Murteita, aksentteja ja jouluostoksia

Tänään höpisen accents & dialects kurssin sisällöstä sekä joulukrääsästä ja muista juttusista. Ihan ensiksi kuitenkin myönnän antaneeni virheellistä tietoa: opettelemamme "yhteislaulu" onkin soolo laulu, eli jakson lopussa jokainen esittää saman viisun koko luokalle. Esitys arvostellaan pääosin esiintymiskyvyn perusteella, eikä niinkään laulutaidon. Ei paineita. 

Mutta käykäämme asiaan. Tämänhetkinen lempiaineeni koulussa on ehdottomasti accents and dialects. Miksi? Koska opettaja on hulvaton. Ja koska kurssin tarkoitus ei ole opettaa meille kaikkia aksentteja, vaan opettaa meidät oppimaan aksentteja. Tähän mennessä olemme oppineet eri kielien ja aksenttien syistä ja synnyistä, eri kansalaisuuksille ominaisista resonaatioista ja kaikista jännistä stereotypioista.

"There's no such thing as ´the correct accent´ there's just 'how me and my friends say it.' "

Olet ehkä itsekkin huomannut, että useissa amerikkalaisissa elokuvissa "pahis" on yleensä nero (evil genius) tai korkeasti koulutettu hahmo ja tämä myös kuuluu puheesta. Huolellinen artikulaatio ja pitkien, vaikeiden sanojen käyttö on usein ominaista. Sankari -hahmo on yleensä maalaisfiksu, ei niinkään korkeasti koulutettu vaan just sellanen tavallinen jamppa. Miksi näin? Katsojan on helpompi samaistua! Elokuvabisnes, jos mikä, on tarkasti laskelmoivaa bisnestä ja siksi taviksia suositaan.

Starbucksissa on jo joulu.
Ja ei, en enään edes yritä ton nimen kanssa.

Ensimmäinen salaisuus näiden hahmojen luomiseen löytyy äänen resonoinnista. Mitä edempänä suussa ääni muodostuu, sitä viisaammalta puhuja kuullostaa. Siksi esim. brittiaksentilla puhuva (ääni keskittyy ylähuulen taakse) kuullostaa aina fiksummalta kuin cowboy -aksentilla (suun takaosa) puhuva jenkki. Korkeasti koulutettu vs. maalaisjuntti. Koen tarpeelliseksi myös mainita, että useat amerikkalaiset huolellisesti puhuvat, korkeasti koulutetut poliitikot opettelevat maalaisaksentin miellyttääkseen laajaa äänestäjäkuntaa. Olemme koulussa jopa tullaat siihen tulokseen, että tyhmemmältä kuullostaminen on ns. muotia. Syyttäkäämme tästä televisiota ja sosiaalista mediaa. Tai sitä, että koska meidän kulttuurissamme kaikilla on mahdollisuus kouluttautua, omaa koulutustasoa ei enään tarvitse tuoda julki puhetavassaan. On ok kuullostaa laiskalta ja vähän tyhmältä. 

Muoti-ilmiöistä hieman lisää: "Vocal fry" eli äänen "käristäminen" ja "Valley-girl" ovat erittäin ärsyttäviä tapoja puhua, mutta jenkkilässä, etenkin Kaliforniassa ne ovat suuressa suosiossa. "Valley-girl" käyttää paljon sanoja täytesanoja, kuten "umm", "like", "you know" ja kuullostaa yleensä siltä, että ei tiedä lainkaan mistä puhuu. Myös fry on tässä puhetavassa läsnä ja saa puheen kuullostamaan laiskalta. "Valley-girl" usein pidentää vokaaleja ja lisää niihin hieman ylänuottia. Myös yläintonaatio on olennainen osa tätä puhetapaa. Yläintonaatio saa lauseen kuullostamaan kysymykseltä. Jos mies puhuu kuin "Valley-girl" sitä kutsutaan "Gay-accent":iksi. I shit you not. Tällä nimellä me opimme sen koulussa.

"En koskaan kiroile kotona, mutta kun opetan, käyttäydyn huonosti. Haluan olla huonokäytöksisin ihminen huoneessa, jotta teidän ei tarvitse esittää hyväkäytöksistä minun tunneilla."

                                                              - Opettaja 



Seuraavaksi yritän tiivistää mahdollisimman ymmärrettävästi seuraavat aksentit: britti, kanukki ja neutraali amerikkalainen. 

Britti

Kuten jo mainitsin, ääni syntyy ylähuulen takana. Lyhyt "o" lausutaan O:na kuten sanoissa "stop", "hot", "God" ja jännä kyllä myös "what" sanan a on enemmän o. 

Kyllä! Nutella latte is a thing.

Toisin kuin jenkkiaksentissa, sanan keskellä sijaitsevat t-kirjain lausutaan t:nä: "attitude", "item", "center", "captain", "battle" jne. 

R-kirjaimet sanan keskellä ovat usein brittilässä "non-rhotic" eli ne jätetään lausumatta: "car", "bird", "water" jne. 

