Kaksi

This is where shit gets real! Toinen jakso on nyt täydessä vauhdissa ja täytyy todeta, että pitkälle on tultu! Tähän mennessä olemme päässeet uudelleenluomaan ja kuvaamaan kohtauksia mm Law and Order sarjasta, improvisoimisesta on tullut paljon rohkeampaa ja usea improkohtaus on päättynyt herkistelyyn tai suudelmiin, eivätkä luokkamme isoimmatkaan miehet enään pelkää itkeä avoimesti. 

Tämän jakson aikana tavoitteita on mm. opetella yksi yhteislaulu ja esittää se, työstää pareittain kymmenen sivun kohtaukset esityskuntoon, hioa kaikille neutraali amerikkalaisaksentti, kuvata lisää poliisi- ja sairaaladraamoja sekä jakson lopussa kuvata lyhytelokuvat yhteistyössä tuotantopuolen kanssa. 

Kamera 2

Joka viikko saamme uudet 5-6 henkilön kohtaukset sarjoista Law & Order, CSI Miami tms ja myöhemmin sairaalasarjoista. Tässä jaksossa keskitymme perus televisiosarjoihin ja myöhemmissä jaksoissa opimme elokuvissa käytettäviä kuvaustekniikoita. Kameratunnille saavutaan vuorosanat opeteltuna, rooliin sopivassa vaatetuksessa. 

Kaikki 

eivät pääse kaikilla tunneilla näyttelemään vaan osa toimii kuvausryhmänä. Ensimmäisellä tunnilla toimin kamera-assistenttina, eli teippasin näyttelijöille merkit maahan ja käytin "kläpytintä". Toisella tunnilla pääsin näyttelemään detective Stableria Law & Order sarjasta ja tulevana maanantaina näyttelen CSI Miami sarjan Salasia.

Poliisisarjat kuvaamme "Moving Master" tekniikalla, eli kaikki suoraan putkeen liikkuvalla kameralla. Tämä on kamera- ja äänimiehille haastavampi tapa ja kohtaukset pitää suunnitella tarkkaan. Erityisen tärkeää on ajoittaa kaikkien liikkuminen ja puhuminen niin, että kamera ja mikrofoni ehtivät liikkeeseen mukaan. Sairaalasarjat kuvaamme mitä ilmeisemmin sitten pienemmissä osissa.

Le Bullshit Exercise

Erittäin haastava harjoitus, jonka avulla opettelemme yhteislaulumme lyriikoita. Tässä harjoituksessa istumme kaikki kivasti piirissä ja vuorollaan jokainen lukee valitsemalleen parille lyriikoita kolmen rivin verran. Kuullostaa yksinkertaiselta, eikös? Well, bullshit. 

  Lyriikat tulee lukea mahdollisimman aidosti, parin tunnetilaa peilaten. Kaikkien on istuttava avoimesti; perse tuolin reunalla, jalat maassa, kädet polvien päällä. Ylimääräistä liikehdintää ei sallita. Omalla vuorollasi saat käteesi lapun, johon on kirjoitettu laulun lyriikat. Et saa katsoa lappua, ennenkuin olet valinnut parin ja muodostanut parin kanssa "yhteyden". Pelkkä katsekontakti ei riitä, vaan kyseessä on oltava syvempi tunneyhteys. Kun opettaja on yhteyteen tyytyväinen saat lukea lapusta ensimmäisen lauseen ääneti itsellesi. Kun muistat lukemasi lauseen, palaat taas yhteyteen parisi kanssa. Lauseen saat sanoa ääneen vasta kun se tuntuu luontevalta reaktiolta parin ilmeeseen. Jos opettaja ei ole tyytyväinen, hän sanoo sen suoraan. "Bullshit!" 

  Jos suorittajalla on vaikeuksia rentoutua, opettaja saattaa käskeä jonkun hieromaan tämän hartioita, silittämään selkää tai halaamaan takaapäin. Hän saattaa myös antaa erinäisiä mielikuvia tai esimerkkejä, miten hän haluaa lauseen sanottavan. Nämä saattavat johtaa joko itkuun tai nauruun. Viime torstaina harjoitus johti koko luokalla kumpaankin. 

Acting school, where you pay people to make you cry. #cryingselfie

                                                Laulun sanat: 

                                "It seems we stood and talked like this before

We looked at each other in the same way then

But I can't remember where or when

The clothes you're wearing are the clothes you wore

The smile you are smiling you were smiling then

But I can't remember where or when

Some things that happened for the first time

Seem to be happening again

And so it seems that we have met before

And laughed before, and loved before

But who knows where or when?"

Postissa tuli taas paketti suomesta! Jee! Suklaata, ruisleipää, salmiakkia ja ...juustoa?





 Tätä siis on arki täällä. Eipä muuta tänään. Palaan sohvan pohjalle potemaan flunssaa.