Nyt on taas ollu sellanen seikkailun täyteinen viikonloppu, että en edes muista mitä viikolla tapahtui... Öööö... Selvitin keskiarvon pari viikkoa sitten tekemistäni kyselyistä ja niiden mukaan olen keskiluokkainen, 25v. ruotsalainen tai kanadalainen "girl next door", sinkku, hyvä ihminen, college grad ja työskentelen joko tarjoilijana tai opettajana. Näytän kuulemma Reese Witherspoonilta. Tällä viikolla on ollut enemmän kirjallisia läksyjä kuin ikinä ennen. Myös viiniä on kulunut tavallista enemmän.
The Biz tunnilla meille selvisi koulun "valmistujaislahja" meille, eli Grad-Pack. Pakettiin kuuluu ammattilaisen ottamat kuvat, vuoden jäsenyys "Casting workbook"-sivustolle, jonne ladataan myös promo-reel ja kaikkea muuta kivaa. Nyt pitäisi valita kolme kohtausta promo-reeliä varten. Suunnitelmissa ois yks komedia, yks draama ja yks C.S.I -tyyppinen meininki. Ilokseni voin ilmoittaa, että jo ainakin kuudella kuukausi sitten aikaisemmalta luokalta valmistuneella näyttelijällä on sopimus agentin kanssa ja he käyvät jo koe-esiintymässä. Audition tunneilla luemme nyt vain pitkiä kohtauksia elokuvista. Maanantaina katsoimme viime viikon tuotoksen. Olin ihan tyytyväinen. Seuraavaa odotellessa. Tanssitunneilla olemme opetelleet valssia ja foxtrottia. Treenaamme myös koulun lankku-ennätystä varten. Tällä hetkellä luokkamme lankuttaa 3 minuuttia. Tavoite on yli 5... Tällä viikolla tanssimme salsaa.
Sit niitä viikonlopun seikkailuja. Perjantaina oli taas rantabileet eli ihanat maisemat ja ihanammat ihmiset.
Lauantai aamuna heräsin yhdeksältä ja kymmeneltä olin semi-atleettisissa vetimissä valmiina kiipeämään vuorelle. Lupauduin nimittäin lähteä suorittamaan Grouse Grind vaellusreittiä saksalaisen ystäväni kanssa. Suuntasimme keskustasta vesibussilla Pohj. Vancouveriin ja siellä paikallisbussilla vuoren juureen. 2.9km jyrkkää nousua, 2830 rappusta, 1h 20min. Takaisin kääntyminen oli kielletty reitin jyrkkyyden takia, eli kun oli kerran leikkiin ryhtynyt niin huipulle oli kiivettävä. Muutama vinkki, mikäli itse haluat vuorelle kiivetä: älä ole krapulassa, odota pari päivää leg dayn jälkeen ja ota mukaan vesipullo.
Reitti
Seikkailuseura
Puolessa välissä oli jo aika kuuma...
Huipulla on helppo hymyillä.
Talvisin paikka toimii laskettelukeskuksena.
Jeee!
Helikopteri
Karhu (hän oli aitauksessa)
Matkamuistoksi paita
Illalla kokoonnuimme tyttöjen kanssa suorittamaan erään opettajan vaatimaa kotitehtävää: Tyttöjen iltaa! Eli suklaata ja Mean Girls
Tämä päivä (sunnuntai) on mennyt talojahdissa. Olemme siis muutaman kaverin kanssa nyt päättäneet lyödä hynttyyt yhteen ja vuokrata vähän mehukkaamman kokoisen lukaalin hieman keskustan ulkopuolelta. Tässä vähän kuvamateriaalia ulkopuolelta. Ei mitään stressiä, mutta saattaa olla, että muutto on jo ensi kuun lopussa.
Videolla vähän enemmän retkeilytunnelmia, sekä tyttöjen-iltailua ja asunnonmetsästystä.
Okei... Ihana, ihmeellinen, rankka, liikuttava, hullu ja hulvaton viikko on nyt ohi. Kehtaan väittää, että jokainen osallistuja löysi itsestään jotain uutta joka päivä. Viikon intensiivikurssin teema oli "Return to impulse". Tähän mennessä olemme oppineet opettelemaan vuorosanat tehokkaasti, tekemään syvälliset tekstianalyysit, koreografioimaan kohtaukset itsenäisesti ja näyttelemään jotakuinkin uskottavasti, mutta tällä viikolla opimme luottamaan impulsseihin. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että kaikki valmiiksi suunniteltu "sanonpa tämän vuorosanan tällä tavalla" tai "tällä vuorosanalla kävelen tänne ja istun tuohon sohvalle ja laitan käden käsinojalle" piti unohtaa.
"90% of acting is impulse"
Viikko toimi seuraavalla tavalla: 9 aamulla saavuimme "suureen saliin" suorittamaan itsenäisesti lämmittelyn (joogaa, piirileikkejä, tanssia) ja klo 10 opettaja ja n.10 alumnia saapuivat paikalle. Ensimmäisenä päivänä workshoppasimme puolet kohtauksista (n. 1-2h/kohtaus) ja toisena päivänä workshoppasimme loput, kolmantena päivänä taas ensimmäisen päivän kohtaukset ja neljäntenä toisen. Lounastauon pidimme kun siltä tuntui. Opettajaa lainatakseni: "Working with me is like having sex with a gorilla. You don't stop when you're tired, you stop when the gorilla is tired." Viidentenä päivänä suoritimme "working rehearsalin" eli käytännössä esitimme nämä työn alla olleet kohtaukset alusta loppuun ilman keskeytyksiä. Ohjatun meiningin ulkopuolella oli pakko löytää aikaa vielä harjoittelulle, joko aamuisin tai iltaisin. Kotona olin joka päivä vasta 9-10 aikoihin illalla.
