Kuinka olla näyttelijä?

Tänään aijon vuodattaa tänne sokeroimattoman version siitä millaista tämä tällainen "näyttelijän elämä" on.

Jotenkin huomaan aina löytäväni itseni tilanteista, jossa mulle todetaan, että "Ei kukaan koskaan luvannut, että tää ois helppoa" balettitunneilla, armeijassa, näyttelijäksi kouluttautuessa. Ihan ensimmäisellä viikolla koulussa tehtiin selväksi, että jos on tälle polulle lähtenyt vain maineen ja mammonan perässä on parempi luovuttaa heti. Myöhemmin valkeni sekin miksi näyttelijöille yleensä maksetaan hyvää palkkaa. Tämä on aivan pirun rankkaa. Henkisesti ja fyysisesti. Katsojana saatat nähdä elokuvateatterin valkokankaalla, TV- tai tietokoneruudullasi 30 sekunnin kohtauksen ja tuntuu aivan käsittämättömältä ajatella, että näyttelijä, jota juuri toljotit 30 sekuntia tienasi kyseistä kohtausta kuvattaessa ehkä saman verran kuin sinä viikossa tai jopa kuukaudessa. Itse olen maksanut 30 sekunnin mittaisella mainoksella kuukauden vuokran. Tähän 30 sekuntiin kuitenkin menee niin paljon enemmän työtä, kuin mitä ensikatsauksella ajattelisi. Ollakseni täysin rehellinen, kun minulle selvisi, että 8 tuntia kuvauksissa saattaa olla juuri se minuutti tai pari valkokankaalla, ensimmäinen ajatus oli: "onko tää oikeesti sen arvoista". Eikä näyttelijän työ rajoitu siihen, että on läsnä kuvauksissa. Siihen sisältyy paljon, paljon enemmän. Yksi tärkeimmistä asioista, jonka opin viime vuoden aikana oli tämä: "Jos haluat menestyä näyttelijänä sinun on aina tehtävä liikaa ilmaiseksi." Kukaan ei maksa näyttelijälle palkkaa siitä, että hän koe-esiintyy. Täällä hyvä näyttelijä saa about yhden rooli kymmenestä koe-esiintymisestä. Ja sekin on jo paljon. Kukaan ei maksa siitä, että vapaa-ajalla otat käsikirjoituksen kuntosalille ja opettelet vuorosanoja samalla kun yrität pysyä kunnossa. Kukaan ei maksa siitä, että teet taustatutkimusta käsikirjoitukseen liittyen tai haastattelet oikeita ihmisiä taustatutkimusta varten. Kukaan ei maksa siitä, että menet "roolihahmossa" kauppaan/kävelylle/elokuviin ja yrität elää ja ymmärtää jonkun toisen elämää. Silti, jos haluaa menestyä näyttelijänä, sinulta odotetaan näitä kaikkia asioita ennen kuin on edes puhetta palkasta.


Toinen tärkeä opetus/mietelause, jota olen päivittäin joutunut hokemaan itselleni on tämä: "Agentti ei tee sinusta näyttelijää; näytteleminen tekee sinusta näyttelijän. Palkalla tai ilman". Tähän mennessä olen lähettänyt materiaalini yhteensä kaupungin kymmeneen parhaaseen toimistoon ja vasta kahdesta on tullut ystävällinen "Kiitos, mutta ei kiitos" -sähköposti. Jos en jouluun mennessä löydä edustusta, yritän seuraavan kerran vasta Helmi-Maaliskuussa, kun olen saanut lisättyä ansioluetteloon ehkä muutaman lisäkeikan ja lisäkoulutuksen ja kun pilottikausi on ohi. Olen ilmoittautunut moneen palkattomaan produktioon näyttelijäksi ja/tai apulaiseksi ja toivon mukaan näitä keikkoja tulee enemmänkin, jotta pääsen tekemään aivan liikaa ilmaiseksi.

Yhdellä viimeisistä oppitunneista koulussa, muuan suorapuheinen opettaja totesi seuraavaa: "Tiedän, että ette halua tätä kuulla, mutta jos haluatte tulla nähdyiksi elokuvissa ja TV:ssä teidän on näytettävä hyvältä." Olen yrittänyt lisätä treenitahtiani entisestään, mutta vuorotyö vie veronsa. Kaiken lisäksi tykkään syödä ja siihen ei ole tulossa muutosta. Paineet on kuitenkin kovat.

