Marraskuun viimeinen sunnuntai

Täällä alkaa jo olla pakkasta! Perjantaina satoi jopa lunta. Tänne muuttaessani lämpimin takkini oli nahkatakki, mutta se ei enää riitä, joten sijoitin toppatakkiin. Tänä aamuna tossa sohvalla koomaillessani ihmettelin, että mihin tämä viikko oikein meni. Jotenkin tuntuu siltä, että se hujahti ohi ihan hurjan nopeasti, enkä mitään saanut aikaiseksi, mutta kyllä tässä nyt jotain on tullut puuhailtua!

Tiistaina sain kesken koulupäivää puhelun The Bay:stä. Mulle tarjottiin vakituista työpaikkaa! Jee! En tietenkään voinut tarjoukseen tarttua, koska koulun ohella ei ole aikaa, enkä jaksa raportoida KeLalle random tuloja, joten lupauduin työskentelemään viikonloppuisin tuotepaketteja vastaan. 
  Scene Study tunnilla minä ja parini pääsimme opettajan ohjauksella työstämään kohtaustamme ja opettaja käski suorittaa harjoituksen, jossa näyttelemme kohtauksen kuin 3-vuotiaat. Kaadoimme penkin, heittelimme paperisilppua ja murennettuja riisikakkuja ympäri luokkaa ja saimme itkupotkuraivareita. Hauskaa!
  Koulupäivän jälkeen suuntasin kahden ihanan neidin kanssa Granville Islandille katsomaan näytelmää "Good People", jossa esiintyi kaksi koulumme opettajaa. Hulvattoman näytelmän ja härskin huumorintajun omaavien neitokaisten yhdistelmän seurauksena nauroin itselleni sellaiset vatsalihaskrampit, ettei kuntosalille tarvitse enää mennä. 

"Bullshit! Pardon my french but that's bullshit!"

Keskiviikkona nukuin herätyskellon yli ja sain ensimmäisen poissaolon. Kamalaa. En kuulemma missannut paljoa. Saavuin kouluun toiselle oppitunnille "Rehearsal Lab" eli kolme tuntia vapaata treeniä. Käytimme tämän ajan tehokkaasti hyväksemme värittäen scene partnerini tatuointeja. 
  Koulupäivän päätteeksi menin meikkimalleilemaan Make up -opiskelijalle, Colleenille hänen portfoliotaan varten. Meikit naamassa suunnistin luokkakaverin luokse pelaamaan Cards against humanityä ja voitin. Koska olen kamala, sieluton ihminen.

Glamour -meikki huonossa valossa.

Torstaina 11 tuntinen koulupäivä alkoi aksentteja ja murteita analysoidessa. Työstämme edelleen kaikille neutraalia jenkkiaksenttia ja seuraavilla tunneilla sukellamme eurooppalaisten ja etenkin brittiaksenttien maailmaan. 
  Laulutunnilla valmistaudumme esittämään sooloja laulamalla parille ja kuuntelemalla palautetta esityksen "aitoudesta". Aitoudella opettajamme hakee "No Bullshit" -laatuista suoritusta.

"That's all we men have. Dicks and bullshit."

Torstain viimeisellä Performance studies oppitunnilla katsoimme jakson Mad Meniä ja keskustelimme sitten kiivaasti siitä. 

Kotimatkalla kävelin St. Paul's sairaalan ohi.

Valoilmiön nimi on Lights Of Hope

Perjantaina ensimmäinen tuntimme oli animaatio kampuksella. Olen kateellinen, koska animaatio-opiskelijoiden kampus on paljon isompi, hienompi ja uudempi kuin meidän. Audition -tunnilla luimme Jimin rooliin High school -komediassa. Sain opettajalta hyvää palautetta ja tulin siihen tulokseen, että komedia on ehdottomasti minulle se helpoin suunta. 
  Perjantai illaksi olin lupautunut kahville toisessa koulussa opiskelevan neidin kanssa, mutta hän perui viimehetkellä, joten jäin kotiin. Sain vielä viestin toiselta kamulta, että tule Cambieen, mutta menin nukkumaan. Mitä missasin? No ilmeisesti Alexander Ludwig oli paikalla...

Cookie Mix

Lauantaina pesin kolme koneellista pyykkiä, siivosin, leivoin keksejä ja lähdin viettämään tyttöjeniltaa luokkamme naaraiden kanssa.

Ladies.

 Tänä viikonloppuna Vancouverin on vallannut tapahtuma nimeltä Grey Cup. Grey Cup on Kanadan Super Bowl eli kaupunki on täynnä hulluja jefu-faneja. Taksia saimme tämän takia odotella lauantaina yli tunnin.

Vastauksia

Tämä osuus on omistettu edelliseen postaukseen kommentoineille anonyymeille.

Miten päätin lähteä Kanadaan opiskelemaan näyttelemistä?

En nyt ole täysin varma tiedänkö itsekkään. Niin pitkälle kuin muistan halusin lukion jälkeen lähteä opiskelemaan ulkomaille. En vaan aina ollut varma, että mitä. Lukion toisena vuonna olin mukana Nelosen Stage -ohjelmassa ja sen seurauksena päätin, että näytteleminen on se opiskelemisen arvoinen juttu. 

  Ensimmäiseksi suuntasin kiinnostuskiikarit jenkkilän puolelle, mutta siellä kaikki koulut olivat aivan käsittämättömän kalliita. Jonkin aikaa googlailtuani löysin itseni Vancouver Film Schoolin sivuilta ja päätin hakea kyseiseen opinahjoon vuoden kestävään Acting for Film and TV -kouutusohjelmaan. Mitään sen suurempaa tarinaa tänne päätymisen takana ei ole, mutta ehdottomasti paras päätös, jonka koskaan olen tehnyt.

Raha

Vuoden ohjelma maksaa Canackustanin dollareina 20500 eli euroina n 15000. Saan KeLalta korotetut tuet sekä korotetun lainan. Toki henkilökohtaisia säästöjä kuluu myös elämiseen koska Vancouver on suhteellisen kallis kaupunki asua ja elää. Ei kuitenkaan mitään Suomeen verrattuna, mutta hintataso tuntuu kauhistuttavan kanadalaisia.

Tavoitteet

Ensimmäinen tavoite on tietenkin valmistua täältä mahdollisimman kirjavan ja kiehtovan portfolion ja demo reelin kanssa. Kovasti suunnittelen valmistumisen jälkeen jääväni tänne. Varsinkin nyt kun on töitäkin tarjolla. Koulun puolesta pääsemme koe-esiintymään muutamalle agentille ja tietenkin agentin löytäminen olisi ihanteellista, koska muuten on käsittämättömän hankalaa löytää töitä näyttelijänä.

  Jos en löydä täältä mitään alan töitä vielä määrittelemättä olevaan aikarajaan mennessä lähden etsimään muualta. Jossain vaiheessa haluan ehdottomasti työskennellä ainakin Ruotsissa. 10 vuoden sisällä ois siistii, jos nimi löytyis jonkun hyvin menestyneen Feature Filmin lopputeksteistä. Oli sitten kuinka pieni rooli tahansa.

Koen käsittämättömän tärkeäksi, että lukijakuntani tietää miksi tulen lihomaan vuoden aikana suunnattomasti. Bacon Bowl. Löysin nämä Urban outfitteristä.

Kyllä. Helvetin hyvää.

Nyt ryhdyn pakertamaan kotiläksyjä, eli katsomaan muutaman jakson Greyn Anatomiaa, sillä huomenna näyttelen Dr. Greytä kameratunnilla. Woop!