Noniin. Nyt on sitten valmistuttu ja kädessä tuore diplooma. Huomenna saan avaimet uuteen asuntoon ja aikaa muuttaa on koko seuraava viikko. Ensi viikolla vipellän myös rajalle anomaan työlupaa, jotta osa-aika vuoroni voisivat pian vaihtua täysiksi päiviksi. Syyskuun ensimmäisenä päivänä internetin ihmeelliseen maailmaan laukaistaan Casting Workbook sivustolle koko valmistuneen luokan kuvat, resumeet sekä promonauhat joista agentit yms elokuva-alan vaikuttajat voivat meitä ihastella ja halutessaan ottaa yhteyttä.
On tullut juhlimisen lisäksi myös lähetettyä ensimmäinen oman alan "työhakemus" eli "pliis antakaa mun tulla koe-esiintymään" -sähköposti muuan musikaaliin. Ah niin. Ja tässä ovat mun viralliset kasvokuvat. Tadaa:
Näistä älyttömän iso kiitos Rob Gilbertille! Hulvaton ja taitava mies on hän!
Nyt seuraa muutama kuva valmistujais seremoniasta...
...Luovutin koulun avaimet pois. Nyyh.
...Valmistujaisten tapahtumapaikkana oli siis ihan järkyttävän suuri elokuvateatteri, jossa meidän loppuelokuvat blastattiin ihan oikeesti isolle valkokankaalle. Siis aivan järkyttävän kokoselle näytölle. Kyllä. On outoa nähdä itsensä 1000000000 kertaisessa koossa...
...Koko apinalauma.
...Hämmentyneet valmistuneet. Yksi parhaista ystävistäni täällä on hän. Muuttaa takaisin Saksaan huomenna. Ikävä tulee.
...Toinen hyvä ystävä. Meistä tulette vielä kuulemaan varmasti ;)
...Ja tämä jumalatar muuttaa myös muualle hämmentämään ihmisiä häröydellään <3
...Koulun henki, sielu, sydän ja aivot ovat nämä kaksi ihanaa opettajaa!
...A kiss goodbye. Vaikka tapaamme vielä! Varmasti!
...Siinä se nyt on! Diplooma ja luokkakuva.
Party? Sure! But first...
Ensi viikolla varmaan avaudun muuttopuuhista ja sitä seuraavalla viikolla kerron elämästä aloittelevana näyttelijänä. Tulee jännää. Cheers!
Tää postaus tulee olemaan nyt about pelkästään vaelluskuvia Capilano Pacific Traililta, koska se oli nyt tän viikon ainoa saavutus. Aivan järkyttävä kiire, unenpuute ja stressi on tällä hetkellä päällä. Viikonloppuna aloitamme 4 päivää kestävät kuvaukset eli joka päivä vähintään 12h studioilla ja välissä kotiin suihkuun ja nukkumaan. Vaellusreissusta sen verran, että tarkotus oli suorittaa semmonen easy 4h reitti, mutta ihan ensimmäiseksi eksyimme hieman. Lähdimme seuraamaan Capilano jokea hieman liian pitkälle ja päädyimme sellaiseen pisteeseen, että joko jatkamme uimalla tai käännymme takaisin. Lähetimme maastotiedustelupartion ylittämään jokea ja he palasivat takaisin, vaatteet märkinä tuoden viestiä: "Edessä on syvää vettä, meidän on palattava takaisin."
Kiviä
Vettä
Yli vai ympäri?
Jaa'a
Minähän en ui
#FuckTheTrail
...yli. Oikea vastaus on yli.
Iloiset vaeltajat
Capilano Lake
Se tunne, ku ruoho on kirjaimellisesti vihreempää just tien toisel puolel...
Mitäpä tähän lisäämään kuin, että tällä hetkellä ilma ei ole ihan yhtä kaunis kuin kuvissa, johtuen lähistöllä riehuvista maastopaloista. Sunnuntaina koko kaupunki haisi savusaunalta ja taivas oli keltaruskea. Ilman laatu erinomainen, kuten varmasti arvasitte. Ja nyt näyttäisi myös siltä, että minulla on seuraavalle vuodelle asunto. Ensiviikolla luvassa tod. näk. jonkinmoinen videokooste kuvauksista, koska oon kuitenki liian laiska kirjottamaan.
