Ekat kuvaukset

 Jees! Eli eilen mulla oli ekat kuvaukset koulun puolesta yhteistyössä tuottaja/ohjaaja opiskelijoiden kanssa. Kyseessä oli lyhytelokuva, josta tulee n. 3 min pituinen. Kuvauksissa meni 10h. 

8 aamulla minä ja komea vastanäyttelijäni saavuimme kuvauspaikalle ja tapasimme siellä kuvausryhmän ja ohjaajan. Kävimme läpi päivän ohjelman ja aikataulun ja sen jälkeen me näyttelijät pääsimme green roomiin rentoutumaan / valmistautumaan kunnes kaikki kamerat ja valot oli aseteltu paikoilleen.

Ohjaaja oli todella mukava ja antoi vapauden muokata reploista omaan suuhun sopivia. Myös palaute oli jatkuvasti positiivista ja rakentavaa.

Oli tosi hauska päästä todistamaan sitä, että kuvauksissa sattuu muitakin mokia kuin näyttelijöiden kömmähdykset. Esim. mikrofoni kolahti välillä kattoon tai seinään tai näkyi kuvassa. Kuvausryhmällä oli kädet täynnä haasteita saada valaistus näyttämään luonnolliselta asunnossa jonne aamulla ja päivällä paistoi ikkunasta luonnonvalo, mutta neljän jälkeen ulkona alkoi hämärtää ja valot jouduttiin kikkailemaan keinotekoisesti.

Kuvasimme osan kohtauksista ns epäjärjestyksessä, joka tuntui hieman hassulta, mutta tauot välissä helpottivat kummasti.

Green room / taukohuone

 Torstaina mulla on toiset kuvaukset, jotka tulee olemaan huomattavasti haastavammat kuin nämä ensimmäiset, sillä koko lyhytelokuvan ajan minä huudan ja riehun. Saattaa olla, että perjantaina vähän väsyttää. Mutta täytyy sanoa, että vastanäyttelijöiden kanssa mulla kävi käsittämättömän hyvä tuuri.

Käsis

mm. tältä näytti

 Toinen jakso on melkolailla ohi. Ainakaan oppitunteja ei enää ole tänävuonna. Viimeisellä viikolla katsoimme vanhemman luokkatason näytelmät, jotka melkein kaikki käsittelivät seksuaalista väkivaltaa, eli aika rankkaa katsottavaa ja varmasti myös näyteltävää. Pääsimmä yleisöksi myös vanhemman luokkatason soololaulu näyttöön.

Viimeisellä Scene study tunnilla opettajamme toi meille suklaata ja makasimme koko kolme tuntia joogamatoilla ja juttelimme. Kyseinen oppitunti oli myös viimeinen sille ryhmälle yhdessä, sillä vuoden vaihteessa ryhmät menevät uusiksi. Haikeeta. Seuraavassa jaksossa kamera tunnilla suoritamme Feature Film -projectin, eli parimme kanssa valitsemme opettajan antamista käsikirjoituksista yhden kohtauksen ja kuvaamme sen sitten ihan kunnolla valoineen kaikkineen ja editoimme esityskuntoon. Minä ja parini (jälleen komea mies) emme vielä ole päättäneet käsikirjoitusta tai kohtausta, mutta olemme valinneet neljä vaihtoehtoa. Silver linings playbook, Revolutionary road, Perks of being a wallflower ja Blue Valentine.

Paljon luettavaa.

Muita vaihtoehtoja olisi ollut mm. Good Will Hunting, In her shoes, 500 days of Summer ja Thelma and Louise jne. 

Ilmoittauduin monologikilpailuun ja nyt on ainakin työstettävää materiaalia monologia varten koska kaikki 20 käsikirjoitusta on kokonaisena mulla sähköpostissa. Jee!

Ei kai tässä tänään muuta.. Palailen sitten perjantaina jos jaksan ja sunnuntaina Suomeen! Woop!

Jouluostokset tehty... For all the naughty girls..