Olen ylittänyt elämässäni nyt erityisen tärkeän rajapyykin nimittäin ensimmäistä kertaa ikinä maksoin vuokran ja ostin viikon elintarvikkeet puhtaasti omasta palkasta. En opintolainasta tai opintotuista, vaan palkasta, jonka ansaitsin tarjoilemalla kahvia ja leivoksia humalaisille ja yösyöpöille, pesemällä lattioita ja siivoamalla vessoja. Näin hohdokasta tämä näyttelijän elämä on! Vietin myös muutaman vuorokauden erittäin minimaalisilla unilla, sillä vapaaehtoistyö elokuvafestareilla vaati vähintään 32h vuoroja, jotta saisin katsoa elokuva ilmaiseksi. Oli täysin sen arvoista!


Mihin muuhun sitä rahaa sitten näyttelijänä menee? Oppitunteihin, kursseihin ja workshoppeihin tietenkin! Kirjoihin. Ja päätimpä myös ostaa lipun elokuvafestareiden päätösjuhliin. Koen kyseiset pirskeet tärkeiksi verkostoitumisen kannalta.

Viimeisessä jaksossa meillä oli kurssi nimeltä "Actorpreneur" tämä sanaleikki kääntyy suomeksi jotakuinkin: "näyttelijäyrittäjyys" eli oman työn luominen. Meille annettiin tehtäväksi keksiä joku projekti, jota voimme työstää heti valmistuttuamme ja yksi parhaista ystävistäni ehdotti, että aloittaisimme Youtube - kanavan. Hän on itse jo kokeneempi Vloggaaja Melody Trueheart ja kuvasimme tänään ensimmäisen jakson "Wine Talk" -nimistä meininkiä. Toivotan teidät kaikki erittäin tervetulleeksi seurailemaan heti kun saamme videota ilmoille.

Jotain tällaista kurpitsameininkiä ois luvassa tulevina viikkoina. Elokuvafestarien päätösjuhla on tulevana perjantaina. Kysymys kuuluu: kuinka sinne kuuluu pukeutua...? Ideoita otetaan vastaan. Pysykäähän kuulolla.

Cheers!

Kaksikymmentä päivää

Kyllä. Mun valmistujaisiin on tasan 20 päivää. En voi uskoa. Näiden 20 päivän aikana kuvaan vielä yhden minuutin mittaisen pätkän promo-reelilleni, koe-esiinnyn ihan oikealle agentille, pääsen poseeraamaan ammattikuvaajalle headshotteja varten, pääsen nauhoittamaan ääni samplen ihan oikeaan studioon, esitän Shakespeare -monologin raadille, osallistun 20 minuuttisen movement teoksen luomiseen, luen vielä julkaisemattoman käsiksen n.10 kertaa ja syvennyn siihen. Ja yritän samalla etsiä töitä.

Kuluneella viikolla olen kuvannut ensimmäiset promo-reel kohtaukseni, juhlinut kaverin 19v.(täällä täysi-ikäinen) synttäreitä. Kohta lähden juhlimaan Vancouver Prideä, Davie St block partyihin ja huomenna käyn "juoksemassa" 5km Colour Me Rad -runin... Ei täällä ainakaan tekeminen kesken lopu.

Trust me. I'm a doctor.

Ultimate Hipster-kit

Young mom. "I will drink one regular cup of coffee if I want to!"

The "Soft Whip"

Opettelin kappaleen Little Womenista ulkoa ja kirjoitin sen vihkooni...

Keskiviikkona oli aivan uskomattoman huikea päivä! Vaikka tällä viikolla kaikki koulupäivät ovat olleet n. 11h mittaisia, keskiviikkona ei haitannut, eikä väsyttänyt. Nimittäin ensimmäisellä Filmic Naturalism tunnilla omaa opettajaamme sijaistivat ihanat ja kauniit naiset; Sara Canning ja Ali Liebert.
He kertoivat omista kokemuksistaan alalla, joka rohkaisi ja kannusti jokaista meistä aivan uudella tavalla. On totta, että kilpailu on kova ja alalla on melkein brutaalin hankalaa menestyä, mutta se on mahdollista, jos omistaa sille koko elämänsä.

