Kaksikymmentä päivää

Kyllä. Mun valmistujaisiin on tasan 20 päivää. En voi uskoa. Näiden 20 päivän aikana kuvaan vielä yhden minuutin mittaisen pätkän promo-reelilleni, koe-esiinnyn ihan oikealle agentille, pääsen poseeraamaan ammattikuvaajalle headshotteja varten, pääsen nauhoittamaan ääni samplen ihan oikeaan studioon, esitän Shakespeare -monologin raadille, osallistun 20 minuuttisen movement teoksen luomiseen, luen vielä julkaisemattoman käsiksen n.10 kertaa ja syvennyn siihen. Ja yritän samalla etsiä töitä.

Kuluneella viikolla olen kuvannut ensimmäiset promo-reel kohtaukseni, juhlinut kaverin 19v.(täällä täysi-ikäinen) synttäreitä. Kohta lähden juhlimaan Vancouver Prideä, Davie St block partyihin ja huomenna käyn "juoksemassa" 5km Colour Me Rad -runin... Ei täällä ainakaan tekeminen kesken lopu.

Trust me. I'm a doctor.

Ultimate Hipster-kit

Young mom. "I will drink one regular cup of coffee if I want to!"

The "Soft Whip"

Opettelin kappaleen Little Womenista ulkoa ja kirjoitin sen vihkooni...

Keskiviikkona oli aivan uskomattoman huikea päivä! Vaikka tällä viikolla kaikki koulupäivät ovat olleet n. 11h mittaisia, keskiviikkona ei haitannut, eikä väsyttänyt. Nimittäin ensimmäisellä Filmic Naturalism tunnilla omaa opettajaamme sijaistivat ihanat ja kauniit naiset; Sara Canning ja Ali Liebert.
He kertoivat omista kokemuksistaan alalla, joka rohkaisi ja kannusti jokaista meistä aivan uudella tavalla. On totta, että kilpailu on kova ja alalla on melkein brutaalin hankalaa menestyä, mutta se on mahdollista, jos omistaa sille koko elämänsä.

Tässä muutamia elämänviisauksia näyttelijän elämästä, jotka näiltä neideiltä opin:

"When it comes down to that one line, you give that one line one hour in the park"

Eli jos vuorosanoja opetellessa kompastut aina yhteen ja samaan lauseeseen, mene puistoon juoksemaan/pyöräilemään tunniksi koska fyysinen toiminta auttaa muistamaan ja samalla lievittää turhautumisen aiheuttamaa stressiä.

"You're enough as you are"

Tosi usein nuoret näyttelijät luulee, että pitäisi olla niinkuin joku toinen jo valmiiksi kuuluisa näyttelijä ja tästä johtuu joskus pieni imitointi tai yliyrittäminen joka näyttää kuvatuudulla äärimmäisen typerältä. Eli näytellessä, jos koskaan on oltava eniten oma itsensä, niin oudolta kuin se kuullostaakin.

"Get into trouble. Now!"

Jos näyttelijällä on helppoa, katsojalla on tylsää. Hankkiudu ongelmiin itsesi kanssa. Usein kaikkein herkullisimmat kohtaukset ovat vahinkoja ja niissä on sellaista aitoutta, joka syntyy vain kun näyttelijä mokaa ja kokee pientä sisäistä turbulenssia.

"Normal humans try to have good days. Actors try to have bad days"

Liittyy vähän edelliseen. Näyttelijät ovat hieman masokistisia siinä mielessä, että he kylpevät emotionaalisessa kivussa. Me vähän niinkuin keräilemme emotionaalisia traumoja työkalupakkiimme, josta ne sitten viuhahtavat esiin tarvittaessa. Terapeuttista. Eli jos suorituksen jälkeen on sellainen olo, että tekisi mieli huutoitkeä, voit olla aika varma, että hyvin meni. Oma mottoni on, että joka kerta kun tosielämässä tulee turpaan käytän kyseisen turpasaunan tuottamaa henkistä kipua hyväkseni näyttelijänä. Toimii!

