Ruokaa ja juttuja

Mulla oli vähän sellainen suunnitelma, että olisin yhdessä blogipostauksessa esitellyt kaikki kouluaineet kerralla, mutta ei sellaista sepustusta kukaan jaksaisi lukea, joten etenemme yksi kerrallaan.

Aloitetaan helpoimmasta: "Rehearsal Lab"
Käytännössä tämä 3h oppitunti käytetään harjoitteluun ja koulutöihin. Läksyjä, projekteja, ryhmätöitä, hengitys harjoituksia, monologeja, mitä vain. Tunnin saa suorittaa koululla vapaissa luokissa, kirjastossa, puistossa, kahvilassa tai kotona. Toisin sanoen esim. tänään kun kotitehtäviä ja projekteja ei vielä liioin ollut, tulin kotiin.

Alan pikkuhiljaa ymmärtää minkälaiseen soppaan olen lusikkani tiputtanut. Kyseessä on vuoden mittainen Boot Camp, jossa meidät revitään kappaleiksi ja uudelleenrakennetaan. Ainakin vanhemmat opiskelijat kuvailevat kokemusta näin. Haluan ehdottomasti upottaa koko pääni tähän soppakulhoon! Muutamia itkuharjoituksia on jo ollut ja uskokaa tai älkää, olen luokan "lahjakkain" itkijä. (#cryingselfie)
Heti alusta lähtien meiltä vaaditaan ammattitaitoista käytöstä luokkahuoneissa. "Käyttäydytte täällä kuin kuvauksissa. Ei puhelimia, ei ylimääräistä häsläystä ja vessassa käydään tauoilla." 

Ryhmätyöt on ollu tosi kivoja! Olen tavannut nämä ihmiset vasta viikko sitten ja nyt jo koko porukka tuntuu perheeltä. Toki välillä on ikävä vanhoja kavereita Suomessa.

Tämä kuva on otettu Granville Islandilta. Olen käynyt siellä ruokaostoksilla nyt 2 vkl peräkkäin, koska ruoka on luomua, tuoretta ja koko paikka on vaan uskomattoman upea. Olen täällä ollessani innostunut kokkailusta ja ruuasta uudella tavalla ja pyrin valmistamaan mahd. paljon ruokia itse. Koska käyn koulun lisäksi myös tanssitunneilla ja salilla sallin itseni syödä vähän enemmän.
Verrattuna edellis vuoteen, kun olin töissä tehtaalla (eli istuin perseelläni 8h päivästä) elämä on täällä huomattavasti aktiivisempaa, sillä joka aamu kävelen 2,2km kouluun ja kaikki oppitunnit vietetään enemmän tai vähemmän liikkuen. Esim. Ensimmäisen acting tunnin vietimme tanssien kokonaisen tunnin putkeen ilman kummempia taukoja. Harjoituksen tehtävä oli parantaa parityöskentelyä.

Yritän syödä mahdollisimman monipuolisesti. Varsinkin aamuisin. Yleensä leipä, munakas, jogurtti myslillä ja marjoilla. Myös nesteytys on tärkeää.

 Tänään kuitenkin ylitin itseni ja tein itse jauhelihapihvejä. Sotkin sekaan parsaa, sipulia, mausteita, parmesan juustoa ja pari kananmunaa. Paras. Pihvi. Ikinä.

 Jälkkäriksi lasi viiniä, jätskiä, tuoreita marjoja ja kanelikeksiä.

Kaupunkina Vancouver on siitä mahtava, että ensimmäisenä aamuna kun oli sellainen olo, etten jaksaisi nousta tai kävellä kouluun, kadunkulmassa jaettiin ilmaista kahvia. Kyllä. Tim Hortons jakoi ilmaista kahvia. Olen myös onnellinene, että satuin katsomaan postiluukkuun tänään, nimittäin siellä oli alennuskuponkeja Starbucksiin. 

