Heipähei! Ihan ensimmäiseksi haluan nyt kehuskella yllä olevan kuvan neuleesta. Kudoin sen ihanitse omin pikku kätösin ja se on kiva ja lämmin. Noin. Seuraavaksi näytän sinulle Vancouveria parhaimmillaan, eli kuvia rapsakasta syysilmasta lenkkipolkuni varrelta. Tässä tulee!
Tässä taas on pienoinen maistiainen siitä mitä seuraava "Wine talk" sisältää. Opastusvideo viineineen on tulossa (toivon mukaan) ennen Halloweenia eli pysykää kuulolla. Luvassa on siis zombieruokaa. Ilokseni voin nyt myös ilmoittaa, että minut on virallisesti hyväksytty opiskelemaan British Columbia Institute of Technologyyn -- hitto mikä nimi -- ainetta nimeltä Advanced Business Management. Josko vaikka sieltä valmistuessa irtoais myös työlupa...
Sitten viikon siisteimmät jutut! Perjantaina kävin meikkimalleilemassa erilahjakkaan ystäväni portfoliota varten. Kaveri teki musta kaljun. Tämän kaljumyssyn liimaamiseen ja meikin luomiseen vierähti kevyet 4h ja sen poistamiseen kokonainen tunti.
Prosessi.
Lauantai aamuna taas heti seitsemältä töistä päästyäni lähdin yhdeksäksi taas vähän näyttelemään. Tällä kertaa First Responders Disaster -harjoitukseen. Eli koska Vancouver sijaitsee maanjäristysherkällä alueella täällä on joukoittain vapaaehtoisia, jotka kouluttautuvat auttamaan suurien onnettomuuksien uhreja. Tällä kertaa simuloimme ostoskeskuksen romahduksen. Minä ja kymmenkunta muuta näyttelijää saimme ensin verisen kuorrutuksen meikkihenkilöstöltä ja sitten asetuimme betoniraunioihin odottelemaan pelastajia ja heidän saavuttua aloitimme hysteerisen itkemisen, huutamisen ja panikoinnin; joku ei tuntenut jalkojaan, joku oli kadottanut siskonsa tai vaimonsa raunioihin ja joku ei saanut henkeä. Pelastajat kiersivät ensin koko alueen ja arvioivat kunkin uhrin avuntarpeen. Sitten he ryhtyivät roudaamaan meitä pelastusalueelle, jossa he sitten oikeassa tilanteessa olisivat täyttäneet jokaisesta pienen triage - lappusen, jotta ensihoitajat ja lääkärit kykenisivät paikalle saavuttuaan toimimaan nopeasti. Päätinpä sitten, että kannattaisi varmaan itsekkin hankkia perus CPR & First-aid koulutus ja ehkä myöhemmin jopa first responder koulutus. Olen jo ilmoittautunut ensiapukurssille. Huomenna aamulla minulla on taas koe-esiintyminen eli nyt menen nukkumaan. Tui Tui!