"We do so much for free"

Näyttlijä tekee paljon ilmaiseksi. Paljon. Tuntien taustatyötä ja vuorosanojen opettelemista koe-esiintymisiin, josita ei välttämättä seuraa töitä. Kuulemma hyvänä vuonna muutamasta sadasta koe-esiintymisestä n. 10 roolia on hyvä suoritus.

"Never leave the scene as it was when you walked into it... Fuck some shit up before you leave"

Jälleen kerran. Tavallinen ja neutraali on tylsää ja konfliktit kiehtoo, eli jos tunnelma on sama saapuessa ja lähtiessä, olet epäonnistunut.

"Satisfaction is the death of an actor"

Jos olet työhösi tyytyväinen olet varmasti väärässä. Jos luulet, ettet tarvitse enempää treeniä/valmennusta/oppitunteja olet jo epäonnistunut.

Pähkinänkuoressa: Näytteleminen on sitä kun sisällä myrskyää, mutta kykenee kontrolloimaan mitä päästää ulos. Ja koulu ei lopu koskaan.

Alkulämmittelyksi tällä avartavalla keskiviikon tunnilla pelasimme "bing, bing" peliä, jossa koko luokka seisoo kivasti piirissä ja yksi henkilö kävelee toisen henkilön luokse, katsoo tätä silmiin, koskee yhdellä sormellaan kättä ja sanoo "bing" ja tämä toinen vastaa samalla tavalla, jonka jälkeen he vaihtavat paikkaa ja tämä toinen henkilö kävelee uuden ihmisen luo sanomaan "bing". Näin äkkisältään kuullostaa varmasti aivan naurettavalta lasten leikiltä, mutta kykenevätkö lapset pelaamaan kyseistä peliä 45min mitään muuta puhumatta? Luokkamme pystyi. Kävimme samalla läpi hämmentävän tunneskaalan naurusta itkuun. 

Kyllä. 

N. 50% itki harjoituksen loputtua. 

Omituista? 

#ActorsLife

Aina välillä täällä on talvi keskellä kesää....

...tai sitten kadulla vain kuvataan jotain

...jotain talvista...

Pitkiä päiviä, lyhyitä öitä

Ainiin... Leikkasin ja värjäsin hiukset. Nyt näytän tältä.

Tämä postaus tulee nyt olemaan vähän tällaine half-assattu koska olen aivan pirun väsynyt. Ai miksikö? Mitä näitä 11h koulupäiviä nyt osunut tälle viikolle 3 ja ensiviikolle vissiin vielä enemmän. 

Huomenna kuvaamme kukin kaksi lyhyttä kohtausta promo-reel-videolle, joka liitetään Casting workbook profiiliimme valmistumisen jälkeen, jotta alan ammattilaiset löytävät tuoreimmat näyttelijät näppärästi. Lisäksi huomenna pääsemme ääninäyttelemään ja ohjaamaan; kukin on luonut 4 animaatiohahmoa ja niille pätkän dialogia, jonka joku muu lukee äänityskopissa.

Tällä viikolla olemme jo ehtineet tutustua hieman Shakespearen maailmaan. Itse olen alkanut työstää Helenan monologia näytelmästä Midsummer Night's Dream. Näytelmään tutustuessani en voinut todeta muuta kuin, että Willy Shakes oli sekopää. Nerokas sellainen.

Ensi viikolla alkaa uusi intenssiivikurssi nimeltään Filmic Naturalism, jota opettaa tässä kaupungissa aika korkean statuksen omaava herra Andrew McIlroy. Tänään sähköpostiin kilahti arvon opettajaltamme sellainen viesti, että päästin pienen kiljahduksen. Riemukkaan sellaisen. Nimittäin opettajakaartiimme tälle intenssiivikurssille liittyy koulumme vanha oppilas, Vamppyyripäiväkirjoistakin tuttu, Sara Canning sekä yhtä kaunis, taidokas ja monessa mukana ollut Ali Liebert. Kyllä. Olen erittäin onnellinen ja otettu siitä, että saan opiskella näiden ammattilaisten opastuksella. 