Ja tottakai pankkini on siitä upea, että sain opiskelija-alennus kortin (SPC Student Price Card). Kortilla saa alennusta mm. seuraavista paikoista: American Apparel, Armani Exchange, Banana Republic, Forever 21, GAP, GUESS, Tommy Hilfiger, Victoria's Secret PINK, Blenz Coffee, Burger King, Pizza Hut, Puma, Bath & Body Works, The Body Shop jne.

Ikävä kyllä oivalsin tämän vasta kun oli tuhlannut viikon vuokran Victoria's Secretiin ja Bath & Body Worksiin. Opin virheistäni enkä enää koskaan poistu asunnostani ilman kyseistä korttia.

Mitäpä muuta.. Pesin tänään ensimmäistä kertaa pyykkiä täällä! Ei sujunut täysin ongelmitta, nimittäin suurin osa pyykkikoneista vaatii pyykkikortin, johon ladataan luottokortilta rahaa. Suomalaisella luottokortilla toimenpidettä ei voi suorittaa, eli jouduin odottelemaan kolikko-pesukoneen vapautumista. Pyykit on nyt pesty, vatsa täynnä ruokaa ja koulu alkaa huomenna vasta yhdeltä. Mahtavaa!

3 days in

Tosiaan! Tänään on kolme päivää koulua takana. Toisaalta tuntuu siltä, että ei mitään koulua ole käynytkään, koska päivät kuluvat erittäin nopeasti, mutta toisaalta taas tuntuu kuin olisi ollut täällä aina. Tai ainakin kuulunut tänne aina.

Ensimmäisen koulupäivänä me aikuiset ikähaarukalta 17-40v. leikimme piiri- ja tutustumisleikkejä. N. 50% luokastamme on valittu vuoden koulutusohjelmaan 4 kk "Acting Essentials" kurssilta. Toinen puolikas, johon itse kuulun, on hakenut suoraan. Alan kokemusta kaikilla on jotakuinkin saman verran.

Kaikki opiskelijat ovat tähän mennessä saaneet VFS repun, sateenvarjon, juomapullon, avaimenperä kaulanauhan, opiskelija ID kortin, avainkortit kaikkiin rakennuksiin, sähköpostiosoitteen ja henkilökohtaisen tietokoneen käyttäjätunnuksen. 

Säännöt. Aika perus settiä. Syrjintää, kiusaamista yms ei sallita lainkaan. Vuoden aikana poissaoloja saa olla max. 35. As in 35 oppituntia, ei 35 päivää. Mikäli raja ylittyy, opiskelija potkitaan ulos. Tärkein sääntö näyttelijöille on ulkonäköön ja pukeutumiseen liittyvä: Ei meikkiä, ei koruja, ei farkkuja tms tiukkoja vaatteita. Mukavat vaatteet, joissa voi liikkua. Miksi? Joka päivä alkaa "Warm up" tunnilla eli jooga/venyttely/hengitysharjoitus sessiolla. Ääni ja liike tunneilla liikutaan paljon, ja mikään ei saa olla vapaan liikkumisen ja tekemisen esteenä. Ensimmäinen asia, jonka eräs opettaja ensimmäisenä päivänä sanoi oli: "Tämä ei ole mallikoulu. Tänne ei tulla näyttämään nätiltä. Tämä on näyttelijäkoulu. Oppikaa olemaan kauniita käytökseltänne."

Opettajat. Yleinen oletus on se, että vain urallaan epäonnistuneet näyttelijät opettavat. Väärin. Kaikki koulumme opettajat ovat alalla aktiivisesti toimivia ammattilaisia. Tämä on yksi syy siihen, että joitakin tunteja joudutaan joskus perumaan tai siirtämään. Opettajalla saattaa olla kuvaukset. Yksi ehdottomista lemppariopeistani (Bill Marchant) tähdittää loka-marraskuussa alkavaa sarjaa Strange Empire. Odotan innolla, että pääsen näkemään hänen työskentelyään ja ehdottomasti työskentelyä hänen kanssaan. 