Kolme päivää korkokengissä

#selfie

Takana raastavan rankka viikonloppu, joka on jättänyt jälkensä mm mun jalkoihin. Pääsin kolmeksi päiväksi leikkimään promotyttöä Vancouverin suurimpiin ostoskeskuksiin, Hudsons Bay ("The Bay" vähän niinku Stockmann) nimisiin myymälöihin. Vietin siis perjantaina, lauantaina sekä sunnuntaina, jokaisena päivänä väh. 4h "enkeliksi" pukeutuneena, korkokengissä, tiukassa mekossa ja tujussa meikissä sipsutellen ympäriinsä ilman ainuttakaan taukoa. Jalat kiittää. Tehtäväni oli yksinkertainen; myydä mahd. monta pulloa Thierry Muglerin hajuvesiä. Etenkin sitä Angel -merkkistä. En toki ollut yksin vaan seuranani oli joka päivä 3-6 opiskelutoveria, joista yksi työskentelee hajuvesimyyjänä ihan vakituisesti. 

Opettelimme pikaisesti tuotteiden nimet, pullokoot, hinnat, tuoksujen sisältämät ainekset ja saatavilla olevat tarjouspaketit. Sitten sompailimme ympäri ostoskeskuksen kemikaaliota jakamassa shoppailijoille suklaata, hajuvesinäytteitä ja häpeilemättömästi hurmauskykyämme käyttäen talutimme kaikki syöttiin tarttuneet, tuotteista vähänkään kiinnostuneet varsinaisten myyjien luokse, jotka sitten hoitivat homman kotiin. Jo perjantaina oivalsimme, että komeiden nuorten miesten on helpompi myydä hajuvesiä naisille ja me tyttöset iskimme kyntemme Angel for men (A*men) pullojen kanssa pahaa-aavistamattomiin miehiin. Tämä taktiikka johti lukuisiin treffipyyntöihin ja muutamaan "lupaan ostaa jos saan sun numeron" -tapaukseen. (Eivät saaneet, ostivat kuitenkin.) 

               Valkosuklaatikkari

Jokaiselle päivälle oli asetettu myyntitavoite. Perjantain tavoite oli ainoastaan myydä enemmän kuin Chanel ja lauantai-iltana kaverini saikin iloisen puhelun pomoltaan, jonka päätteeksi hän totesi "We ass-raped the sh*t out of Chanel!" Tämä oli hieno suoritus meiltä, sillä Chanelilla näitä promotsirbuloita oli kymmenen enemmän kuin meitä. Tässä näemme, että 6 näyttelijää on aina parempi kuin 16 mallia. Lauantain tavoite jäi vajaaksi, eikä ihme, sillä Park Royalin ostoskeskus oli erittäin hiljainen. Sunnuntaina Metrotownissa myimme tavoitteen ($2000) yli ja saimme kutsun promoilemaan myös tuleviin "hajuvesigaaloihin".

Minä ja kaunis Isabella.

 Mitä opin:

1. Tiedä mitä myyt. Nimi, hinta, historia + jotain kivaa nippelitietoa.

2. Tervehdi KAIKKIA.

3. Vitsejä, paljon vitsejä.

4. Jos saat luoduksi katsekontaktin kauempana sijaitsevaan henkilöön, älä hämmenny ja katso pois. (#VainSuomiOngelmat)

5. Kun tarjoat jotain älä kysy "saisiko olla..?" vaan tuuppaa testituote suoraan asiakkaan kouraan ja totea "Tässä teille, arvon neiti/rouva/herra"

6. Tunne yleisösi. Käytä häikäilemättömästi hyväksesi pienten lasten kiinnostusta, vanhemmat seuraavat perässä. Jos lähestyt pariskuntaa, huomioi ensin vaimo. Koita myös painaa kasvot muistiin, jottet vahingossa tarjoa sitä hajuvesitikkua viiteen kertaan sille samalle äkäpöksymummulle.

7. Jännänvärinen suklaa on aina hyvä houkutin.

Perjantai

Minä ja Mika

Lauantain tiimi.

