Terveisiä sohvan pohjalta

Blääh... Tänään laiskotuttaa ihan kamalasti! Kurkkukivusta päätellen oon vissiin tulossa kipeeksi. Vituttaa. Viime torstaina aamu alkoi avautumis sessiolla uuden opettajan johdolla. Kaikki luokkani 14 opiskelijaa jakoivat itsestään 10 enemmän tai vähemmän kivuliasta totuutta, joista en tietenkään moraalisista ja luottamuksellisista syistä kirjoita, mutta sen voin kertoa, että itkeä pillitin kuunnellessani kuin pieni lapsi.

Torstai ilta kului performance studiessien parissa, musiikkia kuunnellen ja taidetta katsellen. Tässä jaksossa minun tehtäväni on PS tunnilla pitää esitelmä kahdesta näyttelijästä, joista toinen on opettajani Bill Marchant ja toinen kouluni kasvatti Adam DiMarco. Katsomme kyseisten näyttelijöiden suoritukset TV-sarjoista Strange Empire ja Supernatural. Torstai oli myös hyvin sumuinen päivä...

Sumuinen kuja.

 Perjantain kameratunnilla kuvasimme ensimmäisenä vuorossa olleen parin kohtauksen elokuvasta Few Good Men. Toimin script supervisorina eli pidin huolta melkeinpä ärsyttävän hyvin siitä, että näyttelijät osasivat vuorosanansa ja lausuivat asiat oikein. 

Lauantaina kävin elämäni ensimmäistä kertaa Costcossa. Costco on järkyttävän valtava varastohallin näköinen rakennus, jossa myydään melkolailla kaikkea tukkuhintaan. Suurpakkauksissa. Tarkoitukseni oli ostaa vaikka mitä, mutta koska asun yksin, ei olisi kovin fiksua ostaa esim. 10 kiloa lihaa tai 50 kananmunaa. Ostin 2kg pastaa, 1.5l pestoa ja vessapaperia loppuvuodeksi.

Sunnuntaina pääsin äänittämään dino-ääniä pelisuunnittelijakaverini videopeliin. Ihan hulvattoman hauskaa! Äänitimme pelisuunnittelu kampuksen pienessä studiossa kaikenlaisia hauskoja äännähdyksiä videopelin pikku dinosaurukselle. Hyppy-, kiipeämis- ja juoksu-ääniä, sekä pikku-dinon ilkeiden vihollisten vihaisia ääniä. Omaa ääntelyä on järjettöän outoa kuunnella nauhalta, mutta tulipahan hankittua vähän lisäcredittejä ansioluetteloon. Jee!

Amy ja minä äänikopissa.

Pelottava pikku-dino.

 Tänään (maanantaina, tiedän - Suomessa on jo tiistai) koe-esiintymistunnilla tutustuimme hieman oman koe-esiintymisen nauhoittamiseen. Katsoimme mm. Emma Stonen oma-nauoituksen Easy A elokuvaan ja Rachel McAdamsin koe-esiintymisen The Notebookkiin. Seuraavalle tunnille pitäisi askarrella 2 kappaletta koe-esiintymisiä USB-tikulle. Jännää pukkaa...

Laulutunnilla suoritimme taas hieman kyseenalaisella tavalla harjoituksen. Tällä kertaa kaikki lauloimme soolona, mutta tehdäksemme tilanteesta vähemmän kiusallisen otimme jälleen mukaan pullon. Tällä kertaa vuorossa oleva laulaja kävelee aina jonkun luokse, ojentaa pullon ja ottaa sen takaisin. Sitä ei kuitenkaan tarvitse antaa takaisin vaan pullon saanut voi esim. antaa sen vierustoverille, heittää sen toiselle puolelle huonetta, piilottaa sen paitansa/housujensa sisään tai lähteä juoksemaan sen kanssa ympäri luokkaa. Koitas siinä sitten laulaa, kun juokset pullon perässä.

Näkymä laululuokasta oli tänään tällainen.

 Menen nyt keittämään teetä, koska kurkkuun sattuu. Paljon. Heihei!