...we stand on guard for thee... Keskiviikkona oli siis Canada day. Juhlistin kyseistä eventtiä täysin selvin päin vaikka torstaikin oli vapaapäivä. Kävin paahtumassa rannalla ja myöhemmin ihastelemassa ystävieni uutta asuntoa ja ilotulituksia heidän rakennuksensa kattoterassilta. Hyvässä seurassa tietenkin. Kuvia luvassa. Särkylääkkeiden täyteisen viikon jälkeen päätin suorittaa viikon "cleansen"/ detoxin what-ever-you-call-it, eli seitsemän päivää yrttikapseleita ja tarkoin valikoitua ruokaa. Nyt jo neljäs päivä ja olen positiivisesti yllättänyt itseni itsehillinnälläni. Hmm.. Mitäs muuta..? Maanantai oli vapaa, keskiviikko ja torstai vapaat... Tiistaina alkoi yksi uusi oppiaine, "Actorpreneur" eli miten tukea itseään näyttelijänä tehden alan töitä esim. käsikirjoittaminen, tuottaminen etc. Ei oo helppoo, mutta hyödyllistä tietoa. Tiistaina oli myös ensimmäinen Ensemble movement tunti. Olen kyseisestä oppiaineesta erittäin innoissani, sillä muutaman lyhyen oppitunnin aikana luomme yhdessä n. 20 min teoksen, joka sisältää liikettä ja ääntä, teeman ja tarinan. Esitämme teoksen viimeisellä viikolla, päivää ennen valmistujaisia. Ensimmäisellä tunnilla suoritimme sokko-harjoituksen, jossa kukin asettui vuorollaan istumaan tuolille luokan keskelle, simmut kiinni (loput istuivat kiltisti yleisössä) ja opettaja soitti 3-5 erityylistä biisiä, joihin edellämainittu sokkoistuja liikehti ja tanssi tuolin kanssa. Kyllä. Tuolin kanssa. Kaunista. Tänään aloitin aamuni hikisellä personal trainer sessiolla, kiirehdin salilta kotiin suihkuun ja syömään lounaan, kävelin kouluun, katsoin "Advanced voice acting" -tunnilla elokuvan I know that voice ja kokeilin ääniteknikon avustuksella mikrofoniin puhumista ilman pop-filtteriä tai wind screeniä, joka on yllättävän haastavaa jos luettavassa lauseessa on paljon "P" -kirjaimia ja tämän jälkeen kipitin koulun viereiseen kahvilaan Casting Workbookin haastateltavaksi. Pirun pitkä lause. Inspired by the novel Tomato Red. Kylläpäs nyt aasinsillan rakentelin, nimittäin Tomato Red on kirja, johon perustuvaa käsikirjoitusta tulemme työstämään tulevalla intenssiivisellä work shop -kurssilla. Pitäisi siis lukaista se, sekä Little Women, josta luen pari sivua viikon päästä nauhalle oppitunnilla. Huhhuh. Ensiviikosta tulee rankka. Pitkiä päiviä ja viikonloppu kiinni, sillä lauantaina aloitamme Love (K)notin kuvaukset. Oikeastaan koko loppujakso on tosi rankka ja kiireinen. Nyt jo läksyjä on kertynyt huimasti. Kahdessa päivässä.
Täysikuu ja kaupunki auringon laskiessa.
Mel ja kattoterassi
Siis oikeesti.
Kun aurinko laskee vuorten taa, Teletapit menevät nukkumaan.