Tänään aijon vuodattaa tänne sokeroimattoman version siitä millaista tämä tällainen "näyttelijän elämä" on. Jotenkin huomaan aina löytäväni itseni tilanteista, jossa mulle todetaan, että "Ei kukaan koskaan luvannut, että tää ois helppoa" balettitunneilla, armeijassa, näyttelijäksi kouluttautuessa. Ihan ensimmäisellä viikolla koulussa tehtiin selväksi, että jos on tälle polulle lähtenyt vain maineen ja mammonan perässä on parempi luovuttaa heti. Myöhemmin valkeni sekin miksi näyttelijöille yleensä maksetaan hyvää palkkaa. Tämä on aivan pirun rankkaa. Henkisesti ja fyysisesti. Katsojana saatat nähdä elokuvateatterin valkokankaalla, TV- tai tietokoneruudullasi 30 sekunnin kohtauksen ja tuntuu aivan käsittämättömältä ajatella, että näyttelijä, jota juuri toljotit 30 sekuntia tienasi kyseistä kohtausta kuvattaessa ehkä saman verran kuin sinä viikossa tai jopa kuukaudessa. Itse olen maksanut 30 sekunnin mittaisella mainoksella kuukauden vuokran. Tähän 30 sekuntiin kuitenkin menee niin paljon enemmän työtä, kuin mitä ensikatsauksella ajattelisi. Ollakseni täysin rehellinen, kun minulle selvisi, että 8 tuntia kuvauksissa saattaa olla juuri se minuutti tai pari valkokankaalla, ensimmäinen ajatus oli: "onko tää oikeesti sen arvoista". Eikä näyttelijän työ rajoitu siihen, että on läsnä kuvauksissa. Siihen sisältyy paljon, paljon enemmän. Yksi tärkeimmistä asioista, jonka opin viime vuoden aikana oli tämä: "Jos haluat menestyä näyttelijänä sinun on aina tehtävä liikaa ilmaiseksi." Kukaan ei maksa näyttelijälle palkkaa siitä, että hän koe-esiintyy. Täällä hyvä näyttelijä saa about yhden rooli kymmenestä koe-esiintymisestä. Ja sekin on jo paljon. Kukaan ei maksa siitä, että vapaa-ajalla otat käsikirjoituksen kuntosalille ja opettelet vuorosanoja samalla kun yrität pysyä kunnossa. Kukaan ei maksa siitä, että teet taustatutkimusta käsikirjoitukseen liittyen tai haastattelet oikeita ihmisiä taustatutkimusta varten. Kukaan ei maksa siitä, että menet "roolihahmossa" kauppaan/kävelylle/elokuviin ja yrität elää ja ymmärtää jonkun toisen elämää. Silti, jos haluaa menestyä näyttelijänä, sinulta odotetaan näitä kaikkia asioita ennen kuin on edes puhetta palkasta.
Toinen tärkeä opetus/mietelause, jota olen päivittäin joutunut hokemaan itselleni on tämä: "Agentti ei tee sinusta näyttelijää; näytteleminen tekee sinusta näyttelijän. Palkalla tai ilman". Tähän mennessä olen lähettänyt materiaalini yhteensä kaupungin kymmeneen parhaaseen toimistoon ja vasta kahdesta on tullut ystävällinen "Kiitos, mutta ei kiitos" -sähköposti. Jos en jouluun mennessä löydä edustusta, yritän seuraavan kerran vasta Helmi-Maaliskuussa, kun olen saanut lisättyä ansioluetteloon ehkä muutaman lisäkeikan ja lisäkoulutuksen ja kun pilottikausi on ohi. Olen ilmoittautunut moneen palkattomaan produktioon näyttelijäksi ja/tai apulaiseksi ja toivon mukaan näitä keikkoja tulee enemmänkin, jotta pääsen tekemään aivan liikaa ilmaiseksi. Yhdellä viimeisistä oppitunneista koulussa, muuan suorapuheinen opettaja totesi seuraavaa: "Tiedän, että ette halua tätä kuulla, mutta jos haluatte tulla nähdyiksi elokuvissa ja TV:ssä teidän on näytettävä hyvältä." Olen yrittänyt lisätä treenitahtiani entisestään, mutta vuorotyö vie veronsa. Kaiken lisäksi tykkään syödä ja siihen ei ole tulossa muutosta. Paineet on kuitenkin kovat. Olen ylittänyt elämässäni nyt erityisen tärkeän rajapyykin nimittäin ensimmäistä kertaa ikinä maksoin vuokran ja ostin viikon elintarvikkeet puhtaasti omasta palkasta. En opintolainasta tai opintotuista, vaan palkasta, jonka ansaitsin tarjoilemalla kahvia ja leivoksia humalaisille ja yösyöpöille, pesemällä lattioita ja siivoamalla vessoja. Näin hohdokasta tämä näyttelijän elämä on! Vietin myös muutaman vuorokauden erittäin minimaalisilla unilla, sillä vapaaehtoistyö elokuvafestareilla vaati vähintään 32h vuoroja, jotta saisin katsoa elokuva ilmaiseksi. Oli täysin sen arvoista!