#meitsie

Melodyn enkelit

Tähän enkelöitymiseen sisältyi runsaasti tekokarvaa mm. ripset ja ponnari. Ponnari on merkiltään "Loves Change". On kestänyt käytössä villejä festarileiriytymisiä ja näyttää edelleen siedettävältä, joten suosittelen!

Rahallista palkkaa meille ei annettu, mutta joka päivältä saimme pienen lahjapussukan. 

Koko viikonlopun saldo on tässä: 

Miesten A*Men Pure Wood pullo 100ml

Angel Eau De Parfum 25ml

Alien Eau De Parfum 30ml

Angel Eau De Parfum 5ml

Alien Eau De Toilette 6ml

2 kpl pieniä Burberry Rosewood huulipunia

Palkka.

Olen tähän täysin tyytyväinen. Sain myös pitää Thierry Mugler -pinssin.

Cards Against Humanity

Viikonloppu olisi voinut olla hieman rentouttavampi, jos olisin joka päivä hajuvesikeikan jälkeen tullut kotiin nukkumaan, mutta kuten kaikki taiteilijat meille opettavat: "Rankat duunit vaatii rankat huvit", joten keksimme joka illalle jotain viihdettä. Lauantaina viihde oli nimeltään Cards Against Humanity. Korttipeli ilkeille, inhottaville ja sieluttomille ihmisille. Paras. Peli. Ikinä.

Ei suositella puolestaloukkaantujille tms. herkkiksille.

Pelin kulku on jotakuinkin seuraava: Jokaisella pelaajalla on kädessään 10 valkoista "vastaus" -korttia. Vuorossa oleva pelaaja nostaa pakasta mustan "kysymys"/"väittämä" -kortin joka sisältää aukon. Esim: 

"What are my parents hiding from me?"

tai

"Maybe she's born with it.  Maybe it's __________"

Muut pelaajat etsivät korttiensa joukosta sopivat vastaukset ja ojentavat ne kysymyksen tai väittämän esittäneelle henkilölle, joka sitten valitsee vastauksista sen brutaaleimman ja hauskimman vaihtoehdon.

Vastauskorteissa saattaa lukea esim. "Harry Potter Erotica" tai "Michelle Obama's arm" Hauskin vastaus voittaa kierroksen ja saa yhden pisteen.

"And the Academy Award for Breeding elves for their priceless semen goes to Gandalf!"

Sellaista. Tänään kameratunnilla leikin taas apulais ohjaajaa (AD) ja ensiviikolla pääsen leikkimään lääkäriä tai potilasta.

Selfie level Ninja

Kuukausi jouluun!!!!!

Taiteilijat työssään.

Keskiviikkona olen lupautunut toimimaan meikkimallina muuan opiskelijalle koulussamme... To be continued... 

Marraskuu

 Marraskuu noin puolessa välissä, eikä ekan jakson arvosanat ole vieläkään kaikki näkyvillä. Ketuttaa. Osa kuitenkin on ja ilokseni voin todeta, että (arvosteluasteikolla 0-100) arvosanani ovat tähän mennessä melko hyvät. Improsta 91.8, Camera 1:stä 82, Performance studiesista 80.13, Acting 1:stä 88.40. Jokaisella oppiaineella on muutama "osa-alue" ja jokaisella osa-alueella muutama arvosteluperuste 0-10 pisteeseen (0=ei suoritettu 10=erinomainen) ja näiden kaikkien yhteen laskettu summa on oppiaineen arvosana.

Kameratunneilla olemme saaneet viimeisetkin Movin Masterit kuvattua ja siirrymme sairaaladraamoihin ensi maanantaina. Jakson loppupuolella palaamme kuvaamiimme kohtauksiin ADR -äänitysten parissa.

