Joululoma

Kuvauksissa oli kylmä.

Toisetkin kuvaukset on nyt mun osalta ohi ja joululoma on virallisesti alkanut. Woop! Woop! Bileet? Ei. Siivoamista ja pakkaamista. Jätin väliin jopa valmistuneen luokan päättäreiden juhlinnan. Mitä mulle on tapahtunut?


Minusta on tullut leipova, siivoava ja pyykkäävä kotikissa. Tiistaina osallistuin luokkatovereideni kanssa pieneen pikkujouluiseen nyyttäri-iltaan. Leivoin karjalanpiirakoita ja vadelma-piparminttu-browniesseja. Oli hyviä. Pyödästä löytyi myös venäläisiä lihapullia, paikallista poutine -nimistä perunaherkkua, brasilialaista piirakkaa, soppaa, Baileys-kaakaota yms.

Meitsin karjalanpiirakat. Ja tällä kertaa en polttanut kättäni.

Minä ja pojat. Nopeet syö hitaiden ruuat.

Pelasimme jouluista juomapeliä katsellessa Yksin kotona -elokuvaa.
 Hörppy aina kun jonkun hahmon pää osuu sopivasti tonttulakin alle.

Because they love me.

Tämmönen pikku pyykkisipuli.

Keskiviikkona pyykkiä pestessä tapahtui jotain omituista (..siis vielä omituisempaa kuin se, että pesin pyykkiä). Kuivausrummussa muuan pussilakanani "söi" muut rummussa olleet lakanat ja tyynyliinat ja meni sellaiseen solmuun, että jouduin saksilla leikkaamaan kyseisen pussilakanan auki vapauttaakseni sen sisään vangiksi jääneet, vielä kosteat lakanat. Koska rakennuksessani pyykin peseminen ja kuivaaminen maksaa jokusen roposen/kerta, en ollut tästä kovin innoissani, sillä jouduin laittamaan lakanat takaisiin kuivuriin. 

Sain viimeinkin vessan hyllyn organisoitua.

 And now to the good stuff... Eli ne toiset kuvaukset.

Roolivaatteet

Kyseessä oli siis vähän synkempi ja aggressiivisempi tarina kuin ensimmäinen ja minun rooliini kuului paljon huutamista.

Kysyin äänenkäytön opettajalta hieman neuvoja äänen säästämiseen ja sain seuraavat ohjeet: Ei maitotuotteita, kofeiinia tai sokeria. Paljon teetä ja sitruuna-cayanne-vettä.

Käsis ja muutamat itse suolletut replat.

Käsikirjoitukseen minulle ei ollut kirjoitettu vuorosanoja lainkaan, mutta sain itse keksiä mitä halusin huutaa ja ohjaaja pisti minut myös improvisoimaan jonkun verran, sillä lopullisessa teoksessa huutoni tulee kuulumaan vain vaimeasti taustalla.

Kohtauksessa, jossa minulta vaadittiin vihaista improhuutamista, vastanäyttelijäni latoi pyykkejä koneeseen. Pääni löi tyhjää ja kun näin hänen kädessään housut huusin "Fucking.... PANTS!!!" Koko kuvausryhmä pidätteli naurua.

Fiilikseen päästäkseni tein itselleni soittolistan.

Kuvassa mun takana näkyvän kellon kanssa piti vähän kikkailla. Otimme patterit pois ja siirsimme sen aina "jatkumon" vaatimaan aikaan. Työlästä.

Kuvaukset tapahtuivat kerrostalon kellarissa sijaitsevassa pyykkituvassa ja koska koulutöissä ei saa olla tuotesijoittelua jouduimme teippaamaan pesukoneiden merkit piiloon.

Kuvaukset oli mun osalta ohi aika nopeasti. Kuvasimme enemmän "kohtauksia" ja kuvakulmia kuin ensimmäisissä kuvauksissa, mutta vähemmän ottoja per kamerakulma. Touhua nopeutti myös se, että tällä kertaa kamera-assistentti oli koulusta jo valmistunut neiti, joka tiesi mitä teki. Tykkäsin tosi paljon ohjaajan tyylistä opastaa ja ohjeistaa.

Valojen manipulointia värikalvojen avulla.

Valojen heijastamista.

Valohommeli, C-standi ja monitori.

Cast & Crew #monitorselfie

Pyykkikori, kuivausrumpuja ja värikalvoja.

Hymyilytti kun kuvaukset oli mun osalta ohi.

Vadelma-suklaapiirakka.

 Kävin tänään kaverini ja hänen äitinsä kanssa Granville Islandilla lounaalla ja sen jälkeen kokeilemassa Lyrical Pole -tanssituntia. Kotiin kävellessäni päähäni putkahti kysymys: Koska minusta oikein tuli "aikuinen"?

Muistan joskus teininä ajatelleeni, että en halua kasvaa aikuiseksi koska se vaikutti jotenkin kamalan työläältä touhulta, mutta jotenkin tässä vuosien vierähtäessä on päässyt käymään niin hassusti, että minusta tuli kuin tulikin "aikuinen". Ihminen, joka on käynyt töissä ja maksanut veroja. Ihminen, jolle on myönnetty ajokortti ja luottokortti. Ihminen, joka maksaa luottokortti- ja puhelinlaskunsa itse. Ihminen, joka maksaa vuokraa asunnosta, johon on ostanut erinäisiä sisustuselementtejä. Ihminen, jolta ei enää lähiviinakaupasta viikon viinipulloa ostaessa kysytä papereita. Ihminen, joka on muuttanut omilleen toiselle puolelle maailmaa. Ihminen, joka kokkaa ruokansa, tiskaa tiskinsä ja pesee pyykkinsä itse. Ihminen, joka on täysin vastuussa itsestään. Ihminen, joka soittaa vuokraisännälle vuotavasta putkesta. Ihminen, joka jää perjantai iltana kotiin juomaan teetä ja katsomaan Greyn anatomiaa... Asiaan on tultava muutos! Maanantaista lähtien aijon Suomessa syödä ja juoda vanhempien piikkiin ja rällästää kuin pahainen teini! Aamen!

Jouluvalot.