Mihin muuhun sitä rahaa sitten näyttelijänä menee? Oppitunteihin, kursseihin ja workshoppeihin tietenkin! Kirjoihin. Ja päätimpä myös ostaa lipun elokuvafestareiden päätösjuhliin. Koen kyseiset pirskeet tärkeiksi verkostoitumisen kannalta. Viimeisessä jaksossa meillä oli kurssi nimeltä "Actorpreneur" tämä sanaleikki kääntyy suomeksi jotakuinkin: "näyttelijäyrittäjyys" eli oman työn luominen. Meille annettiin tehtäväksi keksiä joku projekti, jota voimme työstää heti valmistuttuamme ja yksi parhaista ystävistäni ehdotti, että aloittaisimme Youtube - kanavan. Hän on itse jo kokeneempi Vloggaaja Melody Trueheart ja kuvasimme tänään ensimmäisen jakson "Wine Talk" -nimistä meininkiä. Toivotan teidät kaikki erittäin tervetulleeksi seurailemaan heti kun saamme videota ilmoille.
Jotain tällaista kurpitsameininkiä ois luvassa tulevina viikkoina. Elokuvafestarien päätösjuhla on tulevana perjantaina. Kysymys kuuluu: kuinka sinne kuuluu pukeutua...? Ideoita otetaan vastaan. Pysykäähän kuulolla. Cheers!
Johan tässä on taas tovi vierähtänyt ilman minkään laista blogisfääristä päivittelyä. Tässäpä tulee: Elämä on siis mennyt viimeisten 2 viikon aikana täysin uusiksi. Enään en ole opiskelija. En elätä itseäni opintotuilla vaan osa-aika työllä. En enää asu yksin hulppeassa studiossa, vaan jaan ison (melkein kattohuoineiston) 3 pojan kanssa. Kyllä! Olen real life "New Girl"
Todellinen taisto oli saada kaikki tavarat roudattua vanhasta kämpästä uuteen jalan ja perillä huomasin, että se määrä mikä on aijemmin mahtunut suurehkoon studioon ei ihan yhtä sulavasti sujahda komeron kokoiseen huoneeseen. Suurin osa taistelusta on ohi.
Tänään (Suomen aikaa eilen), 1. syyskuuta läsähti internetin ihmeelliseen maailmaan, casting workbook sivustolle meidän luokkamme kuvineen ja videoineen. Nyt sitten innolla odotellaan, josko joku paikallinen agentti ketään meistä lähestyy, ennenkuin alamme pommittaa agentteja viestein.
Tässä muutamassa lyhyessä viikossa olen ehtinyt mm...
Kyllä. Mun valmistujaisiin on tasan 20 päivää. En voi uskoa. Näiden 20 päivän aikana kuvaan vielä yhden minuutin mittaisen pätkän promo-reelilleni, koe-esiinnyn ihan oikealle agentille, pääsen poseeraamaan ammattikuvaajalle headshotteja varten, pääsen nauhoittamaan ääni samplen ihan oikeaan studioon, esitän Shakespeare -monologin raadille, osallistun 20 minuuttisen movement teoksen luomiseen, luen vielä julkaisemattoman käsiksen n.10 kertaa ja syvennyn siihen. Ja yritän samalla etsiä töitä.
Kuluneella viikolla olen kuvannut ensimmäiset promo-reel kohtaukseni, juhlinut kaverin 19v.(täällä täysi-ikäinen) synttäreitä. Kohta lähden juhlimaan Vancouver Prideä, Davie St block partyihin ja huomenna käyn "juoksemassa" 5km Colour Me Rad -runin... Ei täällä ainakaan tekeminen kesken lopu.
Trust me. I'm a doctor.
Ultimate Hipster-kit
Young mom. "I will drink one regular cup of coffee if I want to!"
The "Soft Whip"
Opettelin kappaleen Little Womenista ulkoa ja kirjoitin sen vihkooni...
