Noniin. Nyt on sitten valmistuttu ja kädessä tuore diplooma. Huomenna saan avaimet uuteen asuntoon ja aikaa muuttaa on koko seuraava viikko. Ensi viikolla vipellän myös rajalle anomaan työlupaa, jotta osa-aika vuoroni voisivat pian vaihtua täysiksi päiviksi. Syyskuun ensimmäisenä päivänä internetin ihmeelliseen maailmaan laukaistaan Casting Workbook sivustolle koko valmistuneen luokan kuvat, resumeet sekä promonauhat joista agentit yms elokuva-alan vaikuttajat voivat meitä ihastella ja halutessaan ottaa yhteyttä.
On tullut juhlimisen lisäksi myös lähetettyä ensimmäinen oman alan "työhakemus" eli "pliis antakaa mun tulla koe-esiintymään" -sähköposti muuan musikaaliin. Ah niin. Ja tässä ovat mun viralliset kasvokuvat. Tadaa:
Näistä älyttömän iso kiitos Rob Gilbertille! Hulvaton ja taitava mies on hän!
Nyt seuraa muutama kuva valmistujais seremoniasta...
...Luovutin koulun avaimet pois. Nyyh.
...Valmistujaisten tapahtumapaikkana oli siis ihan järkyttävän suuri elokuvateatteri, jossa meidän loppuelokuvat blastattiin ihan oikeesti isolle valkokankaalle. Siis aivan järkyttävän kokoselle näytölle. Kyllä. On outoa nähdä itsensä 1000000000 kertaisessa koossa...
...Koko apinalauma.
...Hämmentyneet valmistuneet. Yksi parhaista ystävistäni täällä on hän. Muuttaa takaisin Saksaan huomenna. Ikävä tulee.
...Toinen hyvä ystävä. Meistä tulette vielä kuulemaan varmasti ;)
...Ja tämä jumalatar muuttaa myös muualle hämmentämään ihmisiä häröydellään <3
...Koulun henki, sielu, sydän ja aivot ovat nämä kaksi ihanaa opettajaa!
...A kiss goodbye. Vaikka tapaamme vielä! Varmasti!
...Siinä se nyt on! Diplooma ja luokkakuva.
Party? Sure! But first...
Ensi viikolla varmaan avaudun muuttopuuhista ja sitä seuraavalla viikolla kerron elämästä aloittelevana näyttelijänä. Tulee jännää. Cheers!
Jos jollekulle on edelleen epäselvää, kuinka sekopäistä touhu välillä meidän oppilaitoksessamme on, valkenee se varmasti viimeistään tänään. Kaikki 4. jakson esitykset ovat siis nyt ohi, eli voimme huokaista helpotuksesta ja keskittyä tuleviin koekuvauksiin ja lomaan.
Ironia...
Tiistaina hyvästelimme yhden rakkaista opettajista, joka muuttaa tämän jakson päätteeksi toiselle puolelle maata. Suoritimme myös viimeiset piinapenkit ja vapaat harjoitukset keskiviikkoa varten.
Myös tätä herraa tulee ikävä!
Keskiviikko. The day. Neljän kuukauden työ ja treeni eskaloitui yhteen 10 minuutin kohtaukseen. Esiinnyimme opettajan toiveesta viimeisenä.. Ei paineita.. Kyseistä pätkää tulee ikävä.
Esitysten jälkeen koko luokan illallinen Red Robinissa.
Tänään oli monologien vuoro. 3 kuukautta sitten kukin meistä kirjoitti sivun mittaisen monologin. "My Story" eli 26 tarinaa täynnä pettymyksiä, menetyksiä, oivalluksia, kasvukipuja ja pelkoja. Monologit jaettiin niin, ettei kenenkään tarvitsisi lukea omaa tarinaansa, vaan jonkun johon samaistuu ja monologin kirjoittaja pääsi katsomaan eturiviin, kun oma tarina kerrottiin luokkatoverin toimesta. Musta, pimeä huone ja kuuma spottivalo sekä 26 nuorta näyttelijää ja 2 opettajaa + paljon tunteita. Itse sain hyvän ystäväni monologin, johon samaistuin yllättävän hyvin ja pillahdin tietenkin itkuun sitä esittäessäni. Parrasvalot olivat niin kirkkaat, ettei niiskuttavaa yleisöä nähnyt, mutta nyyhkytyksen kuuli hyvin.
Videokooste sisältää esityspäivän tunnelmia, "parhaita paloja" itse näytelmästä (Motherf*cker with a hat) ja tämän päiväisen nenäliina saldon.
