T1, Done!

Ensimmäinen jakso on nyt ohi! Maanantaina saapuu uusi erä opiskelijoita, eikä meidän luokkataso enää ole se kaikkein juniorein! Jee! Kaikki ensimmäisen jakson arvosanat eivät ole vielä nähtävillä.. Kovasti niitä odottelen.

Tänä kauniina lauantai aamuna nousin sängystä klo 7, jotta ehtisin kahdeksalta alkavalle joogatunnille. Jätin puhelimen kotiin (kuten aina kun lähden salille) ja kirosinkin itseäni sitten koko matkan, sillä näkymä oli kuvaamisen arvoinen. Nouseva aurinko värjäsi korkeimpien rakennusten huiput kauniin kultaisiksi ja valtava sateenkaari ylsi kaupungin keskustan länsiosan halki. Vieläkin vähän vituttaa. Anyway, tämän postauksen pointti ei ole maisemakuvat vaan jakson viimeinen kameratunti. Tähän mennessä ehkä eniten "asian ytimeen" tähdännein oppitunti.




Tähän mennessä kameratunneilla vain opettaja on käyttänyt kameraa ja meidän tehtävämme on ollut vain näyttää uskottavalta sen edessä. Tällä kertaa opettajamme roudasi luokkaan täyden laitteiston; kameran telineineen ja monitoreineen, mikrofonin, valot, c-standin jne. Kaikki vempeleet olivat purettuina kärryssä. Jakauduimme kolmeen ryhmään ja opettaja antoi seuraavanlaiset ohjeet: "Haluan kameran ja monitorin tähän, kuvaussuunta on tuo. Ryhmä 1, pystytätte kolmen pisteen valaistuksen (3point lighting), ryhmä 2 kameran ja ryhmä 3 kasaa mikrofonin ja c-standin. Käyttäkää jatkojohtoja." Kun kaikki ryhmät olivat toteuttaneet tehtävänsä hän totesi: "Hyvä! Nyt purkakaa koko setti, vaihtakaa ryhmien tehtäviä ja kasatkaa koko homma uusiksi toiseen suuntaan."

Täytyy myöntää, että en ole mikään elektroniikan asiantuntija ja olin hieman hukassa. Mutta ei se kuvauskalusto niin monimutkaista ole kuin miltä se näyttää. Ensimmäisellä kierroksella kasasin mikrofonin ja toisella pystytin kameran. Muutamia tärkeitä huomioita:

- Pidennettäviä osia (telineet, mikrofonin varsi jne.) ei koskaan tule pidentää täyteen mittaan.

- Valoja kannattaa käsitellä hanskat kädessä, kuumenevat nopeasti.

- Jatkojohdot käytössä kaikkialla, jotta johtoon kompastuessa kaikki aparaatit eivät kaadu.

- Erillistä mikrofonia käytettäessä kannattaa varmistaa, että kameran oma mikrofoni on pois päältä.

- Varoita ennenkuin sytytät valot.

- C47 = puinen pyykkipoika.. Niitä käytetään valojen peittämiseen.

Lopputulos näytti tältä.

Kolmen pisteen valaistus on se mikä "saa leffatähdet näyttämään leffatähdiltä". Opettajamme halusi ehdottomasti tällä todistaa, että kuka tahansa näyttää hyvältä hyvässä valaistuksessa. Jommasta kummasta etukulmasta (usein vasemmalta) paistaa "päävalo" ja toiselta puolelta "täytevalo", "takavalo" tulee päävaloa vastapäisestä takakulmasta. Opettelimme myös heijastamaan valoja ja luomaan varjoja C-standin avulla. 

"Seuraavan kerran kun leikitte sen Snap Chatin kanssa, niin kokeilkaa ihan huvin vuoksi rakentaa itsellenne hyvä valaistus." 