Keskiviikkona oli aivan uskomattoman huikea päivä! Vaikka tällä viikolla kaikki koulupäivät ovat olleet n. 11h mittaisia, keskiviikkona ei haitannut, eikä väsyttänyt. Nimittäin ensimmäisellä Filmic Naturalism tunnilla omaa opettajaamme sijaistivat ihanat ja kauniit naiset; Sara Canning ja Ali Liebert. He kertoivat omista kokemuksistaan alalla, joka rohkaisi ja kannusti jokaista meistä aivan uudella tavalla. On totta, että kilpailu on kova ja alalla on melkein brutaalin hankalaa menestyä, mutta se on mahdollista, jos omistaa sille koko elämänsä. Tässä muutamia elämänviisauksia näyttelijän elämästä, jotka näiltä neideiltä opin:
"When it comes down to that one line, you give that one line one hour in the park"
Eli jos vuorosanoja opetellessa kompastut aina yhteen ja samaan lauseeseen, mene puistoon juoksemaan/pyöräilemään tunniksi koska fyysinen toiminta auttaa muistamaan ja samalla lievittää turhautumisen aiheuttamaa stressiä.
"You're enough as you are"
Tosi usein nuoret näyttelijät luulee, että pitäisi olla niinkuin joku toinen jo valmiiksi kuuluisa näyttelijä ja tästä johtuu joskus pieni imitointi tai yliyrittäminen joka näyttää kuvatuudulla äärimmäisen typerältä. Eli näytellessä, jos koskaan on oltava eniten oma itsensä, niin oudolta kuin se kuullostaakin.
"Get into trouble. Now!"
Jos näyttelijällä on helppoa, katsojalla on tylsää. Hankkiudu ongelmiin itsesi kanssa. Usein kaikkein herkullisimmat kohtaukset ovat vahinkoja ja niissä on sellaista aitoutta, joka syntyy vain kun näyttelijä mokaa ja kokee pientä sisäistä turbulenssia.
"Normal humans try to have good days. Actors try to have bad days"
Liittyy vähän edelliseen. Näyttelijät ovat hieman masokistisia siinä mielessä, että he kylpevät emotionaalisessa kivussa. Me vähän niinkuin keräilemme emotionaalisia traumoja työkalupakkiimme, josta ne sitten viuhahtavat esiin tarvittaessa. Terapeuttista. Eli jos suorituksen jälkeen on sellainen olo, että tekisi mieli huutoitkeä, voit olla aika varma, että hyvin meni. Oma mottoni on, että joka kerta kun tosielämässä tulee turpaan käytän kyseisen turpasaunan tuottamaa henkistä kipua hyväkseni näyttelijänä. Toimii!
"We do so much for free"
Näyttlijä tekee paljon ilmaiseksi. Paljon. Tuntien taustatyötä ja vuorosanojen opettelemista koe-esiintymisiin, josita ei välttämättä seuraa töitä. Kuulemma hyvänä vuonna muutamasta sadasta koe-esiintymisestä n. 10 roolia on hyvä suoritus.
"Never leave the scene as it was when you walked into it... Fuck some shit up before you leave"
Jälleen kerran. Tavallinen ja neutraali on tylsää ja konfliktit kiehtoo, eli jos tunnelma on sama saapuessa ja lähtiessä, olet epäonnistunut.
"Satisfaction is the death of an actor"
Jos olet työhösi tyytyväinen olet varmasti väärässä. Jos luulet, ettet tarvitse enempää treeniä/valmennusta/oppitunteja olet jo epäonnistunut.
Pähkinänkuoressa: Näytteleminen on sitä kun sisällä myrskyää, mutta kykenee kontrolloimaan mitä päästää ulos. Ja koulu ei lopu koskaan.
Alkulämmittelyksi tällä avartavalla keskiviikon tunnilla pelasimme "bing, bing" peliä, jossa koko luokka seisoo kivasti piirissä ja yksi henkilö kävelee toisen henkilön luokse, katsoo tätä silmiin, koskee yhdellä sormellaan kättä ja sanoo "bing" ja tämä toinen vastaa samalla tavalla, jonka jälkeen he vaihtavat paikkaa ja tämä toinen henkilö kävelee uuden ihmisen luo sanomaan "bing". Näin äkkisältään kuullostaa varmasti aivan naurettavalta lasten leikiltä, mutta kykenevätkö lapset pelaamaan kyseistä peliä 45min mitään muuta puhumatta? Luokkamme pystyi. Kävimme samalla läpi hämmentävän tunneskaalan naurusta itkuun.
Jesjes! Kuvaukset on nyt ohi, eli aijon sepustaa tähän vähän yleistä tietoa toiminnasta kuvaustilanteissa ja valmisteluissa. Postauksen lopusta löydät myös väsyneen videon.