 Kuulustelukohtaus CSI Miamista


Maanantai iltana koin pienoisen paniikinkatkuisen hetken, kun pitkän koulupäivän jälkeen olin yöpuvussa jo puolimatkassa höyhensaarille ja rakennuksemme palohälytyskellot pärähtivät soimaan. Mitäs siinä muutakaan kuin kengät jalkaan, avaimet käteen ja rappukäytävään sompailemaan. Toki aluksi ajattelin, että varmasti väärä hälytys, mutta rappukäytävässä tuoksahti vahvasti savu, joten näin parhaaksi kipittää ulos hieman nopeammin. Siinä sitten naapureiden kanssa ihmeteltiin, että mitäs helvettiä täällä tapahtuu. Liekkejä ei näkynyt ja palokunta saapui alle puolessa tunnissa. Toiset puoli tuntia ulkona palelua ja saimme palata rakennukseen. Ainut ongelma oli, että palokunta ei heti tavoittanut rouvashenkilöä, jolla on rakennuksemme kaikki avaimet, eikä palohälytyskelloja saatu sammumaan vielä hetkeen. Voitte uskoa, että vitutti.

Movement 2

Tästä oppiaineesta alan olla aika innoissani. Lämmittelyksi olemme tanssahdelleet ja ensimmäinen yksitellen suoritettava "performanssi" -muotoinen harjoituskin on jo ohi. Harjoituksessa tarkoituksena oli löytää selkeä alku, nousu ja loppu. 

   Harjoituksen kulku oli jotakuinkin tämä: Jokainen opiskelija esiintyy vuorollaan itseään kiinnostavan aiheen "professorina", joka saapuu luentosaliin mahdollisimman matalalla profiililla ja erittäin jännittyneenä. Professori alkaa luennoimaan aiheestaan SIANSAKSAKSI ja luennon edetessä innostuu niin kovasti, että unohtaa olevansa professori luentosalissa ja alkaakin elää luennoimaansa aihetta oppilaidensa edessä. Innostuksen huipulla professori nousee pöydälle ja yleisön joukosta joku heittää häntä pyyhekumilla otsaan. (Ei tietenkään oikeasti!) Tästä järkyttyneenä professori tajuaa nolanneensa itsensä täysin ja seisoo hetken hölmistyneenä ja häpeissään paikallaan ennenkuin poistuu itku kurkussa.

   Harjoitus oli erityisen huvittavaa seurattavaa. Yksi "professori" luennoi formula-autoista ja päätyi tanssimaan pöydällä kuin palkintokorokkeella suihkutellen skumppaa päälleen, toinen professori luennoi kreikkalaisista ja roomalaisista patsaista ja päätyi poseeraamaan pöydän päällä ilman paitaa. Itse pidin luennon rynnäkkökiväärin käytöstä ja taistelijaparin etenemisestä syöksyen. Toteutin luentoni suomeksi (hieman turkulaisella soinnilla... Mistä lienee minuun tarttunut...), koska se kuullostaa täällä monen korvaan täysin siansaksalta.

  

Mutta se innostavin asia tästä kurssista on vielä edessä! Meille pidettiin pieni briiffaus motion capture -juttusista (seuraavien videoiden avulla) ja todella todella toivon, että pääsemme näillä vempeleillä leikkimään jossakin kohtaa koulutusta:

Tänään Rehearsal Lab tunti oli erittäin tuottava! Minä ja parini luimme puolet kohtauksesta leikkien tyynysotaa ja sitten päätimme lähteä baariin. Muutaman viskin ja rommikolan jälkeen kykenimme lukemaan koko 10 sivuisen kohtauksen läpi ulkomuistista kertaakaan lunttaamatta! Ehdottomasti edistyksekkäin harjoitus tähän mennessä! Seuraavalle Scene study tunnille meidän pitäisi tuoda hahmomme roolivaatteet. Minun hahmoni on koko kohtauksen alasti pelkkään huopaan kietoutuneena, mutta en ainakaan itse ajatellut täysin nakuilla koulussa eli jotain jännää pitäisi perjantaiksi soveltaa.

Huomenna pidän lyhyehkön esitelmän kahdelle acting luokalle aiheesta Given Circumstances (kuka? mitä? milloin? missä?) elokuvassa Shame. Näkemisen arvoinen elokuva, mutta en suosittele herkkänahkaisimmille. 