Nyt on mentävä nukkumaan, jotta huomenna olen kuvattavassa kunnossa.

Perus liikennemerkki Vancouverissa

Grouse and House

Nyt on taas ollu sellanen seikkailun täyteinen viikonloppu, että en edes muista mitä viikolla tapahtui... Öööö... Selvitin keskiarvon pari viikkoa sitten tekemistäni kyselyistä ja niiden mukaan olen keskiluokkainen, 25v. ruotsalainen tai kanadalainen "girl next door", sinkku, hyvä ihminen, college grad ja työskentelen joko tarjoilijana tai opettajana. Näytän kuulemma Reese Witherspoonilta. Tällä viikolla on ollut enemmän kirjallisia läksyjä kuin ikinä ennen. Myös viiniä on kulunut tavallista enemmän. 

 The Biz tunnilla meille selvisi koulun "valmistujaislahja" meille, eli Grad-Pack. Pakettiin kuuluu ammattilaisen ottamat kuvat, vuoden jäsenyys "Casting workbook"-sivustolle, jonne ladataan myös promo-reel ja kaikkea muuta kivaa. Nyt pitäisi valita kolme kohtausta promo-reeliä varten. Suunnitelmissa ois yks komedia, yks draama ja yks C.S.I -tyyppinen meininki. Ilokseni voin ilmoittaa, että jo ainakin kuudella kuukausi sitten aikaisemmalta luokalta valmistuneella näyttelijällä on sopimus agentin kanssa ja he käyvät jo koe-esiintymässä. 

Audition tunneilla luemme nyt vain pitkiä kohtauksia elokuvista. Maanantaina katsoimme viime viikon tuotoksen. Olin ihan tyytyväinen. Seuraavaa odotellessa. Tanssitunneilla olemme opetelleet valssia ja foxtrottia. Treenaamme myös koulun lankku-ennätystä varten. Tällä hetkellä luokkamme lankuttaa 3 minuuttia. Tavoite on yli 5... Tällä viikolla tanssimme salsaa.

 Sit niitä viikonlopun seikkailuja. Perjantaina oli taas rantabileet eli ihanat maisemat ja ihanammat ihmiset.

Lauantai aamuna heräsin yhdeksältä ja kymmeneltä olin semi-atleettisissa vetimissä valmiina kiipeämään vuorelle. Lupauduin nimittäin lähteä suorittamaan Grouse Grind vaellusreittiä saksalaisen ystäväni kanssa. Suuntasimme keskustasta vesibussilla Pohj. Vancouveriin ja siellä paikallisbussilla vuoren juureen.

2.9km jyrkkää nousua, 2830 rappusta, 1h 20min.

Takaisin kääntyminen oli kielletty reitin jyrkkyyden takia, eli kun oli kerran leikkiin ryhtynyt niin huipulle oli kiivettävä.

Muutama vinkki, mikäli itse haluat vuorelle kiivetä: älä ole krapulassa, odota pari päivää leg dayn jälkeen ja ota mukaan vesipullo.

Reitti

Seikkailuseura

Puolessa välissä oli jo aika kuuma...

Huipulla on helppo hymyillä.

Talvisin paikka toimii laskettelukeskuksena.

Jeee!

Helikopteri

Karhu (hän oli aitauksessa)

Matkamuistoksi paita

 Illalla kokoonnuimme tyttöjen kanssa suorittamaan erään opettajan vaatimaa kotitehtävää: Tyttöjen iltaa! Eli suklaata ja Mean Girls

 Tämä päivä (sunnuntai) on mennyt talojahdissa. Olemme siis muutaman kaverin kanssa nyt päättäneet lyödä hynttyyt yhteen ja vuokrata vähän mehukkaamman kokoisen lukaalin hieman keskustan ulkopuolelta. Tässä vähän kuvamateriaalia ulkopuolelta. Ei mitään stressiä, mutta saattaa olla, että muutto on jo ensi kuun lopussa.