Loppukevennykseksi vielä muutamia juttuja, joita missä tahansa muualla pidettäisiin ehkä outona, mutta meille ovat täysin arkipäivää, eli 7 syytä miksi "meidän koulu on parempi ku teidän koulu"
Halailu
Eihän siinä siis silleen mitään outoa ole, mutta kun täällä kaikki halailee kaikkia ja koko ajan. Heti ensimmäisenä aamulla, välitunnilla, lounastauolla, koulupäivän päätteeksi. Jos käytävällä vahingosa kirjaimellisesti törmäät koulutoveriin, tämä törmäys muuttuu halaukseksi. Opettajat halailevat toisiaan ja oppilaitaan. Välillä muodostamme halikasoja lattioille ja otamme siinä pikku päikkärit.
Pukeutuminen
Ensimmäisenä koulupäivänä eräs opettaja tokaisi, että tämä ei ole mallikoulu ja te ette ole tulleet tänne näyttämään hyvältä, eli ei meikkiä, hiustuotteita, isoja koruja, farkkuja tms epämukavia vaatteita. Suurin osa opiskelijoista temmeltääkin koulun käytäviä perus pieruverkkareissa ja välillä jopa yöpuvuissa. Vaatetuksen pitää olla joustavaa, jotta pystyy liikkumaan ja hikoilemaan ja välillä kannattaa myös kerrospukeutua, koska pidemmissä meditointisessioissa saattaa tulla kylmä. Tähän tietenkin poikkeuksena esitykset, kamera- ja audition-tunnit, jonne pukeudutaan asianmukaisesti. Tämä tarkoittaa siis sitä, että välillä käytävällä kävelee vastaan joku lääkärin takissa, puvussa ja kravaatissa, juhlamekossa tai pelkissä alusvaatteissa. Kyllä.
Läksyt
Tähän mennessä jännimmät läksyt ovat olleet: "istu tunti kylpyammeessa ilman mitään virikkeitä", "treenaa vuorosanoja kännissä", "ÄLÄ juo alkoholia tänä viikoloppuna", "puhu puoli tuntia kynä/korkki/kumi suussa". Olemme saaneet tehtäväksi myös pitää päiväkirjaa kaikista fyysisistä tuntemuksista kropassa ja eläinvideoiden katselua youtubesta tai leffoja Netflixistä jne.
Äänet
Jos eksyisit kesken koulupäivän kampuksemme käytäville pööpöilemään, kuulisit ehdottomasti seuraavia äänia: ääneen hengittämistä ja syviä huokauksia, laulua (mitä todennäköisimmin where or when), hillitöntä naurua, huutoitkua, raivokasta karjuntaa, artikulaatioharjoituksia "Big Black Bug Bit A Big Black Bear", haukotuksia, töminää ja kirosanoja.
Jos kävelisit sisään luokkahuoneeseen kesken tunnin...
...saattaisit löytää mm: 15 liikkumatonta olentoa makaamassa joogamatoilla ja hymisemässä, ihmisiä joogaamassa, deep tissue massage session, jossa hierottava vääntelehtii kivusta, 30 ihmistä itkemässä, jonkun hakkaamassa raivokkaasti sohvaa tyynyllä, epämääräisen kasan huonekaluja, villit tanssibileet, jonkun vaihtamassa vaatteita... En usko, että on mitään mikä enään yllättäis.
Oppituntiaktiviteetit
Muutaman olen jo maininnut, mutta tässä vielä lisää. Usein löydän itseni toistamassa samaa sanaa uudelleen ja uudelleen ja liikehtimällä omituisesti. Välillä leikimme piirileikkejä. Itseasiassa aika usein. Puhumme siansaksaa ja joogaamme. Välillä otamme opettajan kanssa hyväntahtoisia vittuilukilpailuja. Leikimme eläimiä. Siis ihan for real konttaamme lattioilla ja örisemme. Laulutunneilla ensimmäinen puoli tuntia menee vain hengitellessä.
Opettajat
Näitä on vähän laidasta laitaan. Osa tykkää tiukemmasta kurista, osa on vähän letkeämpää porukkaa. Kaikki harrastavat kaksimielisiä vitsejä. Omia suosikkitapauksiani ovat omituiset facebook tai snap chat viestit opettajilta. Eräs rouvashenkilö on aina erittäin totisen näköinen, mutta latelee pokerinaamallaan mitä härskimpiä juttuja. Tänään hän kutsui luokkansa oppitunnin sijaan kanssaan aamupalalle, nappasi erään opiskelijan puhelimen ja lähetti tämän poikaystävälle "tuhmia" tekstiviestejä. Koska suurin osa opettajista on edelleen aktiivisesti työssäkäyviä näyttelijöitä, hauska harrastus on "opettajabongaus" eli Netflix auki ja Supernaturalit, The 100, X-Files, iZombiet ja muut Vancouverissa kuvatut sarjat pyörimään ja opettajia bongailemaan. Parasta opettajissa täällä on se, että he lahjoittavat erittäin paljon omaa vapaa-aikaansa meille, jos on tarpeen.