Ero aiempien opettajieni ja nykyisten opettajieni väillä on dramaattinen. Elokuvakoulun opettajat ovat rentoa sakkia. He sanovat asiat suoraan niitä kaunistelematta, kiroilevat ja kikattavat. He ovat avoimia omista tuntemuksista ja kokemuksistaan ja tekevät oppimisesta hauskaa. Osa opettajista tykkää väitellä ja saada aikaan intenssiivisiä keskusteluja ja osa kehottaa pohtimaan itsekseen asioita. Mutta kaikki ovat erinomaisia rääväsuita! 

Pieni koonti asioista, joita olen kolmen päivän aikana opettajien suusta kuullut:

"Breathe in with your croch"

"Loosen your genitals"

"If you're not farting you're probably not doing it right" 

"8,7,6,penis,5,4.."

"You can just fuck with it" 

Mitä olen oppinut? Tähän mennessä olen oppinut erinäisiä niksejä improvisointiin, sekä sen, että ihminen ei voi luoda mitään tyhjästä. Kaikki on jo olemassa, mutta taiteilijan tehtävä on muodostaa assosiaatioita asioiden välille ja sitä kautta kertoa tarina. Ei ehkä ollut paras suomennos, mutta sillä mennään. Heti ensimmäisenä päivänä saimme myös tehtävän, jonka näyttöhetki on huomenna. 5 hengen ryhmissä esitämme 10min pituiset "puolisuunniteltu impro" pätkät. Eli teema, ajatus, hahmot ja päätapahtumat on päätetty etukäteen, mutta käsikirjoitusta tai vuorosanoja ei ole. Ne heitellään fiiliksen mukaan.

Normi päivä. Herään kuuden jälkeen, jos haluan käydä aamulla suihkussa. Jos olen pessyt hiukset edellisenä iltana, nukun aamulla pidempään. Syön mahdollisimman ison aamupalan, pukeudun kuin olisin lähdössä lenkille (juoksutrikoot, urheiluliivit, toppi, huppari, lenkkarit..) ja jossain vartin yli- puoli kahdeksan välillä lähden taapertamaan kohti koulua. Matkaa on 2,2km ja siihen kuluu 20-25 minuuttia. 

Kampus sijaitsee aikalailla kaupungin keskustassa. Kiipeän portaat 7. kerrokseen ja lötköilen siellä kunnes ensimmäinen tunti alkaa. Ensimmäinen tunti rentoudutaan, hengitellään, haukotellaan, venytellään ja välillä vähän nukahdellaan. Se on sallittua. Seuraa n. 5min vessatauko ja sitten alkaa seuraava tunti. Kaikki muut oppitunnit ovat 2-3h ja yleensä päivässä on vain kaksi eri oppituntia. Seuraavat tunnit siis kuluvat joko koe-esiintymistä ja kameratyöskentelyä harjoitellessa. (Esim. eilen jokainen suoritti kameralle koe-esiintymisen, jonka jälkeen kaikki katsoivat yhdessä toistensa suoritukset ja keskustelivat niistä). Tänään kuuntelimme kaksi luentoa. Toisella luennolla puolet luokasta itki, koska aiheena oli erinäiset kriisit, joita kohtaamme, tukiverkoston muodostaminen ja vaikeista asioista puhuminen. Lounastauko. Toisella luennolla keskustelimme Avatar- elokuvasta ja tekstin analysoimisesta. Kävimme myös tutustumassa kirjastoon leikkimielisellä aarteen metsästys retkellä. Tämän jälkeen koulun kahvilassa oli tarjolla pizzaa ja keksejä ja mahdollisuus tutustua AC50 ja 51 (ylemmät "luokat")- tason näyttelijöihin. Tänään 11 tuntinen koulupäivä päättyi kuten jokainen torstai tästä päivästä lähtien tulee päättymään. Performance studies. Katsomme yhdessä elokuvan ja puhumme siitä. Keskitymme pääasiassa näyttelijöiden tai yhden tietyn näyttelijän suoritukseen. Tänään katsoimme ruotsalaisen taide-elokuvan nimeltä Persona. Ehdottomasti oudointa mitä olen hetkeen nähnyt.

