vuorollaan sai hetken ilmaista itseään liikkuen ja äännellen. Erityisesti äännellen. Joka kerta kun suorittaja hiljeni ja yritti pelkällä liikkeellä ilmaista oloaan opettaja kysyi "What's the sound?". Itkua, naurua, huutoa, kiljumista, ähkimistä ja puhkumista. Kokonaisuudessaan tyhjentävä kokemus.

Tänään aamutunnilla sukelsimme ääni ja puhe tunnilla ihmisen anatomian ja fysiologian ihmeelliseen maailmaan ja mm. piirsimme omakuvat siitä minkälaisena koemme oman fyysisen tietoisuutemme. Eli mitkä ruumiinosat ovat herkimpiä ja tietoisimpia ympäröivästä maailmasta. 

Mun tietoisuus-omakuva näyttää ufo-vauvalta...

Miten tämä raapustelu liittyy ääneen ja puheeseen? Kaikki liittyy kaikkeen. Kropan käytöllä ja äänellä on hirmuisesti tekemistä toistensa kanssa. Oon tässä pikkuhiljaa alkamassa ymmärtämään, että miten paljon ymmärrettävää minulla näistä asioista vielä on. Teimme myös puhe harjoituksia eri resonaattoreita hyödyntäen (Double bass, cello, viola, violin).

"Fucking double bass"

Kävelin eilen kotiin Burrard streetin kautta...

...ja otin kuvia

...myös Davie streetiltä

 Huomenna päivä alkaa tunteikkaalla tunnilla. Jälleen uusi opettja ja uusi ote näyttelemisen jännään maailmaan. Kurssin aihe on oman tarinan kirjoittaminen, eli jokainen paljastaa huomenna 10 asiaa itsestään, jotka "tekevät minusta minut". Loppujaksosta alamme työstää näistä 10 asiasta monologia ja seuraavassa jaksossa, joku luokkatovereista opettelee tämän monologin omanaan ja sitten niitä luetaan ääneen koko luokalle ja kaikki itkee. Mm. tämän takia nesteytys on näyttelijälle äärimmäisen tärkeää.

Pitäisi myös piakkoin valita näytelmä ja siitä kohtaus, jota minä ja scene partnerini ryhdymme työstämään. Ja lukea Silver Linings Playbookin kässäri ja suorittaa tekstianalyysi. Huhhuh. Toivottavasti tänäyönä saan nukuttua.