Kyllä se nyt vain on kuulkaas sillä tavalla, että tiistaina alkaa kuudes ja samalla viimeinen jakso koulua. Kuluneella viikolla olen hieman toipunut selkävauriostani, varannut itselleni kampaajan ja ajan valokuvaajalle, valinnut kohtaukset promo-reelilleni, jorannut tanssiaisissa ja itkenyt Leijonakuningas -musikaalin katsomossa. Valmistumisen yhteydessä saamme 2kk päästä koululta valmistujaislahjaksi vuoden jäsenyyde Casting Workbookiin. Siitä on sitten hyvä lähteä etsimään edustusta ja koe-esiintymismahdollisuuksia. Casting Workbookissa ovat kaikki Pohj.-Amerikkalaiset näyttelijät ja agentit eli se on vallan mainio tapa verkostoitua. Olemme itse vastuussa agentin löytämisestä, mutta opettajat ohjaavat ja opastavat siinä melko tehokkaasti. Seuraavassa jaksossa suoritan 2 valinnaista kurssi: liike/tanssi ja Shakespeare monologi. Saattaa tulla rankkaa, koska vapaa-aikaa on vähemmän. Luvassa on myös enemmän ääninäyttelyä, paljon kuvauksia, yksi intenssiivikurssi ja business-kurssi. Loppurutistus. En oikeen osaa sanoa minne nämä viimeiset 10kk ovat kadonneet...
Prom-day
Koulumme "tanssiaiset" olivat n. tunnin mittainen tuokio tanssikurssille osallistuneille, jossa opettaja arvioi valssi, salsa ja foxtrot -taitomme ja lopuksi esitimme pienen pätkän koreografiaa Backstreet Boysin Everybody biisiin. Rikoimme samana päivänä myös koko koulun lankkuennätyksen 5min 30sek. Kyllä, minäkin tällä selällä! Mikäli tahdot nähdä tämän hulvattoman Backstreet Boys tanssin, klikkaa tästä. Taustalla minä ja rikkinäinen selkäni. Olemme aloittaneet valmistautumisen lopputyön eli Love (k)not elokuvan kuvauksiin. Lisää harjoituksia on luvassa ja crew-roolit on jaettu. Itse tulen kuvausten aikana toimimaan näyttelijähommien lisäksi toisena apuohjaajana. Työnkuvaan kuuluu olla tietoinen siitä missä kutakin näyttelijää tarvitaan milloinkin ja, että kommunikaatio tuotannon ja näyttelijöiden välillä sujuu.
Mindy & Betty roolivaatteissa
Kävin tänään katsomassa Jellonakuningas -musikaalin Queen Elizabeth teatterissa. Olen vieläkin hieman sanaton. Oli upea. Suosittelen. Jos et pääse katsomaan livenä, katso edes tämä video.
Pohdin tossa toissailtana vähän elämää ja mieleeni kantautui muisto intin alokasajalta; muuan alikersantti totesi, että: "Täällä te opitte ryömimään, konttaamaan ja kävelemään uudelleen!" Joo tavallaan totta, mutta ei ollut mitenkään elämää mullistava oppitunti. Toisinpa kävi kun näyttelijän oppiin lähdin. Kukaan ei varoittanut, että menisi ihmisen perustoiminnot uusiksi, mutta näin 10kk jälkeen voin todeta, että olen oppinut seisomaan, puhumaan ja hengittämään uudelleen ja muutenkin tuntuu, että kaikki aistit ovat herkistyneet uusille taajuuksille. Muistan elävästi ensimmäisen jakson ensimmäiset voice-tunnit ja miten pyörittelin silmiäni, kun opettaja sepusti siitä miten tärkeää on oikeanlainen hengittäminen ja joogaaminen yms. Vasta nyt on alkanut palaset loksahtelemaan kohdalleen sillä tavalla, että eron huomaa heti "hyvän" ja "huonon" hengityksen välillä. Viime viikolla työstin monologia sekä henk.koht. valmennuksessa voice-opettajan kanssa ja puhetunnilla luokan edessä ja huomasin miten älyttömän helpolta ja vaivattomalta kaikki tuntuu kun hengittää oikein. Sähköpostiini kilahti viime perjantaina viimeisen jakson lukujärjestys. Luvassa on paljon pitkiä päiviä, työntäyteisiä viikonloppuja, workshoppeja, Love (K)not -kuvaukset, Shakespearea, Promo-Reelin kuvauksia, äänitysstudiosessioita, luentoja yrittäjyydestä ja näyttelijän elämästä ja viimeisenä 20. Elokuuta valmistujaiset.