Kello on nyt paikaillista aikaa keskiyö ja lupasin huomenna olla koululla tuntia aikaisemmin käymässä impropätkää läpi ryhmäni kanssa... Nukkuminen saattaa olla hyvä idea.

BTW tässä osoitteessa on aivan saatanan upeita kuvia viimeviikonlopun retkeltä. Enjoy.

 

 

Life gets better every day

Kyllä. Elämä hymyilee rapakon takana. Tänään oli vähän niinku paikallinen "vappu", eli takana on pitkä viikonloppu ja koulu alkaa huomenna. Tämä kyseinen pitkä viikonloppu on ollut aivan mahtava! 

Perjantai

Tapaamme porukalla keskustassa sijaitsevassa kahvilassa, josta suuntaamme kohti paikallista "messukeskus-huvipuisto" meininkiä hieman keskustan ulkopuolella. Syynä tähän seikkailuun Game of Thrones näyttelyn viimeinen pysäkki. Näyttelyyn oli kova tunku ja jouduimme lippujen lunastuksen jälkeen odottelemaan hyvän tovin ennen kuin pääsimme edes jonottamaan ovelle.

Aika kului kuitenkin hyvässä seurassa nopeasti. Kävimme katsastamassa animaatio -näyttelyn (Get animated). Näyttely sisälsi melkolailla kaiken laista sarjakuviin ja animaatioihin liittyvää historiallisesti merkittävää tietoa. 

 Game of Thrones näyttelyyn sai jonottaa tovin jos toisenkin, mutta kokemus oli jonotuksen arvoinen! Kaikki puvut ja pikku tilpehöörit, jotka on aiemmin nähnyt vain kuvaruudun läpi olivat melko mehevää katseltavaa ihan livenä.

Elämäni traumaattisin ja samalla hilpeällä tavalla huimaava kokemus oli yllä olevassa kuvassa näkyvä simulaatio. Kakkulat naamalle, luurit korville ja koppiin. Kyseessä oli siis kokonaisvaltainen audio-visuaalinen elämys hissista joka vie ensin aidan/seinän/muurin päälle, sen yli ja lopulta pudottaa hyytävään lumiseen tyhjyyteen. Näin korkeita paikkoja kammoksuvana täytyy tunnustaa, että olin vähällä pyörtyä.

 Jos kärsimättömyyteni hiusten värin muuttamisen suhteen antaa periksi, tiedän keneksi pukeudun Halloweeninä... Mutta mistä saa lohikäärmeitä?

Ja tottakai otimme kaikki tällaisen kornin kuvan valtaistuimella loikoilusta. Kyseinen nojatuoli on paljon mukavampi istua, kuin miltä se näyttää.

#GoTExhibitin jälkeen suuntasimme bussilla takaisin keskustaan kaljalle tapaamaan muutamaa uutta tuttavuutta samasta koulusta, mutta alaikäisten määrästä johtuen emme jääneet kaupungin yöelämään, vaan päädyimme pitämään pikku kotibileet. Tämä oli se hetki, jota olin odottanut! Ostin Suomesta lähtiessä paketin salmiakkia ja päätin, että syötän sitä sitten täällä kanukeille ja nauran heidän tuskalleen. Suunnitelmani toteutui täydellisesti. Ilmeisesti vain suomalaiset sulattavat salmiakkia... ja absinttia.

"Kotibileiden" tapahtumapaikkana toimi pieni asunto keskustan laitamilla, hienossa rakennuksessa, 30. kerroksessa. Olen käsittämättömän kateellinen näköalasta, joka yllä olevassa kuvassa ei pimeyden takia pääse oikeuksiinsa. Asunnon kokoa en kadehdi lainkaan, koska oma kotikoloni on suurempi, enkä jaa sitä kenenkään kanssa... 30. kerroksen näkymä avautuu neljän aikuisen miehen olohuoneesta.