Videolla vähän enemmän retkeilytunnelmia, sekä tyttöjen-iltailua ja asunnonmetsästystä.

Kesä!

Rantasää!

 What time is it? SUMMER TIME! It's no vacation... Joo, viikko arkea taas takana. Täällä on nyt ihan kesä, mutta lomasta ei ole tietoakaan... Vasta tänään kävin ensimmäistä kertaa ruokakaupassa viikkoon, eli oon lomalta paluun jälkeen elellyt pelkällä sushilla ja intialaisella. Sain pestyä myös kolme säkillistä pyykkiä ja viimeinkin purettua matkalaukut. Tämän lisäksi olen opetellut 2,5 minuutin mittaisen monologin monologikilpailuun, 2 puolentoista sivun koe-esiintymis kohtausta, yhden puolen tunnin (kyllä, PUOLEN TUNNIN) pituisen kohtauksen eli n. 20 sivua tekstiä ja huomiseksi pitäisi opetella vielä puolentoista sivun koe-esiintyminen. Pää alkaa olla hieman täynnä. Lisäksi pitäisi vielä valmistautua esittämään toinenkin 2 min mittainen monologi, sekä pitämään puhe/esitelmä. 

Viides jakso on siis alkanut melkoisella ryöpyllä, mutta tässä jaksossa on ehdottomasti parhaat kurssit ja aion nyt hieman kertoa niistä.

Audition -kurssi toimii samalla tavalla kuin ennenkin; opettaja lähettää päivän tai kahden varoitusajalla koe-esiintymismateriaalin ja se on sitten sisäistettävä ennen oppituntia, jolla jokainen pääsee kameran eteen suorittamaan koe-esiintymisensä. Ainoa ero edeltäviin jaksoihin on siinä, että koe-esiinnymme vain joka toinen viikko, ja joka toinen viikko katsomme suoritukset nauhalta, analysoimme ja vastaanotamme palautetta.

Voice acting on tässä jaksossa ehdottomasti hauskin aine! Pääsemme siis äänityskoppiin nauhoittamaan "mainoksia" ja lukemaan äänikirjoja ja luomaan animaatiohahmoja. Ensimmäinen kotitehtävä oli valita kirja, josta huomenna nauhoitamme 2 minuutin mittaisen pätkän. Itselleni valitsin luettavaksi lastenkirjan "A monster stole my shoe". Kurssin aikana pääsemme myös luokkaretkelle vähän hienompiin äänitystiloihin nimittäin The Warehouse Studiolle, jossa ääniopettajamme ovat töissä. Kyseisen studion omistaa kukas muukaan kuin Bryan Adams. Ihan jees. Kyseisissä tiloissa ovat äänittäneet mm. AC/DC, Avril Lavigne, Good Charlotte, Metallica, Muse, Nickleback, Nirvana, One Republic, Shakira ja Simple Plan. Että sellaista...

Voice/Speech -tunneilla aloitamme tässä jaksossa yksittäiset valmennukset, eli jokainen pääsee hiomaan puhetaitojaan opettajan johdolla juuri itselleen sopivalla tavalla. Itse haluan keskittyä aksentin neutralisointiin ja "vocal fry":n eliminointiin.

jeeeees....

Speech/Rethoric -tunneilla opettelemme puhumaan vakuuttavasti ja keskitymme tekstin ja kielen tulkintaan. Luemme hieman Shakespearea ja muuta jännää.