This is where shit gets real! Toinen jakso on nyt täydessä vauhdissa ja täytyy todeta, että pitkälle on tultu! Tähän mennessä olemme päässeet uudelleenluomaan ja kuvaamaan kohtauksia mm Law and Order sarjasta, improvisoimisesta on tullut paljon rohkeampaa ja usea improkohtaus on päättynyt herkistelyyn tai suudelmiin, eivätkä luokkamme isoimmatkaan miehet enään pelkää itkeä avoimesti. Tämän jakson aikana tavoitteita on mm. opetella yksi yhteislaulu ja esittää se, työstää pareittain kymmenen sivun kohtaukset esityskuntoon, hioa kaikille neutraali amerikkalaisaksentti, kuvata lisää poliisi- ja sairaaladraamoja sekä jakson lopussa kuvata lyhytelokuvat yhteistyössä tuotantopuolen kanssa.
Kamera 2
Joka viikko saamme uudet 5-6 henkilön kohtaukset sarjoista Law & Order, CSI Miami tms ja myöhemmin sairaalasarjoista. Tässä jaksossa keskitymme perus televisiosarjoihin ja myöhemmissä jaksoissa opimme elokuvissa käytettäviä kuvaustekniikoita. Kameratunnille saavutaan vuorosanat opeteltuna, rooliin sopivassa vaatetuksessa.
Kaikki
eivät pääse kaikilla tunneilla näyttelemään vaan osa toimii kuvausryhmänä. Ensimmäisellä tunnilla toimin kamera-assistenttina, eli teippasin näyttelijöille merkit maahan ja käytin "kläpytintä". Toisella tunnilla pääsin näyttelemään detective Stableria Law & Order sarjasta ja tulevana maanantaina näyttelen CSI Miami sarjan Salasia.
Poliisisarjat kuvaamme "Moving Master" tekniikalla, eli kaikki suoraan putkeen liikkuvalla kameralla. Tämä on kamera- ja äänimiehille haastavampi tapa ja kohtaukset pitää suunnitella tarkkaan. Erityisen tärkeää on ajoittaa kaikkien liikkuminen ja puhuminen niin, että kamera ja mikrofoni ehtivät liikkeeseen mukaan. Sairaalasarjat kuvaamme mitä ilmeisemmin sitten pienemmissä osissa.
Le Bullshit Exercise
Erittäin haastava harjoitus, jonka avulla opettelemme yhteislaulumme lyriikoita. Tässä harjoituksessa istumme kaikki kivasti piirissä ja vuorollaan jokainen lukee valitsemalleen parille lyriikoita kolmen rivin verran. Kuullostaa yksinkertaiselta, eikös? Well, bullshit.
Lyriikat tulee lukea mahdollisimman aidosti, parin tunnetilaa peilaten. Kaikkien on istuttava avoimesti; perse tuolin reunalla, jalat maassa, kädet polvien päällä. Ylimääräistä liikehdintää ei sallita. Omalla vuorollasi saat käteesi lapun, johon on kirjoitettu laulun lyriikat. Et saa katsoa lappua, ennenkuin olet valinnut parin ja muodostanut parin kanssa "yhteyden". Pelkkä katsekontakti ei riitä, vaan kyseessä on oltava syvempi tunneyhteys. Kun opettaja on yhteyteen tyytyväinen saat lukea lapusta ensimmäisen lauseen ääneti itsellesi. Kun muistat lukemasi lauseen, palaat taas yhteyteen parisi kanssa. Lauseen saat sanoa ääneen vasta kun se tuntuu luontevalta reaktiolta parin ilmeeseen. Jos opettaja ei ole tyytyväinen, hän sanoo sen suoraan. "Bullshit!"
Jos suorittajalla on vaikeuksia rentoutua, opettaja saattaa käskeä jonkun hieromaan tämän hartioita, silittämään selkää tai halaamaan takaapäin. Hän saattaa myös antaa erinäisiä mielikuvia tai esimerkkejä, miten hän haluaa lauseen sanottavan. Nämä saattavat johtaa joko itkuun tai nauruun. Viime torstaina harjoitus johti koko luokalla kumpaankin.
Acting school, where you pay people to make you cry. #cryingselfie
Laulun sanat:
"It seems we stood and talked like this before
We looked at each other in the same way then
But I can't remember where or when
The clothes you're wearing are the clothes you wore
The smile you are smiling you were smiling then
But I can't remember where or when
Some things that happened for the first time
Seem to be happening again
And so it seems that we have met before
And laughed before, and loved before
But who knows where or when?"
Postissa tuli taas paketti suomesta! Jee! Suklaata, ruisleipää, salmiakkia ja ...juustoa?
Tätä siis on arki täällä. Eipä muuta tänään. Palaan sohvan pohjalle potemaan flunssaa.