Lauantai

Eipä oikeen mitään ihmeellistä. Kävin parantelemassa krapulaa hampurilaisella ja illan tullessa päädyimme karaoke baariin. Lauloimme yhden kappaleen ja jatkoimme Gastowniin. Mukavaa seutua, paljon ravintoloita yms. juottoloita. Hipsin kiltisti hotellille nukkumaan koska sunnuntaina oli muutto.

Sunnuntai

Aamupäivällä sain puhelun vuokraisännältä. Hän kertoi olevansa iltapäivään saakka melko kiireinen, mutta siivooja päästäisi minut sisään klo 14 ja antaisi avaimet. Näin siis tapahtui. Klo 14 olin matkalaukkuineni malttamattomana raahautumassa kohti uutta asuntoani.

Kuuden laukun kanssa liikkuminen on hikistä ja tuskaista puuhaa, enkä suosittele sitä ikinä kenellekkään. Mutta vihdoin ja viimein olin saapunut palatsiini. Asunto on siis studio (eli yksi huone ja vessa), mutta erittäin tilava studio onkin! Ensimmäiset 5 minuuttia uudessa asunnossa pompin riemusta. Sitten alkoi laukkujen purkaminen. Noin puolessa välissä purkautumisurakkaa saan viestin koulukaveripossen ryhmäkeskusteluun. Illalla luvassa leffa ja kotibileet. Toki. 

 Kuvassa keittiö, hylly, laukkujen purkamis kinkerit, sänky ja seinä

 Avaimet. Täytyy tunnustaa, että en edes tiedä mitä varten kolme vasemman puoleista avainta ovat. Villi veikkaus; posti ja kattoterassi tms..

 360 panorama koko kämpästä.

 Näkymä keittiöstä.

Ensimmäinen ateriani kotona.

Jep. Muutto urakasta suoriuduttuani suunnistin koulutoverin kämpille pre-leffa drinksuille. Kun koko porukka oli kasassa painelimme kolmen korttelin päähän elokuvateatteriin. Sin City 2 oli elokuvan nimi ja se herätti porukassamme hyvin vahvoja mielipiteitä. Osalla meni ns. tunteisiin oikein olan takaa. Tämä eskaloitui mm. kesken elokuvan teatterista ulos marssimiseen. Itse istuin kiltisti pätkän loppuun asti, enkä oikeen osaa muodostaa kiinteää mielipidettä kyseisestä filmistä. Taiteellisena teoksena arvostan ja oli se ihan hauska. Paras kommentti tuli 18 vuotiaalta pelisuunnittelijan alulta: "Ehkä siitä saa enemmän irti jos katsoo leffan yhtä päihtyneenä kuin siinä esiintyvät hahmot." Varmasti!

Palasimme elokuvan jälkeen takaisin samaan osoitteeseen mistä lähdimmekin ja vietimme loppuillan tutustuen toisiimme juomapelien merkeissä (Never have I ever).

Ensimmäisenä yönä uudessa asunnossani nukuin kokonaiset kolme tuntia.

Maanantai

Aamulla kymmeneltä lähdin ostoksille, koska valtava jääkaappini oli tyhjä. Ostin Granville Islandin Public Marketista pastaa, fetaa, oliiveja ja hedelmiä ja vihanneksia. Ostosreissun jälkeen tulimme koulukaverini kanssa kämpilleni kokkailemaan. 

Olen aikaansaannoksestani ylpeä. Opettelin käyttämään kummallista hellaa ja hämmentävää tiskikonettakin. Maittavan pasta-annoksen jälkeen koitti ehdottomasti koko kesän kohokohta. Seikkailu. Vaellusretki. 12 henkinen suurperheemme suuntasi vesibussilla Pohjois-Vancouveriin. Lopullinen määränpää siellä oli nimeltään Lynn Valley. Uskomattoman upea luonnonpuisto, vesiputouksineen yms. 