- Opettaja

Kun koko koneisto oli ns. taisteluasemissa, jakauduimme kahteen ryhmään; näyttelijät ja kuvausryhmä. Opettaja antoi näyttelijöille lyhyen, kahden vuorosanan kohtauksen, jonka jokainen kävi sitten suorittamassa pareittain hyvässä valaistuksessa kameralle. Kuvausryhmästä yksi toimi apulais-ohjaajana, yksi kuvaajana, yksi mikki-miehenä, yksi merkkaajana ja yksi teki muistiinpanoja. Opettaja toimi ohjaajana.

 Käyttämämme kohtaus. Naisnäyttelijät Andrean ja miesnäyttelijät Jeffin roolissa.

Pidin tästä kohtauksesta erityisesti siksi, että se päättyy kunnon dramaattiseen bitch-slappiin. Saimme myös pienen perehdytyksen "stage combat 101". Emme tietenkään oikeasti ryhdy kuvauksissa ketään läpsimään, joten Jeff-hahmon oli seistävä sen verran kaukana Andreasta, ettei tämä suoralla kädellä osunut naamaan. Koska tällaiset vuoropuhelukohtaukset usein kuvataan ns. lähikuva toisen olan yli -meiningillä, feikkiläpsy on helppo saada näyttämään aidolta, jos läpsyn vastaanottaja kääntää päänsä oikeaan aikaan ja lyöjän käsi kulkee oikeassa kulmassa lyötävän nassun edestä. 

Olin ensimmäisten näyttelijöiden joukossa ja toisella kierroksella pääsin leikkimään apulais-ohjaajaa. Apulais-ohjaaja on kuvauksissa se henkilö, joka pyörittää koko peliä. Koko homma pyöri jotakuinkin seuraavanlaisessa muodossa:

A. ohjaaja: Quiet on set! Going for picture. 

(tässä kohtaa jokainen sulkee suunsa) First positions. Camera?

Kameramies: (Käynnistää kameran) Rolling.

A. ohjaaja: Sound?

Mikki-mies: (varmistaa, että mikrofoni sojottaa oikeaan suuntaan) Speed.

A. ohjaaja: Mark it.

Merkkaaja: (Iskee sen mustavalkoisen kläpyttimen kameran eteen) Scene X, Take X. (*kläp*)

Ohjaaja: Action!

Muistiinpanoja tekevä henkilö kirjoittaa jokaisen kohtauksen osalta kuinka monta ottoa mitäkin tuli tehtyä ja jos tapahtuu mokia (esim. mikrofoni näkyy kuvassa, näyttelijän naamalla hassu varjo, replat menee sekaisin tms.) nämä tulisi selvitä muistiinpanoista, jotta editointiprosessissa on sitten helpompi löytää monen oton joukosta ne käyttökelpoiset.

Seuraavassa jaksossa kameraa opettaa eri henkilö. Tätä opettajaa tulee kyllä ikävä. Heti tunnin aluksi hän kertoi olevansa krapulassa ja tunti päättyi hänen osalta sanoihin: 

"Mun alkoholiongelma alkoi vasta kun tapasin teidät!"

Seuraava viikko kuluu päntätessä vuorosanoja. Viikon päästä pitää olla puhtaasti muistissa, jotta voidaan sitten parini kanssa ryhtyä työstämään kohtausta ihan huolella. Tällä hetkellä mun käsis näyttää tältä:

Keltaiset yliviivaukset on mun vuorosanoja ja siniset yliviivaukset on fyysisiä aktiviteettejä, joita mun hahmo suorittaa kohtauksen aikana. Seuraavan parin päivän aikana sivut tulee täyttymään muistiinpanoista.

Tässä vielä mun eiliset fiilikset. Puolet luokasta lähti kiertämään tulevan Halloweenin kunniaksi kummitustaloja, itse juhlin ensimmäisen jakson päättymistä kylvyssä lipittäen viiniä ja syöden juustoa ja viinirypäleitä. Parhautta!