"This is the place to suck if there ever is a place to suck!"
Eväät
Niin helpolta kuin impulsseihin luottaminen kuulostaakin, ei se aina sitä ole. Varsinkaan kun olet lavalla, valokeilassa, useamman kymmenen silmäprin edessä. Nerokas opettajamme kuitenkin onnistui villitsemään sekopäisestä laumastamme irti vaikka mitä. Treeneissä sai tehdä mitä vaan! "Do as you will but harm none!". Milloin joku lauloi vuorosanansa tai tanssi eroottisesti, suihkutti alkoholitonta kaljaa kattoon ja joi katosta putoavat pisarat, seisoi pöydällä, hyppi tai putosi sängyltä, riisui tai puki vaatteita.
Laura
Jos opettaja halusi saada jostakusta emotionaalisen reaktion irti, hän ei tyytynyt teeskenneltyyn tunteeseen vaan meni aika pitkälle henkilökohtaisuuksiin saavuttaakseen tarvittavan reaktion. Oli puhetta isistä, äideistä, isovanhemmista, sisaruksista, pettymyksistä, seksuaalisuudesta jne. Reaktioita löytyi. Paljon. Kaikilta. Välillä itkua välillä naurua. Välillä opettaja itki itsekin.
"Don't do what you think you should do"
Opimme myös kivan pienen leikin nimeltä "Let it be this time". Tämä leikki aiheutti koreografiauskovaiselle balleriinalle pienen päänsäryn. Sääntö oli tämä: Joka kerran on oltava erilainen, eli joka kerta kun aloitat kohtauksen alusta, aloitat sen istumalla/seisomalla/kävelemällä/puhumalla eritavalla. Joka kerta, kun teit jotain samalla tavalla opettaja pysäytti ja vaati aloittamaan alusta.
"Getting it right means getting it wrong!"
Muutamassa kohtauksessa esiintyi seksuaalista väkivaltaa, mikä piti tietenkin koreografioida huolella, eikä tästä tietenkään tingitty. Kolmantena päivänä todistimme niin huolella harjoiteltua ja suunniteltua kohtausta, että ainakin kolmen katsojan oli pakko poistua luokasta. Opettaja kertoi halunneensa oksentaa ja itse näyttelijätkin itkivät aikaan saamaansa reaktiota.
Itse koen päässeeni kuluneesta viikosta yllättävän helpolla. Isoilla univeloilla ja kovalla treenillä, mutta muuten yllättävän helpolla. Uskoisin syynä olleen sen, etten kertaakaan sanonut "ei". Ensimmäisen päivän ensimmäisenä tuntina opettaja tokaisi: "Nyt Meri esittää meille laulun", lauloin Maamme laulun ja kirjoitin seinälle "Suomi", itseni lisäksi yllättäviä lauluesityksiä oli 3 muuta: Elvistä, I will survive ja joku laulu ranskaksi, jota en tunnistanut.
Olen aivan käsittämättömän ylpeä luokastani, sillä jokainen kasvoi kuluneen viikon aikana näyttelijänä ja ihmisenä aivan uskomattomiin mittoihin. Tästä ihmislaumasta on tullut mulle perhe, jota ilman en selviytyisi. Olen myös ensimmäistä kertaa erityisen ylpeä omasta työstäni lavalla ja palautteesta päätellen ihan hyvästä syystä. Nyt voin hyvillä mielin hyvästellä Lasieläintarhan ja keskittyä johonkin ihan muuhun.
Nyt on taas ollu sellanen seikkailun täyteinen viikonloppu, että en edes muista mitä viikolla tapahtui... Öööö... Selvitin keskiarvon pari viikkoa sitten tekemistäni kyselyistä ja niiden mukaan olen keskiluokkainen, 25v. ruotsalainen tai kanadalainen "girl next door", sinkku, hyvä ihminen, college grad ja työskentelen joko tarjoilijana tai opettajana. Näytän kuulemma Reese Witherspoonilta. Tällä viikolla on ollut enemmän kirjallisia läksyjä kuin ikinä ennen. Myös viiniä on kulunut tavallista enemmän. 
Audition tunneilla luemme nyt vain pitkiä kohtauksia elokuvista. Maanantaina katsoimme viime viikon tuotoksen. Olin ihan tyytyväinen. Seuraavaa odotellessa. Tanssitunneilla olemme opetelleet valssia ja foxtrottia. Treenaamme myös koulun lankku-ennätystä varten. Tällä hetkellä luokkamme lankuttaa 3 minuuttia. Tavoite on yli 5... Tällä viikolla tanssimme salsaa.
Lauantai aamuna heräsin yhdeksältä ja kymmeneltä olin semi-atleettisissa vetimissä valmiina kiipeämään vuorelle. Lupauduin nimittäin lähteä suorittamaan Grouse Grind vaellusreittiä saksalaisen ystäväni kanssa. Suuntasimme keskustasta vesibussilla Pohj. Vancouveriin ja siellä paikallisbussilla vuoren juureen.
Takaisin kääntyminen oli kielletty reitin jyrkkyyden takia, eli kun oli kerran leikkiin ryhtynyt niin huipulle oli kiivettävä.
Tämä päivä (sunnuntai) on mennyt talojahdissa. Olemme siis muutaman kaverin kanssa nyt päättäneet lyödä hynttyyt yhteen ja vuokrata vähän mehukkaamman kokoisen lukaalin hieman keskustan ulkopuolelta. Tässä vähän kuvamateriaalia ulkopuolelta. Ei mitään stressiä, mutta saattaa olla, että muutto on jo ensi kuun lopussa.