Dance skills -tunneilla pääsemme tanssimaan valssia, salsaa, foxtrottia ja muuta. Tunti on suunnattu täysin aloittelijoille, eli en ehkä saa siitä irti ihan niin paljon kuin haluaisin, mutta hauskaa tulee varmasti! Jakson lopuksi pidämme "tanssiaiset", jotka toimivat loppukokeena.

Final Project on tunti, jossa valmistaudumme kuvaamaan lopputyö elokuvamme. Elokuvan on käsikirjoittanut ihana ja ihmeellinen opettajamme Bill. Pätkän nimi on "Love (k)not" ja sen tuotamme me itse. Eli käytännössä tällä kurssilla opimme itsenäisen elokuvanteon prosessin. Tässä jaksossa valmistaudumme ja seuraavassa jaksossa kuvaamme. Näyttelemme kaikki roolit itse ja huolehdimme myös puvuista, lavasteista ynnä muusta paperityöstä. Roolijako selviää tulevalla viikolla. Jännää!

Return to impulse on viikon mittainen "boot camp", jonka suoritamme n. viikon kuluttua. Tämä on se viikko, josta meitä on peloteltu ensimmäisestä jaksosta lähtien. Tämän viikon ajan koulupäivät ovat keskimäärin 12h mittaisia (9-21), vietämme koko viikon yhdessä isossa mustassa salissa yhden ainoan opettajan kanssa, työstäen meille jaettuja näytelmän pätkiä, jotka esitämme viimeisenä päivänä muille opettajille ja koulumme alumneille. Ei tässä vielä kaikki... Tällä viikon leirillä on ns. avoimet ovet kaikille alumneille, eli valmistuneet näyttelijät saavat tulla seuraamaan sivusta työskentelyämme. Luvassa on takuuvarmasti suuria tunteita ja hermoromahduksia.

The Biz eli the business. Millaista bisnestä on olla näyttelijä tässä maailmassa? Kuinka itseään kannattaa markkinoida? Minkälainen näyttelijä olet? Miten maailma näkee sinut? jne. Yritämme siis vähän kartoittaa sitä, millaisiin rooleihin kannattaa valmistumisen jälkeen lähteä koe-esiintymään ja minkälaisena pakettina itseään kannattaa kaupata eri agenteille. Ihan ensimmäiseksi lähdimme etsimään vastauksia kysymykseen: "miten maailma näkee minut?" Eli opettaja tyrkkäsi käteen nipun lomakkeita, jossa kysytään ikähaarukkaa, koulutustasoa, Hollywood-stereotyyppiä, parisuhdetilannetta, etnistä taustaa tai kansallisuutta, työtä, taloudellista tilannetta jne. Suuntasimme pareittain Vancouverin kaduille utelemaan täysin tuntemattomilta ihmisiltä, mitä he ajattelevat meistä pelkän ulkonäön perusteella. Tavoitteena on saada täyteen ainakin 15 lomaketta erilaisissa asukokonaisuuksissa.

Itse olen onnistunut saamaan jo 11 ihmisen mielipiteet seuraavissa asuissa: 

Ikähaarukka on heitellyt 16-35 ja koulutustaso High school gradistä University gradiin. Hollywood stereotyyppinä olen ollut melkein kaikkien mielestä "Girl next door" ja sinkku. Kansalaisuuksia on veikattu kanadalaisesta, aussiin, ruotsalaiseen, venäläiseen, tanskalaiseen, saksalaiseen ja ranskalaiseen. Työksi veikattiin useiten tarjoilijaa/baarimikkoa, sisustussuunnittelijaa, taiteilijaa ja perus kassatätiä. Kenenkään mielestä en näytä rikolliselta ja taloudellisesti vaikutan keskiluokkaiselta. Kun pyydettiin nimeämään näyttelijöitä, joita muistutan tai elokuvagenrejä, joihin sopisin vastauksina on ollut useiten Reese Witherspoon (myös Elle Fanning ja Charlize Theron on mainittu) ja genreltä olen romanttinen komedia.

Hyvää kevään jatkoa Suomeen!