Syynä tähän on (opettajamme mukaan) se, että muinoin brittilässä hallitsi kuningas, jolla oli ärrävika. Hoviväellä oli kaksi vaihtoehtoa: tehdä pilkkaa kuninkaasta (never a good idea) tai puhua kuten hän. Ja tästä tuli sitten muoti-ilmiö. Mutta jos luet Shakespearin näytelmiä alkuperäisellä kielellä ärrät lausutaan kunnolla, sillä ne ovat peräisin ajalta ennen ärrävikaista kuningasta. Ilmeisesti Shakespear puhui samalla tavalla kuin Hagrid Harry Potter -leffoissa.

Sanoissa "after" ja "pass" A:t lausutaan A:na

Neutraali amerikkalainen

Ääni syntyy keskellä suuta. Opettaja käski kuvitella pingispallon suuhun ja puhua sieltä missä se pallo on. Olettaen, että et nielaise palloa sinun pitäisi tämän meilikuvan avulla kyetä löytämään itsestäsi neutraali jenkki. 

Sanoissa "stop", "hot", "God" ja "what" jenkki lausuu O:t hyvin vahvasti A:na.

T:t sanan keskellä jenkki mielellään joko ns. nielaisee tai lausuu D:nä.

Ärrät on "semi-rhotic" eli melkeen lausutaan kunnolla, mut ei sit ihan kuitenkaan. Ota siitä nyt selvää.

Intonaatio on usein alaspäin. Tämä kuullostaa kanadalaiseen korvaan hyvin päättäväiseltä ja jopa tympeältä. 

"after" ja "pass" A:t kuullostavat kovasti Ä:ltä.

"Roman culture was a very phallic culture. You know the columns... Dicks everywhere!" 

Kanadalainen

Äänen synty sijoittuu jenkin ja britin välimaastoon. Suun etuosaan, mutta ei ihan hampaisiin asti. Tästä syystä jenkkikorvaan kanukki kuullostaa vähän britiltä. 

Myös O:t, A:t ja T:t kulkevat hyvin pitkälle britin ja jenkin välissä sitä kuuluisaa kultaista keskitietä.

Sanat "out" ja "about" ovat ne jännimmät! ou-yhdistelmä kuullostaa hieman O:n ja Ö:n välimuodolta, koska kanadalainen pyöristää huuliaan puhuessaan. 

Täysin briteistä ja jenkeistä poiketen kanadalainen päräyttää ärrät kunnolla! Ei kuitenkaan yhtä lahjakkaasti, kuin suomalainen. 

Kanadalaiseen puhetyyliin kuuluu myös yläintonaatio. Ei yhtä vahvasti kuin "Valley-girl", mutta kuitenkin sen verran, että toteamukset kuullostavat useasti kysymyksiltä. Kanadalaiset myös pyytävät anteeksi tarpeettoman paljon. 

Japanilaisen vaahteran lehdet on... jänniä.

"How do you get a Canadian to apologize? Step on his toes!"

Pitää täysin paikkansa. Kanadalaiset sanovat "Sorry" varmaan 10 kertaa päivässä ja tuntuvat myös tarkoittavan sitä.

"If someone tells you 'sorry' in New York, what they really mean is 'Fuck off'. "

Kaikkien rasististen vitsien lisäksi opettaja myös piikittelee meitä oppilaita meidän puhetavoistamme. Ilmeisesti minun suurin ongelmani on se, että lausun T:t liian terävästi. Jokaisella tunnilla muutama oppilas aksentteineen otetaan suurennuslasin alle ja häneltä tiedustellaan kaikki kielitaitoon liittyvät asiat ja analysoimme puhetapaa myös roolituksen kannalta. Esim. Jos puhut kuin Valley-girl on hyvin epätodennäköistä, että saat roolin lääkärinä, kemistinä tai juristina. 

Hilpeä kuvausryhmä. Kuvasimme sairaaladraamakohtauksen Housesta. Olin kameramies.

Lääkärit, potilas ja kameramies.

Välitunti-vessa-selfie

Pääsin ottamaan POV kuvaa potilaan näkökulmasta.

Lauantaina kävin Metrotownissa vähän shoppailemassa. Söin elämäni ekat FroYo:t

Vierailin myös ensimmäistä kertaa photo boothissa.

Sijoitin joulukoristeisiin.

Mulla on ollut kahvinkeitin kohta 3kk täysin käyttämättömänä. Ostin viimeinkin kahvia!

Paljon.

Tuli hankittua myös jouluinen tuoksukynttilä ja jouluinen brownie mix.

Smore's... keksi, jonka päällä vaahtokarkki, jonka päällä suklaata. Huomioi myös pingutikkari!

Oli ihan hyvää.

 Torstaina Burrard Streetillä on ilotulitus/valoshow, johon ois super siistii päästä pällistelemään, mutta koulua on iltakahdeksaan saakka. Seuraavaa viikonloppua odotan innolla. Pääsen leikkimään promotyttöä kolmeen Vancouverin suurimpaan ostoskeskukseen. Eli kolme päivää korkokengissä, juhlamekossa ja meikissä. Ilmeisesti myös jonkun näköiset enkelinsiivet selässä, koska mainostamme Thierry Muglerin Angel -hajuvettä.

 Eiköhän tässä ollut tarpeeksi tälle päivälle.

Jouluvalot Burrard Streetillä