Tässä muutamia elämänviisauksia näyttelijän elämästä, jotka näiltä neideiltä opin:

"When it comes down to that one line, you give that one line one hour in the park"

Eli jos vuorosanoja opetellessa kompastut aina yhteen ja samaan lauseeseen, mene puistoon juoksemaan/pyöräilemään tunniksi koska fyysinen toiminta auttaa muistamaan ja samalla lievittää turhautumisen aiheuttamaa stressiä.

"You're enough as you are"

Tosi usein nuoret näyttelijät luulee, että pitäisi olla niinkuin joku toinen jo valmiiksi kuuluisa näyttelijä ja tästä johtuu joskus pieni imitointi tai yliyrittäminen joka näyttää kuvatuudulla äärimmäisen typerältä. Eli näytellessä, jos koskaan on oltava eniten oma itsensä, niin oudolta kuin se kuullostaakin.

"Get into trouble. Now!"

Jos näyttelijällä on helppoa, katsojalla on tylsää. Hankkiudu ongelmiin itsesi kanssa. Usein kaikkein herkullisimmat kohtaukset ovat vahinkoja ja niissä on sellaista aitoutta, joka syntyy vain kun näyttelijä mokaa ja kokee pientä sisäistä turbulenssia.

"Normal humans try to have good days. Actors try to have bad days"

Liittyy vähän edelliseen. Näyttelijät ovat hieman masokistisia siinä mielessä, että he kylpevät emotionaalisessa kivussa. Me vähän niinkuin keräilemme emotionaalisia traumoja työkalupakkiimme, josta ne sitten viuhahtavat esiin tarvittaessa. Terapeuttista. Eli jos suorituksen jälkeen on sellainen olo, että tekisi mieli huutoitkeä, voit olla aika varma, että hyvin meni. Oma mottoni on, että joka kerta kun tosielämässä tulee turpaan käytän kyseisen turpasaunan tuottamaa henkistä kipua hyväkseni näyttelijänä. Toimii!

"We do so much for free"

Näyttlijä tekee paljon ilmaiseksi. Paljon. Tuntien taustatyötä ja vuorosanojen opettelemista koe-esiintymisiin, josita ei välttämättä seuraa töitä. Kuulemma hyvänä vuonna muutamasta sadasta koe-esiintymisestä n. 10 roolia on hyvä suoritus.

"Never leave the scene as it was when you walked into it... Fuck some shit up before you leave"

Jälleen kerran. Tavallinen ja neutraali on tylsää ja konfliktit kiehtoo, eli jos tunnelma on sama saapuessa ja lähtiessä, olet epäonnistunut.

"Satisfaction is the death of an actor"

Jos olet työhösi tyytyväinen olet varmasti väärässä. Jos luulet, ettet tarvitse enempää treeniä/valmennusta/oppitunteja olet jo epäonnistunut.

Pähkinänkuoressa: Näytteleminen on sitä kun sisällä myrskyää, mutta kykenee kontrolloimaan mitä päästää ulos. Ja koulu ei lopu koskaan.

Alkulämmittelyksi tällä avartavalla keskiviikon tunnilla pelasimme "bing, bing" peliä, jossa koko luokka seisoo kivasti piirissä ja yksi henkilö kävelee toisen henkilön luokse, katsoo tätä silmiin, koskee yhdellä sormellaan kättä ja sanoo "bing" ja tämä toinen vastaa samalla tavalla, jonka jälkeen he vaihtavat paikkaa ja tämä toinen henkilö kävelee uuden ihmisen luo sanomaan "bing". Näin äkkisältään kuullostaa varmasti aivan naurettavalta lasten leikiltä, mutta kykenevätkö lapset pelaamaan kyseistä peliä 45min mitään muuta puhumatta? Luokkamme pystyi. Kävimme samalla läpi hämmentävän tunneskaalan naurusta itkuun. 

Kyllä. 

N. 50% itki harjoituksen loputtua. 

Omituista? 

#ActorsLife

Aina välillä täällä on talvi keskellä kesää....