Kuvauksia edeltävänä perjantaina kävimme kasaamassa lavasteet ja valmistelemassa koko tilan kuvausvalmiiksi valoja lukuunottamatta.
Lauantaina "Call time" oli klo 7:50 aamulla eli tähän kellonaikaan jokainen kuvausryhmän jäsen möllötti väsyneenä studiossa kuuntelemassa turvallisuus -puhetta.
Neljän 12-13h kuvauspäivän jälkeen purkissa oli n. 20h materiaalia, josta ohjaaja/editoija valikoi parhaat n. 40 minuutin mittaiseen elokuvaan.
Elokuvia, TV- sarjoja ja mainoksia katsellessa ei usein tule ajateltua, kuinka paljon työtä menee muutaman minuutin mittaisen pätkän kuvaamiseen. Tai kuinka monta ihmistä tähän tarvitaan. Minäpä valaisen hieman.
Kuvausryhmä:
Director/Ohjaaja:
Ohjaaja eli tirehtööri johtaa sirkusta. Päättää usein kuvaajan kanssa kuvakulmista ja tökkii näyttelijää haluamaansa suuntaan. Ainoa henkilö kuvauksissa, joka on auktorisoitu sanomaan sanat "Action" ja "Cut".
Assistant Director/Apulaisohjaaja
1st AD eli ensimmäinen apulaisohjaaja huolehtii kommunikaatiosta ohjaajan ja muiden osastojen välillä. Tehtäviin kuuluu mm. lähettää kaikille "call sheet" eli aikataulu ja huolehtia siitä, että jokainen kuvausryhmän jäsen on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Varsinaisessa kuvaustilanteessa AD:n tehtävä on hiljentää koko sirkus "Quiet on set!" tähän lauseeseen loppuu jokaisen kuuloetäisyydellä olevan puhuminen, syöminen, liikkuminen ja ääneen hengittäminen. Ohjaajan pyynnöstä AD komentaa äänen ja kameran rullaamaan "Roll sound" "Roll camera"...
Art Director
Vastaa apureineen vaatetuksesta, rekvisiitasta ja lavasteista. Mitä värejä käytetään, mitä missäkin kuvassa näkyy jne. Jos käsikirjoituksessa lukee, että "vessa on likainen" niin vessan likaaminen kuuluu art -osaston hommiin. Ensikerralla kun katsot jotain sarjaa tai elokuvaa ja näet hahmon takana hyllyn ja hyllyllä esineen, tiedät, että joku on sen sinne huolellisesti asettanut pitkän pohdinnan jälkeen. Tiedät myös, että jokainen hahmon päällä oleva vaatekappale ja koru on tarkoin valikoitu ja jos joku juo kohtauksessa esim. kahvia tai kaljaa, tiedät, että jokaisen oton välissä art -henkilö on käynyt täydentämässä kupin/tuopin.
Makeup/meikki
Näyttelijät eivät meikkaa itseään. Tästä huolehtii meikki -osasto. Myös hiusten laitto kuuluu makeup-teamille. Key makeup -henkilö päättää mitä värejä/tyylejä jne käytetään kullekkin hahmolle ja nämä toteutetaan teamin toimesta. Jatkumon takaamiseksi meikkihenkilöstö ottaa usein kuvia näyttelijöistä meikkeineen, jotta hahmon tyyli säilyy samana päivästä toiseen. Meikkihenkilö käy kuvausten välissä lisäämässä huulipunaa ja puuteria ja fixaa levinneet meikit silmien alta.