Näköalatorniin oli pakko kiivetä vaikka vähän huippas. Näkymä oli sen arvoinen.

 Synttärisankarille suklaatorttu kynttilöillä.

 Vettä ja kiviä. Liukasta, mutta hauskaa.

Puro yhdistyy lammikoksi, josta jatkuu vesiliukumäen omainen vesiputous. Yksi näyttelijäpojista laski sen alas. Respect.

Oli ihan pakko mennä uimaan. Oli muuten aika saatanan kylmää.

 Tonne on vaan pakko mennä uudestaan. Jos vierailet Vancouverissa päin, suosittelen lämpimästi.

Yllä oleva kuva on otettu korkealta riippusillalta, josta avautuu näkymä koko vesistöön. Kuvan yläreunassa näkyy pieni lätäkkö. Tämä lätäkkö on se, jossa uimme edellisissä kuvissa. Tästä kuvasta saa myös melko hyvän käsityksen siitä mitä tarkoitin vesiliukumäen omaisella putouksella. 

 Hengailuhetki.

 Taiteilijat työssään.

5 tuntisen vaellusretken jälkeen uupunut joukko nuoria taiteilijoita saapui takaisin Vancouverin keskustaan ja haikein mielin toisiaan halaillen päätti pitää yhtä vielä koulun alettua, vaikka aikataulut tulevat olemaan kiireisiä ja menemään varmasti ristiin. Vielä tunteja myöhemmin ryhmäkeskusteluun tulee herkkiä viestejä. Olen käsittämättömän kiitollinen siitä, että meillä on täällä toisemme. 

Huomenna meillä on kaikilla edessämme se kuuluisa "loppuelämän ensimmäinen päivä". Koulu alkaa ja vuoden päästä olemme toivon mukaan kaikki valmistuneet näyttelijöiksi/käsikirjoittajiksi/tuottajiksi/ohjaajiksi/pelisuunnittelijoiksi. Luvassa on rankka vuosi, jota seuraa varmasti rankempi "taiteilijaelämä".

Jees.. Nyt on mentävä nukkumaan. School night, you know..

Orientation etc.

Parhautta koko viikko! Eikä se edes ole vielä ohi... Tiistain orientaatiossa meille esiteltiin hieman koulun henkilökuntaa ja kerrottiin tulevasta vuodesta. Päällimmäisenä jäi mieleen vain, että edessä oleva vuosi tulee olemaan rankka. "Tulette työskentelemään kovemmin kuin koskaan ja rakastamaan sitä" "Vuoden päästä valmistutte uupuneina ja uusina ihmisinä". Ei paineita. Tutustuin muutamaan tulevaan "luokkatoveriin" ja joukossa on myös yksi suomalainen! Mahtavaa! Suuri osa vuoden näyttelijäkoulutukseen osallistuvista oppilaista liittyy joukkoomme suoraan 4kk "Acting essentials" kurssilta. Tapaan siis suurimman osan luokasta vasta tiistaina kun koulu alkaa. 

 Orientaatio tapahtumassa otettiin myös kuvat opiskelijapasseihin, joita sitten roikutetaan kaulassa koko vuosi, jotta kampuksilla kulku sujuu ongelmitta. Tapahtumassa oli myös kojuja, joissa uudet opiskelijat voivat avata itselleen pankkitilit, hankkia paikalliset liittymät, liittyä kuntosalin jäseneksi (CHECK!), hankkia vakuutuksen yms.

Orientaation jälkeen kävimme toisen Suomi-tytön kanssa kahvilla. Kuvan herrasmies hengaili Starbucksin edessä. Kävin myös vähän turistiostoksilla.