...tai sitten kadulla vain kuvataan jotain

...jotain talvista...

Love (K)not

Jesjes! Kuvaukset on nyt ohi, eli aijon sepustaa tähän vähän yleistä tietoa toiminnasta kuvaustilanteissa ja valmisteluissa. Postauksen lopusta löydät myös väsyneen videon.

Kuvauksia edeltävänä perjantaina kävimme kasaamassa lavasteet ja valmistelemassa koko tilan kuvausvalmiiksi valoja lukuunottamatta.

Lauantaina "Call time" oli klo 7:50 aamulla eli tähän kellonaikaan jokainen kuvausryhmän jäsen möllötti väsyneenä studiossa kuuntelemassa turvallisuus -puhetta. 

Neljän 12-13h kuvauspäivän jälkeen purkissa oli n. 20h materiaalia, josta ohjaaja/editoija valikoi parhaat n. 40 minuutin mittaiseen elokuvaan.

Elokuvia, TV- sarjoja ja mainoksia katsellessa ei usein tule ajateltua, kuinka paljon työtä menee muutaman minuutin mittaisen pätkän kuvaamiseen. Tai kuinka monta ihmistä tähän tarvitaan. Minäpä valaisen hieman.

Kuvausryhmä:

Director/Ohjaaja:

Ohjaaja eli tirehtööri johtaa sirkusta. Päättää usein kuvaajan kanssa kuvakulmista ja tökkii näyttelijää haluamaansa suuntaan. Ainoa henkilö kuvauksissa, joka on auktorisoitu sanomaan sanat "Action" ja "Cut". 

Assistant Director/Apulaisohjaaja

1st AD eli ensimmäinen apulaisohjaaja huolehtii kommunikaatiosta ohjaajan ja muiden osastojen välillä. Tehtäviin kuuluu mm. lähettää kaikille "call sheet" eli aikataulu ja huolehtia siitä, että jokainen kuvausryhmän jäsen on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Varsinaisessa kuvaustilanteessa AD:n tehtävä on hiljentää koko sirkus "Quiet on set!" tähän lauseeseen loppuu jokaisen kuuloetäisyydellä olevan puhuminen, syöminen, liikkuminen ja ääneen hengittäminen. Ohjaajan pyynnöstä AD komentaa äänen ja kameran rullaamaan "Roll sound" "Roll camera"...

Art Director

Vastaa apureineen vaatetuksesta, rekvisiitasta ja lavasteista. Mitä värejä käytetään, mitä missäkin kuvassa näkyy jne. Jos käsikirjoituksessa lukee, että "vessa on likainen" niin vessan likaaminen kuuluu art -osaston hommiin. Ensikerralla kun katsot jotain sarjaa tai elokuvaa ja näet hahmon takana hyllyn ja hyllyllä esineen, tiedät, että joku on sen sinne huolellisesti asettanut pitkän pohdinnan jälkeen. Tiedät myös, että jokainen hahmon päällä oleva vaatekappale ja koru on tarkoin valikoitu ja jos joku juo kohtauksessa esim. kahvia tai kaljaa, tiedät, että jokaisen oton välissä art -henkilö on käynyt täydentämässä kupin/tuopin.

Makeup/meikki

Näyttelijät eivät meikkaa itseään. Tästä huolehtii meikki -osasto. Myös hiusten laitto kuuluu makeup-teamille. Key makeup -henkilö päättää mitä värejä/tyylejä jne käytetään kullekkin hahmolle ja nämä toteutetaan teamin toimesta. Jatkumon takaamiseksi meikkihenkilöstö ottaa usein kuvia näyttelijöistä meikkeineen, jotta hahmon tyyli säilyy samana päivästä toiseen. Meikkihenkilö käy kuvausten välissä lisäämässä huulipunaa ja puuteria ja fixaa levinneet meikit silmien alta.