Menen nyt nukkumaan koska huomenna taas 11h koulua. Hyvää yötä ja huomenta Suomi!

T1, Done!

Ensimmäinen jakso on nyt ohi! Maanantaina saapuu uusi erä opiskelijoita, eikä meidän luokkataso enää ole se kaikkein juniorein! Jee! Kaikki ensimmäisen jakson arvosanat eivät ole vielä nähtävillä.. Kovasti niitä odottelen.

Tänä kauniina lauantai aamuna nousin sängystä klo 7, jotta ehtisin kahdeksalta alkavalle joogatunnille. Jätin puhelimen kotiin (kuten aina kun lähden salille) ja kirosinkin itseäni sitten koko matkan, sillä näkymä oli kuvaamisen arvoinen. Nouseva aurinko värjäsi korkeimpien rakennusten huiput kauniin kultaisiksi ja valtava sateenkaari ylsi kaupungin keskustan länsiosan halki. Vieläkin vähän vituttaa. Anyway, tämän postauksen pointti ei ole maisemakuvat vaan jakson viimeinen kameratunti. Tähän mennessä ehkä eniten "asian ytimeen" tähdännein oppitunti.




Tähän mennessä kameratunneilla vain opettaja on käyttänyt kameraa ja meidän tehtävämme on ollut vain näyttää uskottavalta sen edessä. Tällä kertaa opettajamme roudasi luokkaan täyden laitteiston; kameran telineineen ja monitoreineen, mikrofonin, valot, c-standin jne. Kaikki vempeleet olivat purettuina kärryssä. Jakauduimme kolmeen ryhmään ja opettaja antoi seuraavanlaiset ohjeet: "Haluan kameran ja monitorin tähän, kuvaussuunta on tuo. Ryhmä 1, pystytätte kolmen pisteen valaistuksen (3point lighting), ryhmä 2 kameran ja ryhmä 3 kasaa mikrofonin ja c-standin. Käyttäkää jatkojohtoja." Kun kaikki ryhmät olivat toteuttaneet tehtävänsä hän totesi: "Hyvä! Nyt purkakaa koko setti, vaihtakaa ryhmien tehtäviä ja kasatkaa koko homma uusiksi toiseen suuntaan."

Täytyy myöntää, että en ole mikään elektroniikan asiantuntija ja olin hieman hukassa. Mutta ei se kuvauskalusto niin monimutkaista ole kuin miltä se näyttää. Ensimmäisellä kierroksella kasasin mikrofonin ja toisella pystytin kameran. Muutamia tärkeitä huomioita:

- Pidennettäviä osia (telineet, mikrofonin varsi jne.) ei koskaan tule pidentää täyteen mittaan.

- Valoja kannattaa käsitellä hanskat kädessä, kuumenevat nopeasti.

- Jatkojohdot käytössä kaikkialla, jotta johtoon kompastuessa kaikki aparaatit eivät kaadu.

- Erillistä mikrofonia käytettäessä kannattaa varmistaa, että kameran oma mikrofoni on pois päältä.

- Varoita ennenkuin sytytät valot.

- C47 = puinen pyykkipoika.. Niitä käytetään valojen peittämiseen.

Lopputulos näytti tältä.

Kolmen pisteen valaistus on se mikä "saa leffatähdet näyttämään leffatähdiltä". Opettajamme halusi ehdottomasti tällä todistaa, että kuka tahansa näyttää hyvältä hyvässä valaistuksessa. Jommasta kummasta etukulmasta (usein vasemmalta) paistaa "päävalo" ja toiselta puolelta "täytevalo", "takavalo" tulee päävaloa vastapäisestä takakulmasta. Opettelimme myös heijastamaan valoja ja luomaan varjoja C-standin avulla. 

"Seuraavan kerran kun leikitte sen Snap Chatin kanssa, niin kokeilkaa ihan huvin vuoksi rakentaa itsellenne hyvä valaistus." 