Script&Continuity / Käsis ja jatkumo
Tämä tiimi vahtii, että näyttelijät sanovat oikeita sanoja oikeaan aikaan ja lausuvat kaiken oikein, sekä valvovat ottojen välistä jatkumoa. Kokemuksesta voin sanoa, että tämä ei todellakaan ole helppoa. Jos katsot kohtausta hyvin tarkasti, saatat huomata, että hahmon syömä jäätelöannos näyttää edestä kuvattuna täydemmältä ja sivusta katsottuna se on tyhjempi. Tai ensin näet sivusta kuinka hahmo syö martinilasista oliivin ja seuraavaksi näet saman tilanteen edestäpäin ja oliivi on edelleen lasissa. Tai hiukset ovat yhtäkkiä korvan takana. Ensin puhelin oli oikeassa kädessä ja yhtäkkiä se on vasemmassa kädessä. Jos näitä ärsyttäviä virheitä näkyy kuvaruudullasi kun seuraavan kerran katselet televisiota tai elokuvaa, muista, että se ei välttämättä ole käsis-/jatkumotiimin syytä, todennäköisesti näyttelijä on innostunut improvisoimaan ja/tai muistiinpanoista huolimatta ohjaaja tai editoija on päättänyt, että käytämme ottoja, jotka eivät matchaa... "Ei kukaan kuitenkaan huomaa". Olen pahoillani, mutta tämän luettuasi, et voi olla kiinnittämättä moisiin mokiin huomiota. Anteeksi, että pilasin kaikki tulevat katselukokemukesi.
D.o.P. = Director of Photography / Kameraohjaaja
Kirjaimellisesti ohjaa kameraa. Tekee ohjaajan toiveiden mukaan päätöksiä kuvakulmista, linssikoista ja kameran liikkeistä. Erinomaista D.o.P. toimintaa on nähtävissä Birdman - elokuvassa, jossa kameran whip pan-liikkeillä on luotu illuusio katkeamattomasta kuvasta.
Assistant Camera / Kamera-assari
Pyörittää kameraa, eli painaa rec, vaihtaa linssit, zoomailee ja kohdistaa, seuraa kameran kelloa ja vaihtaa muistikortin kun on sen aika. AC käyttää värillistä teippiä ja merkkaa näyttelijöille ja kameralle paikat lavasteissa. Jos kamera-assareita on useampi, joku heistä käyttää kläpytintä "Scene 1, take 5 *clap*" ja joku kirjoittaa kohtauksen alkamis ja loppumis ajat (kameran kellon mukaan) ylös, jotta editointiprosessi sujuu sulavasti.
Sound / ääni
Vastaa äänittämisestä. Käytössä Boom- mikrofoni eli se pitkä keppi jonka päässä on iso mokkula ja pienemmät Lab-micit, jotka piilotetaan vaatteisiin, jotta jokaisen näyttelijän jokainen vuorosana kuuluu selkeästi. Äänihenkilö vastaa myös "taustahälinästä" esim. Frendit tai How I met your mother - sarjoissa kun kaverukset ovat baarissa tai kahvilassa, tasutalla on ihmisiä ja nämä ihmiset pitävät ääntä... VÄÄRIN! Taustalla näkyvät henkilöt eivät puhua pukahda yhtä ainutta sanaa kuvausten aikana. He ovat täysin mykkiä. Taustahälinä äänitetään erikseen (Walla) ja liitetään erillisenä ääniraitana kuvan mukaan. Sama koskee taustamusiikkia. Sitä ei oikeasti ole.
Grip / Electric / Gaffer / Valot ja sähköt
Valaiseminen on taidelaji. Varsinkin, kun kuvaaminen tapahtuu syvällä maan alla mustaksi maalatussa studiossa ja lopputuloksen pitäisi näyttää siltä, että ikkunasta tulvii kaunis luonnonvalo. Värimaailman jatkumo samassa kohtauksessa eri kuvaussuuntien välillä, omituiset varjot jne. Kovin on hankalaa ja monimutkaista valaiseminen. Useimmiten käytössä on ns. 3 point lighting eli key-light, filler-light ja back-light, näillä näyttelijät saadaan näyttämään mahdollisimman kolmiulotteisilta ja hyvin valaistuilta. Valaisijan työkalupakkiin kuuluu paljon leivinpaperia (diffusion), jota voi lätkiä lamppujen päälle hieman himmentämään, värillisiä läpysköjä (gels), joilla voi manipuloida väriä, puisia pyykkipoikia (C-47), joilla leivinpaperihimmentimet kiinnitetään lamppuihin, hiekkasäkkejä, joilla lamput pidetään paikoillaan, sekä varjostimia ja valkoisia styroks-levyjä joilla valoa voi heijastaa paikkoihin. Koska kameroiden ja valojen pyörittämiseen kuluu sähköä, paikalla on usein myös henkilö, joka huolehtii siitä, että sähkölaitteita käytetään turvallisesti ja ne kytketään oikein.