Script&Continuity / Käsis ja jatkumo

Tämä tiimi vahtii, että näyttelijät sanovat oikeita sanoja oikeaan aikaan ja lausuvat kaiken oikein, sekä valvovat ottojen välistä jatkumoa. Kokemuksesta voin sanoa, että tämä ei todellakaan ole helppoa. Jos katsot kohtausta hyvin tarkasti, saatat huomata, että hahmon syömä jäätelöannos näyttää edestä kuvattuna täydemmältä ja sivusta katsottuna se on tyhjempi. Tai ensin näet sivusta kuinka hahmo syö martinilasista oliivin ja seuraavaksi näet saman tilanteen edestäpäin ja oliivi on edelleen lasissa. Tai hiukset ovat yhtäkkiä korvan takana. Ensin puhelin oli oikeassa kädessä ja yhtäkkiä se on vasemmassa kädessä. Jos näitä ärsyttäviä virheitä näkyy kuvaruudullasi kun seuraavan kerran katselet televisiota tai elokuvaa, muista, että se ei välttämättä ole käsis-/jatkumotiimin syytä, todennäköisesti näyttelijä on innostunut improvisoimaan ja/tai muistiinpanoista huolimatta ohjaaja tai editoija on päättänyt, että käytämme ottoja, jotka eivät matchaa... "Ei kukaan kuitenkaan huomaa". Olen pahoillani, mutta tämän luettuasi, et voi olla kiinnittämättä moisiin mokiin huomiota. Anteeksi, että pilasin kaikki tulevat katselukokemukesi.

D.o.P. = Director of Photography / Kameraohjaaja

Kirjaimellisesti ohjaa kameraa. Tekee ohjaajan toiveiden mukaan päätöksiä kuvakulmista, linssikoista ja kameran liikkeistä. Erinomaista D.o.P. toimintaa on nähtävissä Birdman - elokuvassa, jossa kameran whip pan-liikkeillä on luotu illuusio katkeamattomasta kuvasta.

Assistant Camera / Kamera-assari

Pyörittää kameraa, eli painaa rec, vaihtaa linssit, zoomailee ja kohdistaa, seuraa kameran kelloa ja vaihtaa muistikortin kun on sen aika. AC käyttää värillistä teippiä ja merkkaa näyttelijöille ja kameralle paikat lavasteissa. Jos kamera-assareita on useampi, joku heistä käyttää kläpytintä "Scene 1, take 5 *clap*" ja joku kirjoittaa kohtauksen alkamis ja loppumis ajat (kameran kellon mukaan) ylös, jotta editointiprosessi sujuu sulavasti.

Sound / ääni

Vastaa äänittämisestä. Käytössä Boom- mikrofoni eli se pitkä keppi jonka päässä on iso mokkula ja pienemmät Lab-micit, jotka piilotetaan vaatteisiin, jotta jokaisen näyttelijän jokainen vuorosana kuuluu selkeästi. Äänihenkilö vastaa myös "taustahälinästä" esim. Frendit tai How I met your mother - sarjoissa kun kaverukset ovat baarissa tai kahvilassa, tasutalla on ihmisiä ja nämä ihmiset pitävät ääntä... VÄÄRIN! Taustalla näkyvät henkilöt eivät puhua pukahda yhtä ainutta sanaa kuvausten aikana. He ovat täysin mykkiä. Taustahälinä äänitetään erikseen (Walla) ja liitetään erillisenä ääniraitana kuvan mukaan. Sama koskee taustamusiikkia. Sitä ei oikeasti ole.

Grip / Electric / Gaffer / Valot ja sähköt

Valaiseminen on taidelaji. Varsinkin, kun kuvaaminen tapahtuu syvällä maan alla mustaksi maalatussa studiossa ja lopputuloksen pitäisi näyttää siltä, että ikkunasta tulvii kaunis luonnonvalo. Värimaailman jatkumo samassa kohtauksessa eri kuvaussuuntien välillä, omituiset varjot jne. Kovin on hankalaa ja monimutkaista valaiseminen. Useimmiten käytössä on ns. 3 point lighting eli key-light, filler-light ja back-light, näillä näyttelijät saadaan näyttämään mahdollisimman kolmiulotteisilta ja hyvin valaistuilta. Valaisijan työkalupakkiin kuuluu paljon leivinpaperia (diffusion), jota voi lätkiä lamppujen päälle hieman himmentämään, värillisiä läpysköjä (gels), joilla voi manipuloida väriä, puisia pyykkipoikia (C-47), joilla leivinpaperihimmentimet kiinnitetään lamppuihin, hiekkasäkkejä, joilla lamput pidetään paikoillaan, sekä varjostimia ja valkoisia styroks-levyjä joilla valoa voi heijastaa paikkoihin. Koska kameroiden ja valojen pyörittämiseen kuluu sähköä, paikalla on usein myös henkilö, joka huolehtii siitä, että sähkölaitteita käytetään turvallisesti ja ne kytketään oikein.