- Opettaja

Kun koko koneisto oli ns. taisteluasemissa, jakauduimme kahteen ryhmään; näyttelijät ja kuvausryhmä. Opettaja antoi näyttelijöille lyhyen, kahden vuorosanan kohtauksen, jonka jokainen kävi sitten suorittamassa pareittain hyvässä valaistuksessa kameralle. Kuvausryhmästä yksi toimi apulais-ohjaajana, yksi kuvaajana, yksi mikki-miehenä, yksi merkkaajana ja yksi teki muistiinpanoja. Opettaja toimi ohjaajana.

 Käyttämämme kohtaus. Naisnäyttelijät Andrean ja miesnäyttelijät Jeffin roolissa.

Pidin tästä kohtauksesta erityisesti siksi, että se päättyy kunnon dramaattiseen bitch-slappiin. Saimme myös pienen perehdytyksen "stage combat 101". Emme tietenkään oikeasti ryhdy kuvauksissa ketään läpsimään, joten Jeff-hahmon oli seistävä sen verran kaukana Andreasta, ettei tämä suoralla kädellä osunut naamaan. Koska tällaiset vuoropuhelukohtaukset usein kuvataan ns. lähikuva toisen olan yli -meiningillä, feikkiläpsy on helppo saada näyttämään aidolta, jos läpsyn vastaanottaja kääntää päänsä oikeaan aikaan ja lyöjän käsi kulkee oikeassa kulmassa lyötävän nassun edestä. 

Olin ensimmäisten näyttelijöiden joukossa ja toisella kierroksella pääsin leikkimään apulais-ohjaajaa. Apulais-ohjaaja on kuvauksissa se henkilö, joka pyörittää koko peliä. Koko homma pyöri jotakuinkin seuraavanlaisessa muodossa:

A. ohjaaja: Quiet on set! Going for picture. 

(tässä kohtaa jokainen sulkee suunsa) First positions. Camera?

Kameramies: (Käynnistää kameran) Rolling.

A. ohjaaja: Sound?

Mikki-mies: (varmistaa, että mikrofoni sojottaa oikeaan suuntaan) Speed.

A. ohjaaja: Mark it.

Merkkaaja: (Iskee sen mustavalkoisen kläpyttimen kameran eteen) Scene X, Take X. (*kläp*)

Ohjaaja: Action!

Muistiinpanoja tekevä henkilö kirjoittaa jokaisen kohtauksen osalta kuinka monta ottoa mitäkin tuli tehtyä ja jos tapahtuu mokia (esim. mikrofoni näkyy kuvassa, näyttelijän naamalla hassu varjo, replat menee sekaisin tms.) nämä tulisi selvitä muistiinpanoista, jotta editointiprosessissa on sitten helpompi löytää monen oton joukosta ne käyttökelpoiset.

Seuraavassa jaksossa kameraa opettaa eri henkilö. Tätä opettajaa tulee kyllä ikävä. Heti tunnin aluksi hän kertoi olevansa krapulassa ja tunti päättyi hänen osalta sanoihin: 

"Mun alkoholiongelma alkoi vasta kun tapasin teidät!"

Seuraava viikko kuluu päntätessä vuorosanoja. Viikon päästä pitää olla puhtaasti muistissa, jotta voidaan sitten parini kanssa ryhtyä työstämään kohtausta ihan huolella. Tällä hetkellä mun käsis näyttää tältä:

Keltaiset yliviivaukset on mun vuorosanoja ja siniset yliviivaukset on fyysisiä aktiviteettejä, joita mun hahmo suorittaa kohtauksen aikana. Seuraavan parin päivän aikana sivut tulee täyttymään muistiinpanoista.

Tässä vielä mun eiliset fiilikset. Puolet luokasta lähti kiertämään tulevan Halloweenin kunniaksi kummitustaloja, itse juhlin ensimmäisen jakson päättymistä kylvyssä lipittäen viiniä ja syöden juustoa ja viinirypäleitä. Parhautta!