Eilen kävin kuuntelemassa "New to Vancouver"- luennon. Siellä puhuttiin jälleen vakuutus asioista, asuinalueista, julkisen liikenteen käytöstä, pennin venyttämisestä, hyvinvoinnista ja oman kuntonsa huolehtimisesta rankan vuoden aikana, kulttuurisokista ja sopeutumisesta sekä työviisumin hankkimisesta opintojen jälkeen. 

Tämän tapahtuman jälkeen 12 henkinen joukko opiskelijoita eri kursseilta (minä + kaksi näyttelijätyttöä, muutama pelisuunnittelija, tuottaja ja muutama käsikirjoittaja) lähti lounaalle Gastownissa sijaitsevaan ravintolaan. Uskomaton sattuma: tarjoilijamme oli juuri VFS:stä valmistunut nainen. Hän oli kovin innostunut puolestamme ja kertoi paljon omia kokemuksiaan ja antoi hyviä neuvoja. Hän kertoi opettajista ja eri kursseista. Kuulemma näyttelijäopiskelijoilla on viikko, jota kutsutaan nimellä "Hell-week", jonka aikana opiskelijoita itketetään. "Kaikilla kursseilla itketään. Ensimmäisen kuukauden aikana näin kolmasosan (tuotanto)luokastani itkevän. Ei surusta vaan puhtaasta väsymyksestä. Näyttelijöitä itketetään muuten vaan. Nukkukaa vielä kun voitte ja ottakaa kouluun eväitä!". 

Lounaan jälkeen suuntasimme jätskille ja sovimme, että lähdemme vielä yhdessä rannalle, koska säätiedotukset uhkasivat loppuviikoksi sadetta. Kaikki kävivät vaihtamassa vaatteet ja tapasimme kolmen nuoren miehen kimppakämpän pihalla. (Uskomattoman upea rakennus, olen niiiiiiiin kateellinen).

Uskomaton joukko niin erilaisia ihmisiä (iältään 18-27v) eri maista, eri elämän tilanteista, ja eri koulutusohjelmista hengaili rannalla auringonlaskuun saakka frisbeetä heitellen ja jutellen. Vaihdoimme yhteystietoja ja sovimme, että tapaamme vielä, vaikka VFS-alumni-tarjoilija kertoikin, että koska olemme eri kursseilla, tuskin tapaamme toisiamme enää koulun alettua.

 Tämän upean kuvan nappasi Ariadna Martinez.

Ja tämän kuvan otin itse.

Auringon laskettua kävelimme kaikki yhtä matkaa saatellen matkan varrella asuvia kavereita koteihinsa, kunnes jäljellä oli enää kaksi näyttelijää ja kaksi käsikirjoittajaa. Kiertelimme ympäri kaupunkia English Bay rannalta, West Endin kautta Gastowniin, kunnes kaikki olivat kotona. Minä viimeisenä.

Kotimatkalla yksi käsikirjoittajista totesi, että paras tapa tutustua uuteen kaupunkiin on eksyä sinne. Tämän lausahduksen inspiroimana lähdin heti ensimmäiseksi aamulla lenkille. Jätin kartan ja puhelimen hotellille ja suuntasin kohti rantaa. Yritin painaa mieleeni katujen ja rakennusten nimet ja hotellille palatuani piirsin karttaan reitin, jonka olin kulkenut. Aamulenkkini näytti tältä:

Parasta tässä kaupungissa on se, että kaikki on kävelymatkan päässä. Ja ehdottomasti myös se, että täällä on jokaiselle jotakin! Rannat ovat kuin Espanjan Torreviejassa, West Endin asuinalue on kotoisa ja täynnä puita ja kukkia, keskustan business district muistuttaa New Yorkia, Gastown on taiteilijoiden mekka ja illan tullen ehkä hieman New Orleans -meininkinen trubaduureineen.. Pohjois-Vancouverissa luonto on villiä ja vuoret korkeampia kuin keskustan rakennukset. Täydellinen paikka!

...Juuri saamani viestin mukaan olemme ilmeisesti menossa huomenna Game of Thrones näyttelyyn! Life is Awesome!