Craft services / Ruokaosasto

Huolehtii siitä, että tarjolla on aina kuumaa kahvia ja kylmää vettä ja parhaissa tapauksissa myös dippivihanneksia ja myslipatukoita. Isomman budjetin productioissa myös kunnon lounas ja päivällinen.

Tämän projektin aikana listasin hieman asioita, jotka ovat hyvin yleisiä alan ammattilaisten keskuudessa. Tiivistin tämän muotoon:

...You know you work in film when...

...omistat paljon simppeleitä, logottomia vaatteita.

...saavut töihin ilman meikkiä.

...osaat Nato-aakkoset (lukuunottamatta I:tä ja O:ta), mutta keksit mielummin omia sanoja kullekkin kirjaimelle. (Apple, Banana, Christmas, Dinosaur...)

...Suljet suusi kun joku sanoo "quiet in set"

...katsot alas kun kuulet sanat "striking" tai "sparking"

...pärjäät pitkälle pelkällä kahvilla.

...aikaiset aamut ja myöhäiset illat ketuttaa aina välillä, kunnes tajuat, että et halua tehdä mitään muuta kuin tätä.

...jos "turn-around" (kotona vietetty aika työpäivien välissä) on yli 8h olet onnen kukkuloilla.

...puhut sujuvasti AD-kieltä.

...Et pysty katsomaan elokuvia kiinnittämättä huomiota siihen kuinka se on kuvattu, valaistu, äänitetty ja kuinka pahasti jatkumo kusee.

Tyhjä

Kalustettu

Kuten mainitsin... vessa on likainen.

Tää ei liity mitenkään mihinkään, mutta tasan viiko sitten
 Movement-tunnilla tytöt pukeutu pojiks ja pojat tytöiks.... Itse näytin tältä.

Sit sitä videoo:

Hiekkalinna ja Lasieläintarha

Okei... Ihana, ihmeellinen, rankka, liikuttava, hullu ja hulvaton viikko on nyt ohi. Kehtaan väittää, että jokainen osallistuja löysi itsestään jotain uutta joka päivä. Viikon intensiivikurssin teema oli "Return to impulse". Tähän mennessä olemme oppineet opettelemaan vuorosanat tehokkaasti, tekemään syvälliset tekstianalyysit, koreografioimaan kohtaukset itsenäisesti ja näyttelemään jotakuinkin uskottavasti, mutta tällä viikolla opimme luottamaan impulsseihin. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että kaikki valmiiksi suunniteltu "sanonpa tämän vuorosanan tällä tavalla" tai "tällä vuorosanalla kävelen tänne ja istun tuohon sohvalle ja laitan käden käsinojalle" piti unohtaa. 

"90% of acting is impulse"

Viikko toimi seuraavalla tavalla: 9 aamulla saavuimme "suureen saliin" suorittamaan itsenäisesti lämmittelyn (joogaa, piirileikkejä, tanssia) ja klo 10 opettaja ja n.10 alumnia saapuivat paikalle. Ensimmäisenä päivänä workshoppasimme puolet kohtauksista (n. 1-2h/kohtaus) ja toisena päivänä workshoppasimme loput, kolmantena päivänä taas ensimmäisen päivän kohtaukset ja neljäntenä toisen. Lounastauon pidimme kun siltä tuntui. Opettajaa lainatakseni: "Working with me is like having sex with a gorilla. You don't stop when you're tired, you stop when the gorilla is tired." Viidentenä päivänä suoritimme "working rehearsalin" eli käytännössä esitimme nämä työn alla olleet kohtaukset alusta loppuun ilman keskeytyksiä. Ohjatun meiningin ulkopuolella oli pakko löytää aikaa vielä harjoittelulle, joko aamuisin tai iltaisin. Kotona olin joka päivä vasta 9-10 aikoihin illalla.