Craft services / Ruokaosasto
Huolehtii siitä, että tarjolla on aina kuumaa kahvia ja kylmää vettä ja parhaissa tapauksissa myös dippivihanneksia ja myslipatukoita. Isomman budjetin productioissa myös kunnon lounas ja päivällinen.
Tämän projektin aikana listasin hieman asioita, jotka ovat hyvin yleisiä alan ammattilaisten keskuudessa. Tiivistin tämän muotoon:
...You know you work in film when...
...omistat paljon simppeleitä, logottomia vaatteita.
...saavut töihin ilman meikkiä.
...osaat Nato-aakkoset (lukuunottamatta I:tä ja O:ta), mutta keksit mielummin omia sanoja kullekkin kirjaimelle. (Apple, Banana, Christmas, Dinosaur...)
...Suljet suusi kun joku sanoo "quiet in set"
...katsot alas kun kuulet sanat "striking" tai "sparking"
...pärjäät pitkälle pelkällä kahvilla.
...aikaiset aamut ja myöhäiset illat ketuttaa aina välillä, kunnes tajuat, että et halua tehdä mitään muuta kuin tätä.
...jos "turn-around" (kotona vietetty aika työpäivien välissä) on yli 8h olet onnen kukkuloilla.
...puhut sujuvasti AD-kieltä.
...Et pysty katsomaan elokuvia kiinnittämättä huomiota siihen kuinka se on kuvattu, valaistu, äänitetty ja kuinka pahasti jatkumo kusee.
Tyhjä
Kalustettu
Kuten mainitsin... vessa on likainen.
Tää ei liity mitenkään mihinkään, mutta tasan viiko sitten Movement-tunnilla tytöt pukeutu pojiks ja pojat tytöiks.... Itse näytin tältä.
Tässä taas on pienoinen maistiainen siitä mitä seuraava "Wine talk" sisältää. Opastusvideo viineineen on tulossa (toivon mukaan) ennen Halloweenia eli pysykää kuulolla. Luvassa on siis zombieruokaa. Ilokseni voin nyt myös ilmoittaa, että minut on virallisesti hyväksytty opiskelemaan British Columbia Institute of Technologyyn -- hitto mikä nimi -- ainetta nimeltä Advanced Business Management. Josko vaikka sieltä valmistuessa irtoais myös työlupa...
Lauantai aamuna taas heti seitsemältä töistä päästyäni lähdin yhdeksäksi taas vähän näyttelemään. Tällä kertaa First Responders Disaster -harjoitukseen. Eli koska Vancouver sijaitsee maanjäristysherkällä alueella täällä on joukoittain vapaaehtoisia, jotka kouluttautuvat auttamaan suurien onnettomuuksien uhreja. Tällä kertaa simuloimme ostoskeskuksen romahduksen. Minä ja kymmenkunta muuta näyttelijää saimme ensin verisen kuorrutuksen meikkihenkilöstöltä ja sitten asetuimme betoniraunioihin odottelemaan pelastajia ja heidän saavuttua aloitimme hysteerisen itkemisen, huutamisen ja panikoinnin; joku ei tuntenut jalkojaan, joku oli kadottanut siskonsa tai vaimonsa raunioihin ja joku ei saanut henkeä. Pelastajat kiersivät ensin koko alueen ja arvioivat kunkin uhrin avuntarpeen. Sitten he ryhtyivät roudaamaan meitä pelastusalueelle, jossa he sitten oikeassa tilanteessa olisivat täyttäneet jokaisesta pienen triage - lappusen, jotta ensihoitajat ja lääkärit kykenisivät paikalle saavuttuaan toimimaan nopeasti. Päätinpä sitten, että kannattaisi varmaan itsekkin hankkia perus CPR & First-aid koulutus ja ehkä myöhemmin jopa first responder koulutus. Olen jo ilmoittautunut ensiapukurssille. Huomenna aamulla minulla on taas koe-esiintyminen eli nyt menen nukkumaan. Tui Tui!