Viime torstaina pääsimme koulusta hieman tavallista aikaisemmin, joten päätimme ystäväni kanssa käydä yhdellä drinksulla. Tämä drinksu muuttuikin ostereiksi ja kunnon lounaaksi Joe Fortes -ravintolassa. Aivan järjettömän hyvää ruokaa! Mikäli koskaan vierailet Vancouverissa vaadin, että käyt kyseisessä ravintolassa syömässä!
Lauantaina keskustasta lähiöön muuttanut luokkatoverini piti pienet grillibileet. Tarjolla oli hamppareita, hodareita, täytettyjä herkkusieniä, pastasalaattia, suklaatäytteisiä banaaneja ja ribsejä, mutta ainoassa ottamassani kuvassa pääosassa ovat sipsipussit... Saattaa olla, että itsekin päädyn lähiöön asumaan kun vuokrasopimus nykyisessä lukaalissani loppuu. Järkyttävintä tässä on se, että kaverini uusi lähiö-kämppä on kaksikerroksinen (+kattoterassi), valmiiksi kalustettu, kahden makuuhuoneen ja vessan paritalo. Vuokra on $200 vähemmän kun mulla tässä pienessä studiossa... Ei. Edes. Vituta. Tosiaan. Valmistujaiset lähestyy ja pitäisi alkaa pohtia valmistujaismekkoa ja kenkiä ja asuvalintoja headshotteihin ja kampaajalla pitäisi käydä ja vaikka mitä. Ajattelin leikata lettiä jonkun verran ja vaihtaa väriä hieman tummemmaksi. Valmistujaismekko on joko tummansininen tai punainen. Tiedän kun löydän.
Kyseinen ohjeistus löytyy koulun kellarissa sijaitsevan äänistudion seinältä. Eilisellä ääninäyttelytunnilla hassuttelimme tv-mainos voice-overeilla. Opettajamme ovat aivan parhaita! Jos joku äännähtää äänityskopissa jotenkin omituisesti/hauskasti, tätä äännähdystä soitetaan varmasti loopilla ainakin 5 minuuttia kaikkien nauraessa hysteerisesti. Eilisen tunnin päätteeksi opettaja jakoi vielä kaikille valtavat keksit! Gotta love VFS!
Vetäydyn tästä suorittamaan läksyjä. ...eli katsomaan TV-sarjoja ja elokuvia, kunnes löydän kolme kohtausta, jotka haluan nauhoittaa Promo-Reelilleni. Koska #MeidänKouluOnParempiKuTeidänKoulu P.S. Tääl on joka päivä yli +20c ...Mites Suomessa? You know you love me, xoxo GossipCookie
Okei... Ihana, ihmeellinen, rankka, liikuttava, hullu ja hulvaton viikko on nyt ohi. Kehtaan väittää, että jokainen osallistuja löysi itsestään jotain uutta joka päivä. Viikon intensiivikurssin teema oli "Return to impulse". Tähän mennessä olemme oppineet opettelemaan vuorosanat tehokkaasti, tekemään syvälliset tekstianalyysit, koreografioimaan kohtaukset itsenäisesti ja näyttelemään jotakuinkin uskottavasti, mutta tällä viikolla opimme luottamaan impulsseihin. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että kaikki valmiiksi suunniteltu "sanonpa tämän vuorosanan tällä tavalla" tai "tällä vuorosanalla kävelen tänne ja istun tuohon sohvalle ja laitan käden käsinojalle" piti unohtaa.