"This is the place to suck if there ever is a place to suck!"

Eväät

Niin helpolta kuin impulsseihin luottaminen kuulostaakin, ei se aina sitä ole. Varsinkaan kun olet lavalla, valokeilassa, useamman kymmenen silmäprin edessä. Nerokas opettajamme kuitenkin onnistui villitsemään sekopäisestä laumastamme irti vaikka mitä. Treeneissä sai tehdä mitä vaan! "Do as you will but harm none!". Milloin joku lauloi vuorosanansa tai tanssi eroottisesti, suihkutti alkoholitonta kaljaa kattoon ja joi katosta putoavat pisarat, seisoi pöydällä, hyppi tai putosi sängyltä, riisui tai puki vaatteita.

Laura

Jos opettaja halusi saada jostakusta emotionaalisen reaktion irti, hän ei tyytynyt teeskenneltyyn tunteeseen vaan meni aika pitkälle henkilökohtaisuuksiin saavuttaakseen tarvittavan reaktion. Oli puhetta isistä, äideistä, isovanhemmista, sisaruksista, pettymyksistä, seksuaalisuudesta jne. Reaktioita löytyi. Paljon. Kaikilta. Välillä itkua välillä naurua. Välillä opettaja itki itsekin. 

"Don't do what you think you should do"

Opimme myös kivan pienen leikin nimeltä "Let it be this time". Tämä leikki aiheutti koreografiauskovaiselle balleriinalle pienen päänsäryn. Sääntö oli tämä: Joka kerran on oltava erilainen, eli joka kerta kun aloitat kohtauksen alusta, aloitat sen istumalla/seisomalla/kävelemällä/puhumalla eritavalla. Joka kerta, kun teit jotain samalla tavalla opettaja pysäytti ja vaati aloittamaan alusta. 

"Getting it right means getting it wrong!"

Muutamassa kohtauksessa esiintyi seksuaalista väkivaltaa, mikä piti tietenkin koreografioida huolella, eikä tästä tietenkään tingitty. Kolmantena päivänä todistimme niin huolella harjoiteltua ja suunniteltua kohtausta, että ainakin kolmen katsojan oli pakko poistua luokasta. Opettaja kertoi halunneensa oksentaa ja itse näyttelijätkin itkivät aikaan saamaansa reaktiota.

Itse koen päässeeni kuluneesta viikosta yllättävän helpolla. Isoilla univeloilla ja kovalla treenillä, mutta muuten yllättävän helpolla. Uskoisin syynä olleen sen, etten kertaakaan sanonut "ei". Ensimmäisen päivän ensimmäisenä tuntina opettaja tokaisi: "Nyt Meri esittää meille laulun", lauloin Maamme laulun ja kirjoitin seinälle "Suomi", itseni lisäksi yllättäviä lauluesityksiä oli 3 muuta: Elvistä, I will survive ja joku laulu ranskaksi, jota en tunnistanut.

Olen aivan käsittämättömän ylpeä luokastani, sillä jokainen kasvoi kuluneen viikon aikana näyttelijänä ja ihmisenä aivan uskomattomiin mittoihin. Tästä ihmislaumasta on tullut mulle perhe, jota ilman en selviytyisi. Olen myös ensimmäistä kertaa erityisen ylpeä omasta työstäni lavalla ja palautteesta päätellen ihan hyvästä syystä. Nyt voin hyvillä mielin hyvästellä Lasieläintarhan ja keskittyä johonkin ihan muuhun. 

Nyt kuvia:

Muistiinpanot

Luokan seinät toimivat liitutauluna.

Distracted

Cuter

Crazier

Wilder

Naked

Love <3

Beach after party <3

Dance party / Clean up / Beach party:

Kuvauksia ja koekuvauksia

No onpahan taas ollut viikko. Kotiuduin tossa jokunen tunti sitten callback keikalta. Eli siis viime sunnuntaisen koe-esiintymisen perusteella tuotantotiimi halus nähdä mut uudestaan. Tällä kertaa luin kohtauksen läpi mahdollisten kanssanäyttelijöiden kera. Tällä viikolla ympäri kaupunkia on kuvattu paljon eri tv sarjoja; Keskiviikkona Stanley parkissa kuvattiin Flashiä, koulumme viereisessä puistossa Olipa kerran sarjaa ja myöhemmin tv elokuvaa Signed, Sealed, Delivered ja kolmen korttelin päässä mun asunnosta kuvattiin kirkossa ja sen ulkopuolella Supernaturalia.

Emme vieläkään ole audition tunnilla katsoneet niitä Breaking bad nauhoituksia, eli vieläkään ei tipu videota. Tiistai-iltana audition summit tapahtumassa opimme seuraavaa: 

Ei isoja logoja/kuvia/tekstejä sisältäviä vaatteita koe-esiintymiseen.

"Fuck the rules"

"Dress to suggest" valitse vaatteet jotka auttavat sinua hahmon sisäistämisessä.

"What are they looking for? Who cares! Change their mind!"

Pidä aina käsikirjoitus mukana/ kädessä.

"Our job is to make bad writing seem human."

Kässäriä voi käyttää rekvisiittana. Ylimääräistä rekvisiittaa ei kannata ottaa mukaan.

"They want you to be the one so they can go home!"

Tee taustatyö huolella: tideä mihin genreen koe-esiinnyt.

"Props get together at night and plan how to fuck you over."

Tee rohkeita valintoja.

"Yes, that's what I said... Doesn't make it true!"

Älä keskustele odotushuoneessa.

"90% of what we do is audition. Sometimes we get to actually act."

Saavu 5 minuuttia ajoissa, ei enempää, ei vähempää.

"You'll be rejected 100000 times."

240:stä näyttelijästä, jotka hakee roolia, 10 pääsee koe-esiintymään, 1 saa roolin.

Siinä muutamia elämänviisauksia opettajilta. Nyt vähän kuvia näistä aijemmin mainitsemistani kuvaustilanteista.

Olipa kerran -kuvaukset luokkahuoneen ikkunasta.

Jonkin näköistä hevos-stunttia on luvassa...

Ympäri puistoa oli NYC takseja ja poliisiautoja.

Signed, sealed, delivered

Supernatural -kuvaukset kirkossa.

Ulkona yö, sisällä päivä.

Ilmeisesti Supernatural kööri kuvasi tämän tarkoin vartioidun kirkon ulkopuolella myös tiistai aamuna. Rinnakkaisluokkalainen kaverini, joka asuu kyseistä kirkkoa vastapäätä onnistui vaihtamaan Jaredin ja Jensenin kanssa pari sanaa. Kuulemma mukavia miehiä kumpikin. Eivät saa työaikana ottaa fanien kanssa kuvia. Jos olisin ollut keskiviikko iltana yhtään pirteämpi, tai HC fani, olisin jäänyt ulos kylmään odottelemaan, että kuvaukset loppuu. Olin luuseri ja menin kotiin nukkumaan.

Ensi torstaina pidän kolmelle näyttelijäluokalle esitelmän Supernaturalissakin vierailleesta, kouluni entisestä opiskelijasta Adam DiMarcosta. En löytänyt hänestä internetin syövereistä kamalasti tietoa, joten opettajani ehdotti seuraavaa: Lähetä sille sähköpostia. Niin siis tein. Erittäin mukavan oloinen Adam vastasi yllättävän sukkelasti ja nyt minulla on aineksia esitelmään! Jee!

Ensi viikon lukujärjestys

Ensi viikko tulee olemaan pitkä! 11h koulupäiviä melkein joka päivä.. Paitsi perjantai. Perjantaina vain 3h koulua ja näiden kolmen tunnin aikana pitäisi taas kuvata kaksi elokuvakohtausta. Näillä näkymin olen kummassakin kohtauksessa mukana, hyvin erilaisessa roolissa ja vaatetuksessa... Saa nähdä mitä tulee.

Mun askartelema Time Code lappu, josta käy ilmi ottojen pituudet ja kameran kellon lukemat, sekä muut tiedot.

Sain voice -tunnilla uuden kaverin.

 Eikai tässä muu auta kuin jatkaa läksyjen parissa ja jännityksellä odotella, josko napsahtaisi rooli tämän päivän callbackeista. Pitäkää peukkuja!

Naamareita.