"90% of acting is impulse"
Viikko toimi seuraavalla tavalla: 9 aamulla saavuimme "suureen saliin" suorittamaan itsenäisesti lämmittelyn (joogaa, piirileikkejä, tanssia) ja klo 10 opettaja ja n.10 alumnia saapuivat paikalle. Ensimmäisenä päivänä workshoppasimme puolet kohtauksista (n. 1-2h/kohtaus) ja toisena päivänä workshoppasimme loput, kolmantena päivänä taas ensimmäisen päivän kohtaukset ja neljäntenä toisen. Lounastauon pidimme kun siltä tuntui. Opettajaa lainatakseni: "Working with me is like having sex with a gorilla. You don't stop when you're tired, you stop when the gorilla is tired." Viidentenä päivänä suoritimme "working rehearsalin" eli käytännössä esitimme nämä työn alla olleet kohtaukset alusta loppuun ilman keskeytyksiä. Ohjatun meiningin ulkopuolella oli pakko löytää aikaa vielä harjoittelulle, joko aamuisin tai iltaisin. Kotona olin joka päivä vasta 9-10 aikoihin illalla.
"This is the place to suck if there ever is a place to suck!"
Eväät
Niin helpolta kuin impulsseihin luottaminen kuulostaakin, ei se aina sitä ole. Varsinkaan kun olet lavalla, valokeilassa, useamman kymmenen silmäprin edessä. Nerokas opettajamme kuitenkin onnistui villitsemään sekopäisestä laumastamme irti vaikka mitä. Treeneissä sai tehdä mitä vaan! "Do as you will but harm none!". Milloin joku lauloi vuorosanansa tai tanssi eroottisesti, suihkutti alkoholitonta kaljaa kattoon ja joi katosta putoavat pisarat, seisoi pöydällä, hyppi tai putosi sängyltä, riisui tai puki vaatteita.
Laura
Jos opettaja halusi saada jostakusta emotionaalisen reaktion irti, hän ei tyytynyt teeskenneltyyn tunteeseen vaan meni aika pitkälle henkilökohtaisuuksiin saavuttaakseen tarvittavan reaktion. Oli puhetta isistä, äideistä, isovanhemmista, sisaruksista, pettymyksistä, seksuaalisuudesta jne. Reaktioita löytyi. Paljon. Kaikilta. Välillä itkua välillä naurua. Välillä opettaja itki itsekin.
"Don't do what you think you should do"
Opimme myös kivan pienen leikin nimeltä "Let it be this time". Tämä leikki aiheutti koreografiauskovaiselle balleriinalle pienen päänsäryn. Sääntö oli tämä: Joka kerran on oltava erilainen, eli joka kerta kun aloitat kohtauksen alusta, aloitat sen istumalla/seisomalla/kävelemällä/puhumalla eritavalla. Joka kerta, kun teit jotain samalla tavalla opettaja pysäytti ja vaati aloittamaan alusta.
"Getting it right means getting it wrong!"
Muutamassa kohtauksessa esiintyi seksuaalista väkivaltaa, mikä piti tietenkin koreografioida huolella, eikä tästä tietenkään tingitty. Kolmantena päivänä todistimme niin huolella harjoiteltua ja suunniteltua kohtausta, että ainakin kolmen katsojan oli pakko poistua luokasta. Opettaja kertoi halunneensa oksentaa ja itse näyttelijätkin itkivät aikaan saamaansa reaktiota.
Itse koen päässeeni kuluneesta viikosta yllättävän helpolla. Isoilla univeloilla ja kovalla treenillä, mutta muuten yllättävän helpolla. Uskoisin syynä olleen sen, etten kertaakaan sanonut "ei". Ensimmäisen päivän ensimmäisenä tuntina opettaja tokaisi: "Nyt Meri esittää meille laulun", lauloin Maamme laulun ja kirjoitin seinälle "Suomi", itseni lisäksi yllättäviä lauluesityksiä oli 3 muuta: Elvistä, I will survive ja joku laulu ranskaksi, jota en tunnistanut.
Olen aivan käsittämättömän ylpeä luokastani, sillä jokainen kasvoi kuluneen viikon aikana näyttelijänä ja ihmisenä aivan uskomattomiin mittoihin. Tästä ihmislaumasta on tullut mulle perhe, jota ilman en selviytyisi. Olen myös ensimmäistä kertaa erityisen ylpeä omasta työstäni lavalla ja palautteesta päätellen ihan hyvästä syystä. Nyt voin hyvillä mielin hyvästellä Lasieläintarhan ja keskittyä johonkin ihan muuhun.
